Sijainti: Pääsivu / Luonto ja ympäristö / Metsät / suojeluesitykset / Suojeluesitys Hankasuo-Purstokangas (Uurainen, UPM)

Suojeluesitys Hankasuo-Purstokangas (Uurainen, UPM)

Suomen Luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry esittää, että UPM suojelee omistamansa alueet Uuraisten Hankasuolla ja sen läheisyydessä. Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävän suo- ja metsäkokonaisuuden rajaus näkyy karttakuvasta (ei netissä). Laajuudeltaan suojeluarvoja omaava alue on noin 200 ha ja on pääosin UPM:n omistuksessa. Suurin osa alueesta on suota, mutta se sisältää myös suon laitametsiä sekä Purstokankaan vanhan kuusikon, joka on rajauksen merkittävin metsäalue.

1. Hankasuon kuvaus
Suoalue on luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista nevaa ja rämettä. Hankasuon reunamat ovat pääosin isovarpu- ja tupasvillarämettä. Puustoisten reunojen ja avoimen keskiosan välinen alue on pääosin nevarämettä. Avo-osat ovat lyhytkorsinevaa, jossa on paikoin hyvin pieniä saranevalaikkuja. Paikoin näkyy lieviä jänteitä ja pienialaisia mutaisia rimpipintoja.

Kartalta pystyy melko hyvin päättelemään suon luonnontilan. Kartan ojat vastaavat tilannetta maastossa, lukuun ottamatta tuoreeksi ojitukseksi merkittyä aluetta. Tuoreen ojituksen ojat tulee tukkia, jotta varmistetaan suon vesitalouden säilyminen luonnontilaisena. Avosuo-osalla vanhat ojat ovat jo umpeenkasvaneita ja reuna-alueillakin lähes umpeenkasvaneita. Monet reuna-alueen ojat ovat kuitenkin toistaiseksi toimivia ja niiden palautumista voisi tukkimalla nopeuttaa.

Hankasuon linnusto on monipuolinen. Suolla on useiden kymmenien teerten soidin. Kurkia pesii useampi pari ja pesimälajistoon kuuluvat myös kapustarinta, liro, valkoviklo ja keltavästäräkki. Myös isolepinkäinen on havaittu pesimäaikaan. Muita suolla havaittuja lajeja ovat mm. pikkutikka, lapinkirvinen ja lapinsirkku.

 

2. Purstokankaan kuvaus
Purstokangas rajautuu etelärajalta Uurainen-Multia -tiehen, länsirajalta rämeeseen, pohjois- ja itäosalta pääasiassa avohakkuisiin. Alueen pinta-ala on noin 17 hehtaaria, josta noin ¾ on tuoretta mustikkatyypin kuusivaltaista kangasmetsää (keski- ja itäosa), ¼ kuivahkoa ja tuoretta mäntyvaltaista kangasmetsää (länsiosa). Alue vaihettuu länsireunalta rämeeksi, jossa paikoin on myös pienialaisia korpilaikkuja. Huomattavaa osaa kohteen itäpuoliskosta leimaa korpimaisuus kauttaaltaan. Puusto siellä on vanhaa kosteudessa kitunutta kuusikkoa, jossa seassa on joitain mäntyjä ja vähän ikivanhaa hieskoivua. Itäosassa on 1-2 vanhaa ojaa, jotka ovat pääosin umpeenkasvaneita. Viimeisistä metsätaloustoimista alueella on kymmeniä vuosia aikaa, eikä tuoreita käsittelyjälkiä ole lainkaan. Ajouriakaan ei juuri ole huomattavissa. Puusto on kohtalaisen erirakenteista, paikoin jopa täysin erirakenteista ja -ikäistä ja kokojakaumaltaan vaihtelevaa. Kokonaisuudessaan alueen puusto on edustavaa ja luonnontilaisen kaltaisuudessaan merkittävää.

Alueen puulajisuhteet ovat arviolta kuusi 45 %, mänty 45 % ja hieskoivu 10 %. Puusto on keskimäärin noin 100-vuotiasta, merkittävä osa männyistä selvästi vanhempiakin, lähes kilpikaarnamaisia. Hieskoivukin on hyvin vanhaa, osittain pystyyn kuolevaa, 60-100 vuoden ikäistä. Puusto on hyvin järeää, etenkin alueen itä- ja keskiosissa, 25-30 -metristä ja läpimitaltaan n. 30-senttistä. Kosteammalla itäosalla aluetta kuusi on kosteuden takia kituvampaa ja pienempää (15-20-metristä, 10-25-senttistä) mutta sielläkin vanhaa. Alueella on vähän kuusi- ja koivupökkelöitä, kohtalaisesti keloja ja pystyyn kuolevia kuusia sekä riukumaapuuta ja jo sammaloituneita isompia maapuita. Lisäksi on vähän tuulenkaatoja ja myrskyjen katkomia latvuksia. Kokonaisuudessa lahopuuta on melko vähän, keskimäärin arviolta 5 m3/ha, paikoin enemmän Lahopuuta on kuitenkin syntymässä jo lähiaikoina huomattavasti lisää. Alueella on jossain määrin lahopuujatkumoa. Epifyyttejä on enemmän kuin keskimäärin talousmetsissä.

Havaitusta lajistosta merkittävin on liito-orava. Papanoita havaittiin runsaasti myös kesällä 2009. Muusta lajistosta ei saatu hyvää kuvaa käyntiajankohdasta johtuen, mutta maastokäynneillä tavattiin mm. yövilkka, metso, pyy, pohjantikka, palokärki, käpytikka, kuusi-, hömö-, töyhtö- ja talitiainen, hippiäinen, närhi, korppi ja puukiipijä.

 

3. Alueen muiden osien kuvaus
Pitkälampi ja sen ympäristön vanhat kuusikot ovat luonnontilaisen kaltaisia alueita, jotka täydentävät mainiosti Hankasuo-Purstokangas -kokonaisuutta. Pitkälammen itäpuolen kuusikosta löytyi liito-oravan papanoita ja myös todennäköinen pesäkolo.

Hankasuon länsipuolen metsä on pääosin nuorta männikköä, joka ei juuri omaa luontoarvoja. Puronvarsi ja metsäkaistale on silti hyvä liittää suojeluun tukemaan kokonaisuutta. Luoteiskulmalla on monipuolisempaa ja luonnontilaisempaa aluetta kuusikkoineen ja rämeineen.


4. Muistutus aiempien esitysten voimassaolosta
Haluamme myös muistuttaa, että aiemmat suojeluesityksemme ovat edelleen voimassa (Keuruulla Isoneva-Kivisuo-Jouhtineva-Siipikangas suo- ja metsäalueen sekä Mullikkasuon ja Pyökkilänperän metsäalueiden luontoarvojen säilyttäminen 10.12.2002, Multia-Pylkönmäellä Särkivuoren seudun metsäalueen säilyttäminen 29.10.2002).

Nykyisessä puumarkkinatilanteessa ja nykyisten Metso-korvausten aikakaudella (joihin yhtiötkin ovat oikeutettuja) arvokkaiden ja suojeluun esitettyjen metsäkohteiden hakkuu on merkki ainoastaan periaatteellisesta suojelun vastustamisesta ja siten täysin kestämättömästä politiikasta Tällaista kestämätöntä toimintaa on harjoitettu esimerkiksi Keuruun Oravanmäessä, jossa UPM on syksyllä 2009 hakannut kuukkelimetsää suojeluesityskohteella.


                    Jyväskylässä 1.11.2009
                    Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry


                    Matti Aalto                      Juhani Paavola
                    puheenjohtaja                  toiminnanjohtaja