Sijainti: Pääsivu / Luonto ja ympäristö / Metsät / suojeluesitykset / Esitys: Keuruun Isoneva-Kivisuo-Jouhtineva-Siipikangas suo- ja metsäalueen sekä Mullikkasuon ja Pyökkilänperän metsäalueiden luontoarvojen säilyttäminen

Esitys: Keuruun Isoneva-Kivisuo-Jouhtineva-Siipikangas suo- ja metsäalueen sekä Mullikkasuon ja Pyökkilänperän metsäalueiden luontoarvojen säilyttäminen

Keurusseudun Luonnonystävät ry
Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry
Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry
Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri ry

        Suojelu- ja toimenpide-esitys 10.12.2002
                 

Keski-Suomen Liitto
UPM-Kymmene
Keski-Suomen ympäristökeskus
Keuruun kaupunki


Esitys:

Allekirjoittaneet järjestöt esittävät maakunnallisen työryhmän perustamista selvittämään keinoja esiteltyjen Keuruun kaupungin alueella sijaitsevien luontokohteiden suojeluarvojen säilyttämiseksi. Kaikki esitellyt alueet ovat metsäyhtiö UPM-Kymmenen omistuksessa. Osasta kohteita tulisi näkemyksemme mukaan muodostaa  luonnonsuojelualueita, osalla luontoarvot olisi mahdollista säilyttää muilla keinoilla. Alueiden seudullinen ja maakunnallinen merkitys edellyttää myös niiden huomioimista valmisteilla olevassa Keski-Suomen maakuntakaavassa.

Järjestöt toivovat, että UPM-Kymmene pidättäytyisi työryhmän kokoamisen ja toiminnan ajaksi, kaikista luontoarvoja heikentävistä toimista, tässä aloitteessa esitellyillä omistamillaan kohteilla. Erityisesti luontoarvoja tuhoavia uudistushakkuita, kunnostus- ja täydennysojituksia, uusien teiden rakentamista sekä varttuneiden metsien harvennus- ja väljennyshakkuita ei tulisi tänä aikana tehdä.

Aluekokonaisuuden luontoarvojen säilyttämiseksi tulisi koota laajapohjainen työryhmä, jossa suunniteltaisiin miten kunkin osa-alueen luontoarvot voidaan parhaiten turvata sekä luonnon että maanomistajan kannalta oikeudenmukaisella tavalla. Työryhmässä tulisi olla metsäyhtiön lisäksi edustus ainakin Keski-Suomen Liitosta, Keski-Suomen ympäristökeskuksesta, Keuruun kaupungista ja luonnonsuojelujärjestöistä. Työn tulisi olla myös lähialueen asukkaita osallistavaa. Työryhmän vetäjänä voisi toimia joko Keski-Suomen Liitto tai Keski-Suomen ympäristökeskus.

Kyseessä olevat alueet ovat Keuruun seudun laajimmat suojelemattomat luontoalueet. Etenkin kartoille merkittyjen rajausalueiden luonnontilaisilla tai luonnontilaisen kaltaisilla soilla on erittäin tärkeä merkitys koko seutukunnan suolajiston säilymiselle. Suoalueiden yhteispinta-ala on noin 1 000 hehtaaria. Rajausalueen metsäkohteista etenkin Siipikankaan Natura-alueen lähimetsät, Kapuskapuron varret, Kaakkolammen itäpuoli ja alueen muut korpikohteet, Mullikkasuon lähialueet ja Pyörkkilänperän metsäalue, ovat avainasemassa mm. kuukkelin säilyttämisessä Keurusseudulla. Metsäkohteiden yhteispinta-ala on noin 400 hehtaaria. Ilman näitä vanhanmetsän alueita kuukkeli todennäköisesti häviää lähitulevaisuudessa seudulta kokonaan.

Yhteensä esitellyt noin 1 400 hehtaarin luontoalueet muodostavat koko eteläistä Suomea ja mm. Suomenselän ekoyhteysvyöhykettä ajatellen merkittävän ja harvinaisen laajan luontoaluekokonaisuuden. Oikein hyödynnettynä alueella voisi olla matkailullistakin vetovoimaa.

Lisätietoja
- Alueiden luonnosta yms. Risto Sulkava (014) 733 014  risto.sulkava(at)pp.inet.fi

Pertti Sulkava      Maija Salo
Puheenjohtaja     Sihteeri
Keurusseudun Luonnonystävät ry

Ritva Toivainen    Juhani Paavola
Puheenjohtaja      Sihteeri
Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry

Jouni Lamminmäki    Risto Sulkava
Puheenjohtaja          Suojeluvastaava
Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry

Tanja Välikangas
Puheenjohtaja    
Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri ry


Liitteenä alueiden esittely ja karttarajaukset
.....

Keuruun Isoneva-Kivisuo-Jouhtineva-Siipikangas suo- ja metsäalueen sekä Mullikkasuon ja Pyökkilänperän metsäalueiden luontoarvojen säilyttäminen.

Alueiden esittely
 
             Alueet (yht. n. 1400 ha):
1.  Isoneva-Kaakkolampi (yht. noin 300 ha, peruskarttalehti 2241 07)
2.  Kivisuo (noin 250 ha, peruskarttalehti 2241 07)
3.  Jouhtineva-Kaikusuo-Koukkusuo-Roninneva (yht. noin 400 ha, peruskarttalehti 2241 07, 2232 09)
4.  Siipikangas-Kekkelinsuo (noin 150 ha, peruskarttalehti 2232 09)
5.  Mullikkasuo (noin 230 ha, peruskarttalehti  2232 09)
6.  Pyörkkilänperän metsäalue (noin 100 ha, peruskarttalehti 2232 03)
7. Yhteenveto

1. Isoneva-Kaakkolampi (yht. noin 300 ha)
Peruskarttalehti 2241 07

Isonevalla on kaksi laajempaa lyhytkortista neva-aluetta, joita ympäröivät rämeet ja paikoin myös pienialaiset korvet. Nevojen väliin sijoittuu Kapuskapuron varren laajempi korpialue. Isoneva rajautuu lännessä linnustollisesti arvokkaisiin Aittolampeen ja Kuolemaiseen. Nämä kosteikkoalueet ovat mukana "Pihlajavesi ja yläjuoksun pienvedet" nimisessä Natura 2000 -alueessa (FI0900123).
 
Suoalue on tärkeä myös Natura-alueen linnustolle, mm ruokailualueena. Isonevalla tavattiin vuoden 2001 laskennoissa pesivinä mm. seuraavia lintulajeja: varpushaukka (1 pari), kanahaukka (1), pyy (1), teeri (silmälläpidettävä NT, n. 3 paria), metso (NT, 1), kurki (1-2 paria), kapustarinta (1), liro (5), käki (NT, 4 paria), palokärki (1), keltavästäräkki (2), leppälintu (6), pensastasku (NT, 4), kulorastas (8), töyhtötiainen (7), järripeippo (2) ja pohjansirkku (2 paria).
 
Alueen muusta eliölajistosta ei ole juurikaan tietoja. Kuitenkin Keuruun seudulle mahdollisesti palaamassa oleva metsäpeura on havaittu useampana talvena juuri Isosuon alueella. Siellä tavataan myös karhuja.
 
Isonevan keskellä virtaavan Kapuskapuron varret ovat ojitettua korpea. Alueen ojat ovat kuitenkin jo lähes täysin umpeutuneet ja alue on hyvää vauhtia palaamassa luonnontilaan. Puronvarren varttuneessa kuusikossa on jonkinverran vanhempaa lahopuuta ja melko runsaasti tuoretta tuulenkaatopuuta. Pohjantikka (NT) on metsäalueen säännöllinen asukas. Kapuskapuron varsien kuusimetsävyötä käyttävät myös seudun muutamat kuukkelit (alueellisesti uhanalainen laji). Kapuskapurossa on myös saukon vakituinen elinalue.

Lajistollisesti merkittävä korpialue on myös Kaakkolammen itäpuolella. Tällä osalla vanhat ojat ovat jo lähes kadonneet näkyvistä, eikä niillä enää ole juurikaan vaikutusta. Kostea, naavainen kuusimetsäalue on mm. metson (1 pari), hippiäisen (3), punatulkun (3) ja pohjansirkun (1) pesimäaluetta. Myös tilhi ja isolepinkäinen (NT) saattavat alueella pesiä, vaikka niistä on saatu vain satunnaishavaintoja. Kaakkolammen rantasoilla (ym)on tavattu myös seudulla hyvin vähälukuisia riekkoja ja metsähanhenkin pesinnästä alueella on saatu viitteitä muutamina vuosina. Molemmat lajit ovat voimakkaasti vähentyneitä koko eteläisessä Suomessa.


2.  Kivisuo (noin 250 ha)
Peruskarttalehti 2241 07

Kivisuo on pohjoisosastaan ombro-oligotrofinen lyhytkorsinevaräme, jolla kasvaa mm. suopursua, vaivaiskoivua ja kitukasvuisia mäntyjä sekä pohjakerroksessa puna- ja ruskorahkasammalta. Suon laidalla on vain muutamia ojia, joista osa tosin on edelleen syviä ja vetää hyvin. Osa ojista on kokonaan umpeutunut, eikä niillä ole enää vaikutusta suon vesitalouteen.

Suon laitametsät ovat enimmäkseen tavallisia talousmetsiä. Pääpuulajina on mänty ja kuusta sekä koivua tavataan sekapuustona vaihtelevia määriä. Iältään metsät vaihtelevat nuorista taimikoista noin satavuotiaisiin. Luonnonsuojelullisesti arvokkaita ovat, itse suoalueen ja sen saarien lisäksi, muutamat korpikohteet suon länsilaidalla. Muutoin suonlaitojen metsillä on merkitystä lähinnä maisemallisesti ja tavallisemmalle metsälajistolle. Suon kaksi lampea lisäävät alueen monimuotoisuutta.

Suoalueen linnustosta mainittakoon kurki (2 paria), riekko (1), teeri (NT, soidinalue), metso (NT, 1), isokuovi (1), valkoviklo (1), käki (NT, 1), urpiainen (1), pikkukäpylintu (NT, 1), isokäpylintu (NT, 1), korppi (1) ja pohjansirkku (3 paria).




3.  Jouhtineva-Kaikusuo-Koukkusuo-Roninneva (yht. noin 400 ha)
      Peruskarttalehti 2241 07, 2232 09

Jouhtineva on varsin tiheään kitukasvuisen männikön peittämää isovarpurämettä. Suon itäpuolella virtaavan Kapuskapuron varsissa on myös korpia. Kaikusuo puolestaan on keskiosiltaan lähes avointa nevarämettä. Koukkusuo ja Roninneva taas ovat pieniä rämeitä, Roninneva osin korpirämettä. Lisäksi mainittujen soiden välillä on kapeita luonnontilaisia rämejuotteja ja muutamia pieniä lampia.

Koukkulammesta alkava Kapuskapuro on kokonaisuutena merkittävä pienvesikohde. Puro on pääosin luonnontilassa ja myös suurin osa sitä ympäröivistä metsistä on joko luonnontilaisen kaltaisia tai ainakin kehityskelpoisia kuusivaltaisia sekametsiä. Saman puron varret mainittiin alajuoksun osalta myös Isonevan yhteydessä. Puro laskee lopulta Kuolemaisen lampeen, joka taas on osana Natura-kohdetta.

Kaikki osa-alueen suot ovat ainakin keskiosiltaan luonnontilassa. Kuitenkin useimmilla on laitaosilla ojia, joista osa on umpeutumassa, osa vetää yhä hyvin. Soiden ja niiden lajiston suojelun lisäksi suoalueiden ympärillä olevilla metsillä on merkitystä paitsi maisemallisesti, myös lajistonsuojelulle. Osa metsistä on varttuneita havusekametsiä, joissa on varsin kohtuullisesti lahopuuta. Kuitenkin huomattava osa alueen metsistä on nuoria mäntyvaltaisia talousmetsiä. Joukkoon mahtuu myös äskettäisiä avohakkuualueita. Valitettavasti mm. Oravanmäen hakkuissa 2002 (osin jo aiemmin) menetettiin pääosa alueen kuukkeliparin elinpiiristä.

Suo-metsäalueen lajistoon kuuluvat mm. kapustarinta, kurki, tiltaltti (vaarantunut, VU), metso (NT), pohjantikka (NT), palokärki, pohjansirkku sekä alueellisesti uhanalainen kuukkeli. Viimeisin havainto kuukkeleista on saatu 17.9.2002, jolloin kaksi yksilöä havaittiin Oravanmäen lähistöllä.


4. Siipikangas-Kekkelinsuo (noin 150 ha)
     Peruskarttalehti 2232 09

Osa Siipikankaan metsäalueesta on Natura-alueena (FI0900037). Pienen metsäkohteen ympärillä on kuitenkin melko laaja vanhanmetsänalue, jonka suojelu on välttämätöntä myös Natura-kohteen arvon säilyttämiseksi. Arvokkaimmat metsät sijaitsevat varsinaisen Siipikankaan kaakkoispuolella (vanhojenmetsien suojeluohjelma-alue) ja pohjois-koillispuolella Kekkelinsuon eteläpuolella. Metsissä on paikoin melko runsaasti lahopuuta ja niiden erirakenteisuus on kohtuullinen. Pääosalta aluetta valitettavasti poistettiin tuulenkaadot syksyn 2001 myrskyjen jälkeen. Tämä heikensi lahopuujatkumon muodostumisen mahdollisuuksia alueella.

Kekkelinsuon eteläpuoliset metsät ovat noin kuudestakymmenestä sataan vuotiaita, MT- OMT- tyypin kuusivaltaisia metsiä. Alueen painanteet ovat soistuneita, kun taas pienillä harjuselänteillä on VT-männiköitäkin. Paikoin alueella kasvaa mm valkovuokkoa. Metsäalueiden lintulajistoon kuuluvat mm. alueellisesti uhanalainen kuukkeli, pohjantikka (NT), varpuspöllö, hiirihaukka ja tiltaltti (NT). Myös vanhanmetsän indikaattorilaji, riukukääpä on tavattu alueelta, vaikka mitään varsinaisia tutkimuksia siellä ei ole tehty.

Edellä esitelty laaja, yhtenäinen suo-metsäalue, Isosuolta Kivisuolle ja Jouhtinevan kautta Kaikusuolle ja edelleen Siipikankaalle, on kokonaisuutena poikkeuksellisen hyvin luontoarvonsa säilyttänyt suuri luontoaluekokonaisuus. Etenkin alueen laajuus on merkittävää. Yhteensä noin 11 neliökilometrin laajuinen erämaa-alue on riittävä mm. kuukkelin, metsäpeuran ja muiden vastaavien suurikokoisten ja vaikeasti suojeltavien lajien alueellisten populaatioiden turvaamiseen. Koko eteläisestä Suomesta häviämäisillään olevan kuukkelin osalta kyseinen aluekokonaisuus lienee Keuruun seudun arvokkain kokonaisuus. Kuukkelille suonlaitojen korvet ja muut vanhat kuusivaltaiset metsät ovat tärkeintä elinympäristöä. Vastaavia alueita ei lähiseuduilla ole muita.


5.   Mullikkasuo (noin 230 ha)
    Peruskarttalehti  2232 09

Mullikkasuo on ilmeisesti ainoa vesitaloudeltaan täysin luonnontilainen suoalue Keuruulla. Itse suo on pääosin lyhytvarpurämettä, jota reunustavat lukuisat kalliopaljastumat ja karut kangasmetsät. Läntinen suon haara on varsin suuripuustoista korpirämettä. Suon pohjoispuolella on karukkokankaita, pienen puron molemmin puolin. Kankaat ovat puustoltaan osin yli satavuotiaita ja paikoin keloja ja maapuuta on kallioilla melko runsaasti. Painanteissa on pieniä korpilaikkuja.

Pohjoisen osan suot on pääosin ojitettu. Mullikkasuon itäosaa rajaa jääkauden esiintuoma luode-kaakkosuuntainen kallioperän murroslaakso. Laakso on välillä vain kymmenkunta metriä leveä, välillä huomattavasti leveämpi ja jatkuu myös rajausalueen ulkopuolelle. Murroslaakson pohjalla on sekä korpia että korpirämeitä, laidoilla runsaasti kalliopaljastumia. Suoalueen eteläpäässä murroslaaksossa sijaitsevan Iso-Kalliolammen ympärillä on pääosin varttuneita VT-mäntymetsiä ja useita kallioalueita. Alueen lintulajistoon kuuluvat mm. kurki, teeri (NT), metso (NT), pohjansirkku, isokäpylintu (NT) ja korppi. Se on myös riekon viimeisiä ja samalla tärkeimpiä vakituisia esiintymisalueita Keurusseudulla. 


6.  Pyörkkilänperän metsäalue (noin 100 ha)
Peruskarttalehti 2232 03
  
Edellisistä alueista kauempana, Keuruun kaupungin luoteisosassa, Pihlajavedenreitin Natura-alueiden pohjoispuolella, Pyörkkilänperällä sijaitseva metsäalue on merkittävä metsäeliöstön monimuotoisuuden suojelussa. Alue sijaitsee pääosin seuraavien neliökilometrin yhtenäiskoordinaattiruutujen alueella: 6920-6923 : 349-352. Yhteispinta-ala metsäalueella on noin 400 ha, josta noin 100 ha on luonnonsuojelullisesti merkittäviä metsiä. Lajistonsuojelullisesti merkittävän metsäalueen rajaus on merkitty karttaliitteelle.

UPM-Kymmenen omistamasta palstasta pinta-alaltaan vajaa puolet on eri-ikäisiä luonnonmetsien kaltaisia tai muita vanhahkoja metsiä. Puolet alueesta on tuoreita tai hieman vanhempia hakkuualueita. Luonnonarvoiltaan alue on heikentynyt sitä pirstovien hakkuiden vuoksi. Kuitenkin suojelullisesti arvokkaat metsät muodostavat yhä kohtuullisen verkoston alueelle. Uusien hakkuiden tekeminen alueen luontoarvoja heikentämättä on kuitenkin jo mahdotonta. Nykyisen metsäverkoston suojelu voi kuitenkin mahdollistaa alueen metsälajiston säilymisen.
    Metsiensuojelun tarpeellisuus alueella on kiistaton. Seutukunnan metsissä ei ole suojeltuja kohteita puoltakaan prosenttia. Lähimmät suojelukohteet ovat Pihlajaveden reitin Natura-alueet, joiden suojeluperusteena on rantojensuojelu.

Merkittävimmät luontoarvot ovat alueen kuusivaltaisissa luonnontilaisen kaltaisissa metsissä. Vaikka alueen metsät eivät ole kovin vanhoja (80-120 vuotta), osa metsistä sisältää kuitenkin runsaasti lahopuuta. Jopa jonkinlainen lahopuujatkumo on havaittavissa ainakin sadan vuoden ajalta; maassa makaavista sammaloituneista rungoista eri lahoasteiden kautta pystykeloihin ja tuoreisiin tuulenkaatopuihin.

Ympäri aluetta tavataan siellä täällä vanhoja palokoroisia sammalkantoja. Eräässä nuorehkossa, kuivemmassa kangasmaaosassa (VT - MT) on havaittavissa luontainen palonjälkeinen havumetsän sukkessiokehitys. Tämän osa-alueen latvuskerroksessa männyt ovat noin 60 vuoden ikäisiä ja alla on tiheä kuusialikasvos, jossa on runsaasti riukulahopuuta ja pohjalla palokantojen jäänteitä. Osa alueen metsistä on korpia, joiden määrä koko eteläisessä Suomessa on hälyttävän vähäinen.
 
Pääosa korpialueesta on kuitenkin ojitettu ja tarvitsisi siten luonnontilan palautustoimia. Ojitetut korvetkin ovat kuitenkin säilyttäneen ominaispiirteensä, tiheän kuusikon, kenttäkerroksessa mm. metsäkortteen ja metsä- sekä korpi-imarteen sekä rahka- ja karhunsammalet pohjakerroksessa. Myös mm. maariankämmekkää tavataan alueella.

Muut metsät ovat noin 80-120 vuotiaita kuusivaltaisia MT - OMT kangasmetsiä. Paikoin metsistä on korjattu tuulenkaadot pois ja niillä osilla ei lahopuutakaan merkittäviä määriä esiinny. Toisilla kohdilla taas korjuujälkiä ei ole havaittavissa, ja eri-ikäistä lahopuuta on jopa 50 rungon kasautumina. Pääosalla alueesta sekapuuna esiintyy runsaasti koivua ja mäntyä, mutta haapoja, leppiä, raitoja ja pihlajia on vain yksittäin. Osalla korpialueista koivun osuus on jopa lähes puolet puustosta. Pääosa alueen metsistä on enemmän tai vähemmän erirakenteisia.

Alueen monimuotoisuutta lisäävät myös pieni lampi ja kaksikin pientä puroa, joista toista on kuitenkin osaksi oikaistu ojaksi. Purojen varsilla kasvaa runsaasti saniaisia; metsäalvejuurta ja hiirenporrasta sekä mm. suo-orvokkia, metsäimarretta, vanamoa ja yövilkkaa. Kolmisoppisen lammen etelärannan tuntumassa on VT kankaalla muutamia vanhoja, kilpikaarnaisia, mäntyjä, joskin ne kuivalla paikalla ovat jääneet varsin pienikokoisiksi. Vähän UPM-Kymmenen omistaman metsäalueen itäpuolella virtaa osin luonnontilaisen kaltainen Vihtamonpuro, jonka varret ovat reheviä korpia. Kyseisellä UPM:n omistamalla merkittävällä metsäalueella on kaksikin leimikkoa merkittynä. Alueen edes jonkinlaisen yhtenäisyyden säilyttämiseksi näiden hakkuusta tulisi ehdottomasti luopua.
 
Metsäalueen eliölajistosta on vain satunnaisia havaintoja, eikä varsinaisia lajistokartoituksia ylipäätään ole tehty. Silti havaituissa lajeissa on useita huomionarvoisia, jopa alueellisesti uhanalaisia lajeja. Linnuista kohteelle tyypillisiä lajeja ovat mm. puukiipijä, töyhtö- ja hömötiainen, hippiäinen, pyy, peukaloinen ja vihervarpunen. Harvinaisempia alueella säännöllisesti esiintyviä lajeja ovat mm. tiltaltti (vaarantunut, VU), käki (silmälläpidettävä, NT), teeri (NT), metso (NT), pohjantikka (NT), hiiri- ja kanahaukka. Myös alueellisesti uhanalainen (valtakunnallisesti NT) kuukkeli on havaittu kohteen metsissä muutamia kertoja. Metsäalue onkin kuukkelin säilymiselle välttämätön kokonaisuus, sillä yhtä laajoja kuusivaltaisia metsäalueita ei ole lähiseuduilla juurikaan säilynyt.

Pyörkkilänperän metsäalue sijaitsee noin kahdeksan kilometrin etäisyydellä Virtain Lakeisnevankankaan tunnetun kuukkelin esiintymisalueen itäpuolella. Siten alueiden välillä saattaa myös tapahtua lajin koko eteläisen populaation säilymiselle välttämätöntä pienalueiden välistä geenivaihtoa. Alueen merkitys kuukkelin suojelussa onkin ensiarvoisen tärkeä. Edellä esitellylle suoaluekokonaisuudelle matkaa on noin 17 kilometriä.

Nisäkkäistä metsäalueella esiintyy tavallisen lajiston lisäksi ainakin karhu (NT) ja läheisessä Vihtamonpurossa säännöllisesti kulkeva saukko. Liito-orava (VU) on lähes kuollut sukupuuttoon Läntisen Keuruun alueelta. Kuitenkin yksi lajin viimeisiä esiintymispaikkoja on ollut juuri nyt esillä oleva Pyörkkilänperän metsäalue, jolla lajia on tavattu vielä ainakin vuonna 2000. Laji saattaakin yhä esiintyä alueella, vaikka aivan tuoreita havaintoja siitä ei ole.

Metsäalueen kääväkäs- ym sienilajistosta ei ole tutkimustietoa. Yhdellä satunnaisella kävelyllä 2002 siltä kuitenkin tallennettiin myöhemmin määritetyt näytteet riukukäävästä ja rusokantokäävästä (NT), jotka molemmat ovat vanhojen metsien indikaattorilajeja. Indikaattorilajit ilmentävät mm. alueen metsien luonnonmetsän kaltaista rakennetta ja lahopuujatkumoa ja siten myös alueen suojeluarvoa.
 Alueen hyönteisistä ym selkärangattomista eläimistä ei ole mitään tietoja.


7. Yhteenveto

Esitellyt kohteet ovat laajuudestaan huolimatta yhteensäkin vain pienehkö osa maailman suurimman metsäyhtiön maaomaisuudesta Keuruulla. Lisäksi suurin osa nyt suojeltaviksi esitetyistä alueista on soita, joilla ei taloudellista arvoa juuri ole. Alueella on myös useita metsälaki- ja sertifiontikohteita (ainakin puronvarsia, noroja, lampien rantoja, lähteitä, soiden kangasmetsäsaarekkeita, rotkolaaksoa, kalliokkoja ja tietysti vähäpuustoisia soita), jotka tulisi joka tapauksessa säilyttää luonnontilassa. Myös erilaisten korpien riittämätön suojelu on yhteisesti todettu tosiasia. Huomattava osa esitellyn aluekokonaisuuden metsäisistä osista on erilaisia korpia.

Osa alueesta rajautuu suoraan Natura-suojelukohteisiin ja esitelty suoaluekokonaisuus yhdistää kaksi olemassa olevaa erillistä Natura-suojelukohdetta toisiinsa. Esitetyillä suojelualueilla on merkittävä positiivinen vaikutus molempien Natura-alueiden luonnontilaan ja suojelutavoitteiden täyttymiseen. Jopa suojeluarvojen säilyminen Natura-kohteilla on kyseenalaista ilman tässä esiteltyjen niiden lähialueiden luontoarvojen säilyttämistä.

Esiteltyjen alueiden luontoarvojen säilyttäminen on merkityksellistä Järvi-Suomen ja Suomenselän välisten alueiden metsä- ja erityisesti suoluonnon suojelulle. Hyvän esimerkin alueen soiden merkityksestä antaa mm. kurjen esiintyminen; alueella pesii ainakin 8 kurkiparia. Tunnetuista Keuruun vakituisista kuukkelialueista puolet sijaitsee tässä esitellyillä alueilla. Tämä kertoo alueiden metsien merkityksestä.

Kaikki esitellyt alueet tulee merkitä valmisteilla olevaan maakuntakaavaan. Aluekokonaisuus on riittävän laaja myös ns. metsä-/suomantereeksi. Se sopii samalla erityisen hyvin ns. hiljaiseksi alueeksi, jolla yritetään välttää ylimääräistä melua. Luontoarvojen heikkeneminen suojeltaviksi esitetyillä alueilla olisi nyt viipymättä pysäytettävä. Alueiden luontoarvojen säilyttämisestä ja alueilla tarvittavista ennallistamistoimista tulee aloittaa eri osapuolten väliset neuvottelut mahdollisimman pian.



Lisätietoja:
- Alueiden luonnosta yms. Risto Sulkava (014) 733 014, risto.sulkava(at)pp.inet.fi
- Juhani Paavola, keski-suomi(at)sll.fi