Sijainti: Pääsivu / Luonto ja ympäristö / Metsät / suojeluesitykset / Suojeluesitys/ Kuoreveden Pirttijärven metsä

Suojeluesitys/ Kuoreveden Pirttijärven metsä

Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry
Tiedote 28.8.2001

Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry on tiistaina 28.8.2001  klo 10.30 faksannut Keski-Suomen ympäristökeskukselle / ylitarkastaja Auvo Hamarus oheisen suojeluesityksen koskien metsähallituksen maita Kuoreveden kiistametsäalueella. Alueella on tavattu mm. metso ja liito-orava. Pirttijärven palstan suojelu on perusteltua osana Etelä-Suomen metsien suojelua.

Tarkempia tietoja metsäkohteesta antaa SLL:n Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Suomen piirien aluepäällikkö Kaija Helle, p. 03 343 2808


       *******

SUOJELUESITYS 

K-S:n ympäristökeskukselle 28.8.2001

Suomen luonnonsuojeluliitto ry      
Kotkankatu 9                               

        Pirttijärven metsä


Sijainti
Pirttijärven metsä sijaitsee Jämsän kunnassa
entisen Kuoreveden kunnan alueella Hallin
länsipuolella.  Alue sijoittuu peruskartalle 2231 11.

Omistus
Pirttijärven palsta 3:35  on valtion omistuksessa.

Koko
Alueen koko on 120 hehtaaria.


Alueen yleiskuvaus
Pirttijärven ja Iso-Taulajärven väliselle kannakselle sijoittuva
Pirttijärven palsta on poikkeuksellisen yhtenäinen vanhan ja varttuneen metsän kokonaisuus. Alue on moni-ilmeinen sekä topografian että kasvillisuustyyppien vaihtelun  vuoksi.  Itä- ja länsipuolelle sijoittuvien järvien lisäksi palsta rajautuu Pitkänlahdenmäen kallion pohjoispuolella kulkevaan Metsärannantiehen ja etelässä Välivuoren kalliorinteen alla
havaittavaan vanhaan maataloustieuraan.

Kallioiden välisessä satulassa on itä-länsi-suuntaisesti Rasinlahdensuo. Välivuoren  länsipuolella on metsälain kriteerit täyttävä, lähes suoraan veteen putoava ja lievästi rapautunut jäkäläinen avokalliopahta. Alueen länsipuolta halkoo voimajohtolinja. Kahden järven väliin sijoittuvana metsäinen kannas on maisemakuvassa merkittävä.


Metsän ikärakenne  

Palstalla on ollut lähes kattavasti iältään erirakenteinen sekapuusto, mikä tekee metsän yleisilmeestä eloisan ja pienialaisen mosaiikkimaisesti vaihtelevan. Eteläosassa puusto on iältään 100 - 120 vuotiasta ja 80 -100-vuotiasta puustoa on pohjoisosaa lukuunottamatta koko palstalla.
Lehtipuun osuus on noin 20 prosenttia ja erityisesti haavan (Populus
tremula) määrä on merkittävä. Eri-ikäistä haapaa esiintyy runsaimmin alueen eteläosassa, etenkin arvokkaassa haapametsikössä, mutta sitä kasvaa myös kallioiden painanteissa läpi alueen.  Pihlajaa (Sorbus aucuparia), raitaa (Salix caprea), tuomea (Prunus
padus) ja harmaaleppää (Alnus incana) esiintyy rauduskoivun (Betula pendula) ohella. Katajaa (Juniperus communis) kasvaa myös koko alueella. Palokoroja löytyy vanhimmista puista kaikkialta.


Talouskäyttö
Metsää on vuosikymmenten ajan käsitelty useaan otteeseen maltillisena poimintahakkuuna ja harvennuksena.  Kooltaan vajaan hehtaarin kokoisia nuorempia aukkoja on sekä idässä, lännessä että pohjoisessa. Kesällä 2001 Välivuoren laelta sekä länsi- ja pohjoisosasta hakattiin avohakkuuna ja ylispuun poisto- ja väljennyshakkuuna noin 10 hehtaaria.  Metsä on jo osittain
sulkeutunutta, joten olosuhteet lahopuun muodostumiselle ovat olemassa. Kaakkois- ja itäpuolella sekä korpinotkelmissa on jo riukulahoa  ja maapuuta.


Kasvillisuustyypit
Järvien rantavyöhyke on kapea tai sitä ei ole lainkaan.  Pitkälahden
länsirannalla on luhtaisuutta järviruokoineen (Phragmites australis),
järvikortteineen (Equisetum fluviatile) ja korpi- (Calamagrostis purpurea) ja luhtakastikoineen (C stricta). Tervaleppää (Alnus glutinosa), siniheinää (Molinia caerulea) ja paikoin runsaanakin korpipaatsamaa (Rhamnus frangula) kasvaa molempien järvien rannoilla säännönmukaisena. Mm. terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), suoputki (Peucedanum palustre)  ja pullosara (Carex rostrata) löytyvät myös rantavyöhykkeestä.

Kallioiden lakiosat ovat mäntyvaltaista (Pinus sylvestris) puolukkatyypin (VT) kangasta mm. okatorvijäkälän (Cladonia ssp.) peittämine kivineen. Naavoja ja luppoja (Usnea ssp. ja Bryoria ssp.) esiintyy niukasti ja mäntykukkaa (Monotropa hypopitys) löytyy sieltä täältä.

Rinteiden helmat ovat tuoretta (MT) ja lehtomaista (OMT) kuusivaltaista (Picea abies) kangasta tyyppikasveineen, kuten lillukka (Rubus saxatilis), kielo (Convallaria majalis), kevätlinnunherne (Lathyrus vernus), sinivuokko (Hepatica nobilis) ja nuokkuhelmikkä (Melica nutans). Rinteitä rytmittävät kivikkoiset sulavesiuomat, joissa kasvaa runsaana mm. hiirenporrasta (Athyrium filix-femina) ja metsäimarretta (Gymnocarpium dryopteris).

Palstan eteläreunassa on 10 - 20 metrin levyisenä ja noin 500 metriä
pitkänä vyöhykkeenä OMaT-tyypin rinteenaluslehtoa, jonka eteläisin reuna on käytöstä poistettua ja lehdoksi palautuvaa vanhaa peltoa. Mm. lehväsammalia (Plagiomnium ssp., Rhizomnium ssp.) on jo palautunut pohjakerrokseen ja ruusukesammal (Rhodobryum  roseum) löytyy niukkana. Lehtolajistoa edustavat kevätlinnunherne, lehto-orvokki (Viola mirabilis) ja sudenmarja (Paris quadrifolia).  Lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum) ja mustakonnanmarjaa (Actaea spicata) kasvaa niukkana ja korpipaatsamaa runsaana.
Kaiheorvokkia (Viola selkirkii) ja valkolehdokkia (Plantathera bifolia)
esiintyy harvakseltaan.
Ojat ovat tukkeutuneet ja niillä rehottavat hiirenporras, metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) ja siellä täällä isoalvejuuri (D expansa).

Kallioiden väliseen notkelmaan sijoittuvan Rasinlahdensuon itäosa on
pullosaravaltaista ja keskiosa tupasvillaa (Eriophorum vaginatum) kasvavaa nevaa. Hieskoivua (Betula pubescens)  on suolla harvakseltaan ja länsiosassa myös kitumäntyä. Pounikoilla kasvaa  varpuja, kuten juolukkaa (Vaccinium uliginosum) ja isokarpaloa (V. oxycoccos). Nevalla kasvaa pullosaran ohella riippasaraa (Carex magellanica), tähtisaraa (C. echinata) ja jokapaikansaraa (C. nigra ssp. nigra).  Suolta länteen laskeva ammoin perattu
oja on umpeutumassa, minkä seurauksena suon veden pinta on noussut ja tuottanut suolle  riukulahoa.

Länsilaidassa suon kasvillisuus on rehevämpää korpea, jossa kasvaa mm. korpipaatsamaa. Mustuvapaju (Salix myrsinifolia) ja virpapaju (S aurea) muodostavat ryteiköitä. Länsiosassa on laikkuina metsäkortetta (Equisetum sylvaticum) ja ruohoisuutta, mitä ilmentävät korpikastikka, luhtarölli (Agrostis stolonifera) ja rentukka (Caltha palustris).  Länteen mennessä korpijuottina laskevassa uomassa kasvavat mm. rätvänä (Potentilla palustris) ja
suohorsma (Epilobium palustre).  Alempana lisääntyvää ruohoisuutta edustavat terttualpi, huopaohdake (Cirsium helenioides), suovehka (Calla palustris) ja ojakellukka (Geum rivale).  Myös maariankämmekkää (Dactylorhiza maculata) kasvaa korpirahkasammalen (Sphagnum girkensohnii) muodostamalla alustalla.

Metsäkortekorpea on myös alueen kaakkoispuolella Kiviniemessä ja
koilliskulmassa Iso-Taulajärven Pitkälahteen laskevana juottina.

Kääväkkäät
Kääväkäslajisto on niukka ja koostuu ensivaiheen lajeista, kuten taula- (Fomes fomentarius), raidan- (Phellinus conchatus), kanto-
(Fomitopsis pinicola), koivunarina- (Phellinus igniarius) ja
kuusenkynsikäävästä (Trichaptum abietinum). Välivuoren kalliolla esiintyy männynkääpää (Phellinus pini).

Linnut
Alueella on havaittu mm. metso (Tetrao urogallus), puukiipijä (Certhia
familiaris) ja tiltaltti (Phylloscopus collybita). Iso-Taulajärvellä pesii
laulujoutsen  (Cygnus cygnus) ja Pirttijärvellä kuikka (Gavia stellata).


Nisäkkäät
Liito-oravan (Pteromys volans)  VU viimetalvisia ulosteita näkyy
eteläpuolen haavikoissa.

Mäyrän (Meles meles ) pesäluolasto tuoreine ulostejälkineen löytyy
Pitkälahdenmäen eteläpuolen moreenirinteestä n. 500 metriä Rasinlahden pohjukasta itään.


Muuta
Metsien talouskäyttö Kuoreveden valtion mailla on ollut voimakasta,
mikä huonontaa oleellisesti lähiympäristön metsälajien säilymistä.
Pirttijärven palstan suojelu on perusteltua osana Etelä-Suomen metsien suojelua.


Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry 28.8.2001

Ritva Toivainen           Juhani Paavola
puheenjohtaja             piirisihteeri