Sijainti: Pääsivu / Luonto ja ympäristö / Metsät / suojeluesitykset / Keskisuomalaiset luontojärjestöt: Luonnon monimuotoisuus ja riittävät virkistysalueet turvattava. Keski-LuMo -esitys.

Keskisuomalaiset luontojärjestöt: Luonnon monimuotoisuus ja riittävät virkistysalueet turvattava. Keski-LuMo -esitys.

Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piirin, Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen ja Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen yhteinen esitys Keski-LuMo luovutettiin maakuntakaavaprosessiin 17.3. Se on esitys Keski-Suomen maakunnan luonnonsuojeluryhmälle luonnon monimuotoisuuden ja riittävien virkistysalueiden turvaamisesta Keski-Suomen maakuntakaavassa.

Keski-LuMo -esityksessä on noin 210 kohdetta. Näistä noin kolme neljännestä (noin 160 kpl) katsotaan esityksessä uuteen maakuntakaavaan merkitsemisen arvoisiksi, vanhoista suojelualueista itsestään selvästi merkittävien lisäksi. (Vielä voimassa olevaan Keski-Suomen 5. Vaihekaavaan on merkitty reilut 400 suojelualuetta (SL, am, tai av -merkityt).
     Noin neljännes esityksen kohteista (noin 50 kpl) on kokonaan uusia tai vanhojen kohteiden laajennosesityksiä, jotka koostuvat pääosin Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piirin ja muiden luontojärjestöjen aikaisemmista suojeluesityksistä viime vuosilta.

Yhteensä Keski-LuMo -esitys sisältää uusia alueita tai vanhojen suojelualueiden laajennoksia reilut 22 000 ha. Tuo ala on karkeasti arvioiden sama kuin nykyiset suojelumetsät ja metsälakikohteet yms. yhteensä Keski-Suomen maakunnassa. (Vanhat suojelumetsät + nyt esitetyt ovat yhteensä noin luokkaa 4 prosenttia Keski-Suomen maakunnan metsäalasta.)
     Metsähallituksen (siis valtion) maita esityksessä on noin 18 000 ha (reilut 80 prosenttia), mikä on luokkaa 20 prosenttia Metsähallituksen talousmetsistä Keski-Suomen maakunnassa. Lisäksi esityksessä mainitaan toive Pyhä-Häkin kansallispuiston laajentamisesta ilman arviota pinta-alasta.
    UPM:n maita esitys sisältää yhteensä aikaisemmat suojeluesitykset mukaan lukien noin 4 000 ha (vajaat 20 prosenttia). Metsäliiton maita (aikaisempi suojeluesitys) on noin 250 ha.
    
Osa esityksen alueista, kuten kansallispuistot, tullee itsestään selvästi merkityksi maakuntakaavaan. Osaa muista alueista voi tulevassa maakuntakaavassa kattaa jokin varsinaista 'suojelualuetta' pehmeämpi merkintä.

(Tiedote 17.3.2004)

---

Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry 
Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry
Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry

Maakuntakaavan luonnonsuojeluryhmälle                                                                   25.2.2004 

Keski-LuMo

Esitys luonnon monimuotoisuuden ja riittävien virkistysalueiden turvaamisesta Keski-Suomen maakuntakaavassa                                    

Esitys ……………………………………………….….. s. 2

Perustelut …………………………………………….... s. 3

(Internetissä eivät esillä:  Aluekokonaisuudet -luettelo kunnittain… s. 5, Aluekokonaisuudet yksityiskohtaisemmin kunnittain  s. 8 – 19, Liitteet: - Piirros alueiden sijainnista maakunnassa, - Aluerajauksia kartoilla alueista, jotka esityksiä suojelualueiksi tai laajennusesityksiä entisiin suojelualueisiin) 

Esitämme, että Keski-Suomen I maakuntakaavaan sisällytetään valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti oheiset luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja edistämistä sekä virkistyskäytön turvaamista palvelevat aluevaraukset, ja että näitä tavoitteita toteutetaan maakuntakaavaa suunniteltaessa myös muilla tavoin

1.)  Luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeät yhtenäiset metsäalueet, ns. metsämantereet merkitään kaavaan. Näillä alueilla vältetään pirstoutumista edistävää maankäyttöä. Osaa alueista voitaisiin kehittää myös ns. hiljaisina luonnonalueina.

Ekologiset käytävät ja valtakunnallisesti merkittävät laajemmat ekologiset vyöhykkeet merkitään maakuntakaavaan. Valtakunnallisesti merkittäviä ekologisia yhteysalueita ovat  maakunnan pohjois-länsiosia kulkeva Suomenselän alue, joka on taigalajiston levittäytymisvyöhyke sekä Päijänteen vaikutuspiirissä sijaitseva rehevien elinympäristöjen eteläisen lajiston levittäytymisvyöhyke.  Molemmat tulee merkitä maakuntakaavaan aluemerkinnöillä. 

2.)  Huomioidaan riittävän virkistysalueverkoston kannalta tärkeät, taajamien tuntumaan sijoittuvat metsäalueet, joilla voidaan soveltuvin osin kehittää myös luonnon monimuotoisuuden säilymistä. 

3.) Turvetuotantoon varataan vain ojitettuja ja jo luonnonoloiltaan muuttuneita soita. 

4.) Vesi- ja rantaluonnon suojelun ja virkistyskäytön kannalta erityistä suojelua vaativat vesistöt huomioidaan maakuntakaavassa.

Näitä ovat ainakin Leivonmäen Rutajärvi (kansallispuiston keskellä), Päijänne (NATURA, FINIBA -kohde, keskeinen virkistys- ja matkailualue, maisemamerkitys), Sumiasten Kalajärvi (FINIBA  -kohde), Konneveden - Sumiaisten Pyhäjärvi (NATURA, lintuvesien suojeluohjelma, FINIBA -kohde), Joutsan Angesselkä ja Suuri Kurjärvi (FINIBA -kohteita), Pihtiputaan - Viitasaaren Kolima (NATURA, rantojensuojeluohjelma, FINIBA) ja Palokankaan lammet (FINIBA -kohde), Joutsan Suontee (NATURA, rantojensuojeluohjelma, FINIBA -kohde), Viitasaaren - Äänekosken Keitele - Konnevesi (FINIBA -kohde), Laukaan Lievestuoreenjärvi - Kuusvesi (FINIBA -kohde), Kuhmoisten Kylämän lammet (FINIBA -kohde), Keuruun Pihlajavesi ja Pihlajavedenreitti (NATURA, Project Aqua -kohde). Muut NATURA 2000 -ohjelmaan sisällytetyt järvet.

5.)  Maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut harju- ja kallioalueet merkitään maakuntakaavaan siten, että niiden geologisten, biologisten ja kulttuuristen  arvojen säilyminen ei tulevassa maankäytössä vaarannu. 

6.)  Suojeluvarausalueiden (mahdollista maakunnallista) merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon lähekkäisten erillisten alueiden yhteenlaskettu merkittävyys. Vaikka jokin alue ei yksinään olisi maakunnallisesti merkittävä, voi se läheisten muiden alueiden täydentäjänä olla hyvinkin merkittävä. Esim. pienet suojelualueet eivät pitkällä aikavälillä tarkasteltuna usein pysty yksinään ylläpitämään lajistoaan, mutta jos alueita on muutama lähekkäin, kaikkien merkitys nousee merkittävästi.

 (Luettelo tiedossa olevista alueista, jotka joko yksinään tai yhdessä läheisten alueiden kanssa ovat vähintään maakunnallisesti merkittäviä, on liitetty luonnonsuojelutyöryhmälle toimitetun esityksen loppuun.  Luettelo ei juurikaan sisällä itsestään selviä kohteita, esim. NATURA 2000 –alueita ja muita valtakunnallisten suojeluohjelmien kohteita, ellei niiden rajaukseen esitetä jotakin korjausta.)

 

                      Perustelut

      Valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista:

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden keskeisiä päämääriä ovat kestävä kehitys ja hyvä elinympäristö. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja elvyttäminen on olennainen osa ekologista kestävyyttä, jonka varassa muut kestävän kehityksen ulottuvuudet - taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys - pitkän päälle lepäävät. 

Luonnonsuojelussa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ensisijaisena tarkoituksena on turvata kansallisen luonnonperinnön ja biologisen monimuotoisuuden säilyminen alueellisine ja paikallisine erityispiirteineen. 

Riittävän virkistysalueiden verkoston merkitystä on suuri suunniteltaessa ja luotaessa hyvää elinympäristöä. Erityisen tärkeää on taata virkistysalueiden riittävyys ja pysyvyys suurten kaupunkien liepeillä.

 

Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja virkistyskäytön yleis- ja erityistavoitteita:

Kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyttöä ja luonnonvaroja koskeviin valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin on määritelty sekä yleis- että erityistavoitteita.

 

Yleistavoitteisiin on kirjattu muun muassa, että alueidenkäytöllä edistetään:

- Elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä.

- Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden välillä.

- Luonnon virkistyskäyttöä sekä luonto- ja kulttuurimatkailua parantamalla moninaiskäytön edellytyksiä.

- Suojelualueverkoston ja arvokkaiden maisema-alueiden ekologisesti kestävää hyödyntämistä suojelutavoitteita vaarantamatta

- Luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville.

 

Erityistavoitteisiin sisältyy muun muassa, että alueidenkäytön suunnittelussa:

- On otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet, ja alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota.

- On huomioitava vesi- ja rantaluonnon suojelun tai virkistyskäytön kannalta erityistä suojelua vaativat vesistöt.

- On luotava alueidenkäytölliset edellytykset seudullisten virkistysalueiden muodostamiselle erityisesti Etelä-Suomessa ja suurilla kaupunkiseuduilla.

- Hyviä ja laajoja pelto- ja metsätalousalueita ei tulisi pirstoa muulla maankäytöllä.

- On otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet sekä pyrittävä varaamaan turpeenottoalueiksi ensisijaisesti jo ojitettuja soita.

 

Maakuntakaavoituksessa metsä- ja suoluonnon monimuotoisuuden säilymistä tulee edistää turvaamalla riittävä elinympäristöjen verkosto. Suurten sisävesistöjen luonnehtimassa maakunnassa kohtaavat eteläistä lajistoa sisältävät rehevät lehtoalueet ja karu Suomenselkä.               Pääosa maakunnasta on näiden ääripäiden välistä, tyypillisintä Järvi-Suomea. Eteläisen ja pohjoisen lajiston kohtaamisvyöhykkeellä tulee maakuntakaavoituksessa taata kaikkien näiden luonnon erilaisten ominaispiirteiden säilyminen.

  

Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry

Ritva Toivainen                       Juhani Paavola

puheenjohtaja                          piirisihteeri

 

Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry

Jouni Lamminmäki                 Risto Sulkava

puheenjohtaja                        suojeluvastaava

 

Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry

Pekka Kyllönen                      Matti Häkkilä       puheenjohtaja                        sihteeri