Sijainti: Pääsivu / Luonto ja ympäristö / Metsät / Lausunto Metsä-Fibre oy:n Äänekosken biotuotetehtaan YVA-ohjelmasta

Lausunto Metsä-Fibre oy:n Äänekosken biotuotetehtaan YVA-ohjelmasta

Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry Keski-Suomen ELY-keskukselle 16.6.2014

Kiitos mahdollisuudesta antaa lausunto tehdashankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (13.5.014,

http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7BB9E43605-0994-44AD-A85B-A595A1EB67E2%7D/99532).

 

YVA-ohjelman taustasta

Ympäristövaikutusten arviointiohjelma koskee 1,3 milj. sellutonnin biotuotetehtaan rakentamissuunnitelmaa Äänekosken tehdasintegraattiin nykyisen sellutehtaan ja Metsä Boardin kartonkitehtaan väliselle alueelle, noin 40 km Jyväskylästä pohjoiseen. Hanketta käsiteltäisiin ympäristölupaprosessissa nykyisen laitoksen laajennoksena.

Päävaihtoehdossa (VE1) rakennettaisiin uusi sellutehdas, ja nykyinen tehdas vieressä vuodelta 1985 purettaisiin. Suunnitellun laitoksen on sanottu olevan metsäteollisuuden historian suurin investointi Suomessa, 1,1 mrd euroa, mutta laitos ei valmistuttuaan työllistäisi nykyistä enempää ihmisiä tehdasalueella. Maksimituotanto noin 1,3 miljoonaa tonnia sellua vuodessa olisi noin 2,6-kertainen nykyiseen verrattuna, kuten myös kuitupuun kulutus.

Suunnitellussa laitoksessa on lukuisia hyviä ja edistyksellisiä piirteitä mm. uusiutuvan energian tuotannon lisäämisen osalta. Laitos ei käyttäisi fossiilisia polttoaineita kuljetuksia ja käynnistystilanteita lukuunottamatta, joten ilmastopäästöt tehdasalueella vähenisivät nykyisestä (vrt. UPM Jämsänjokilaakso: 128 000 t CO2-ekv. vuonna 2012). Hankkeeseen sisältyy YVA-ohjelman mukaan myös joitakin seuraavista laitoksista: bioöljylaitos (noin 100 000 t/v), bioetanolilaitos (noin 20 000 t/v), mädättämö, tuotekaasulaitos ja biohiililaitos (noin 150 000 t/v).

Laitos olisi yliomavarainen energian suhteen, kuten nykyinenkin laitos, toisin kuin varsinaiset paperitehtaat. Laitoksen sähköntuotanto kasvaisi nykyisestä enimmillään lähes kaksinkertaiseksi, 1,4 TWh:iin/v, josta myyntiin tuotettaisiin noin 0,75 TWh/v. Sähkön myynti kasvaisi nykyisestä jopa 0,68 TWh/v, noin 1 % Suomen sähköntuotannosta (vrt. UPM Jämsänjokilaakso, jossa KULUTUS noin 3,4 TWh v. 2012). Kaukolämmön ja höyryn kokonais-tuotanto olisi noin 7 TWh/v, josta höyryn myynnin osuus noin 0,43 TWh/v.

Kuitupuun kulutus noin 6,5 milj k-m3/v kasvaisi nykykulutuksesta noin 2,6 -kertaiseksi. Kulutus ylittäisi maakunnan nykyisen kokonaispuunkulutuksen energiapuu mukaan lukien. Tehdas lisäisi kuitupuun käyttöä Suomessa noin 10 %:lla. Puu tuotaisiin ilmeisesti valtaosin noin 200 km:n säteellä laitoksesta, kuten samaan paikkaan viitisen vuotta sitten suunnitellussa, toteutumattomassa ns. biodieselhankkeessa (sijoitusvaihtoehdoksi valittiin Kemi, mutta hanke ei ole edennyt). Määrästä noin neljännes saapuisi tehtaalle junalla. Yhtiön muut sellutehtaat Suomessa ovat Joutsenossa, Kemissä ja Raumalla. Puun käytön heijastevaikutukset ulottuisivat todennäköisesti lähes koko maahan yhtiön muiden laitosten puunhankinnan alueellisten painopisteiden muutosten kautta.

Yhtiön edeltäjä omisti kuuluisan miljoonan sellutonnin tehtaan Uruguayssa, kunnes myi laitoksen vuonna 2009 UPM:lle. Uruguayn laitoksen typpipäästöt vesistöön suunniteltiin vuonna 2006 noin puolitoistakertaisiksi Äänekosken nykyiseen tehtaaseen verrattuna.

 

Vaihtoehto 2:ssa (VE2) rakennettaisiin ilman lisälaitoksia sellutehdas, jonka kapasiteetti on 1,3 miljoonaa tonnia vuodessa. Laitos käyttäisi myös fossiilisia polttoaineita.

Vaihtoehto 3:ssa (VE0) nykyinen sellutehdas toimii käyttöikänsä loppuun saakka noin vuoteen 2020.

Lausuntomme koskee ensisijaisesti vaihtoehto 1:n (VE1) luontovaikutuksia.

   

Yleisemmin YVA-ohjelmasta

YVA-ohjelma on hankkeesta vastaavan Metsä-Fibre Oy:n laatima suunnitelma YVA-arviointimenettelyn järjestämisestä. Arviointimenettelyn tuloksista laaditaan lopulta YVA-arviointiselostus kuluvan kesän aikana. Tähän sisältyvä uusi lausuntokierros toteutetaan YVA–menettelyn alustavan aikataulun mukaan jo syyskuussa. Laitoshankkeen mahdollisesta toteuttamisesta ja aikataulusta päätetään aikaisintaan YVA-menettelyn jälkeen keväällä 2015.

Suomen luonnonsuojeluliitto Keski-Suomen (Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry) mielestä YVA-ohjelman teksti antaa melko kattavan kuvan laitoshankkeesta ja toteutettavista selvityksistä. Hankkeen negatiiviset vaikutukset ekosysteemeihin, uhanalaisten ja uhanalaistuvien lajien elinympäristöihin ja ekosysteemipalveluihin on selvitettävä huolellisesti. Suomen luonnonsuojeluliitto Keski-Suomi katsoo, että yrittäjyydessä ja yrittäjämäisessä työskentelytavassa tulee ympäristö- ja luonnonsuojeluseikat ottaa vapaaehtoisesti ja jo imagosyistä huomioon paremmin kuin lainsäädäntö vaatii.

Aikaa YVA-ohjelman kuuluttamisesta YVA-prosessin loppumiseen lokakuussa 2014 on vain viitisen kuukautta. Aika on varsin lyhyt. Esimerkiksi samalle alueelle suunnitellun ns. biodieselhankkeen YVA-prosessissa tuohon jaksoon kului aikaa reilu vuosi. Suuri kiire voi laskea YVA-selvityksen laatua. Kiire näkyy myös YVA-ohjelman sivuilla.


Metsäraaka-aineesta

YVA-ohjelmassa mainitaan sivulla 101, että tulevassa YVA-arviointiselostuksessa "kuvataan, miten luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta huolehditaan". Väite on erityisen mielenkiintoinen, koska metsien eliölajisto on nyt suuressa ahdingossa. Metsäraaka-aineen käytössä on tärkeää ottaa huomioon luonnon monimuotoisuuden välttämättömät tarpeet tilanteessa, jossa lajien uhanalaistumista kokonaisuudessaan ei lupauksista huolimatta ole vieläkään saatu edes pysäytetyksi. Metsäluontotyypeistä Etelä-Suomessa noin 3/4 on uhanalaisia.

Maakunnassa olevista Suomessa erittäin tai äärimmäisen uhanalaisista eliölajeista (105) noin puolet on ensisijaisesti metsien lajeja. Maakunnassa on ainakin 18 Suomessa äärimmäisen uhanalaista eliölajia joiden ensisijainen elinympäristö on metsä (korvet mukaan lukien), ja ainakin 33 Suomessa erittäin uhanalaista lajia joiden ensisijainen elinympäristö on metsä. Maakunnasta on jo hävinnyt ainakin 7 ensisijaisesti metsien eliölajia (http://www.sll.fi/keski-suomi/tiedote-aariuhiksista-ks2014).

Metsien pinta-alalla ja hoitotavalla on suuri luonnonsuojelullinen merkitys. Lisääntyväksi suunniteltu metsien käyttöpaine vaikuttaa negatiivisesti luonnon monimuotoisuuteen, vaikka tehtaan puunhankinnan vaikutukset olisivatkin normaalin metsätalouden vaikutusten kaltaisia. Suomen luonnonsuojeluliitto Keski-Suomi ehdottaa, että yhtiö osaratkaisuna raaka-ainepuolen luontovaikutusten lieventämiseksi ja imagotekona siirtyy puunhankinnassa ainakin omissa metsissään FSC-sertifiointijärjestelmän piiriin.

Suunniteltu laitos käyttäisi pääasiassa kuitupuuta ja haketta. Kuitupuu on yleensä läpimitaltaan paksumpaa kuin noin 6 cm, käsittäen sen osan puun rungosta joka on liian ohutta tai huonolaatuista tukeiksi. Jos hankinta keskittyy tällaiseen puutavaraan, ovat kielteiset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen pienemmät kuin hakkuilla keskimäärin. Jos tehtaan raaka-aineena käytetään myös vanhojen metsien puuta -kaikki vanhat metsät eivät ole suojeltuja- ovat sekä ilmasto- että biodiversiteettihaitat kestämättömiä.

Metsien pinta-alalla ja hoitotavalla on myös suuri ilmastonsuojelullinen merkitys. Maakunnan metsien hiilitaseen monessa muussa yhteydessä uskoteltu erinomaisuus on perätön väite turpeenpolton vuoksi. Metsien pinta-alan vähentämisellä on monessa maakunnassa suuri kielteinen merkitys metsien hiilitaseelle. Metsätalous on aiheuttanut turvemaan ojittamisen seurauksena merkittävän osuuden Suomen ilmastopäästöistä. Keskipitkällä aikavälillä metsien hiilivarasto pienenee myös hakkuiden lisääntyessä (http://www.sll.fi/keski-suomi/luonto/kaava/maakuntakaava/liite-1.-luonnonhiilivarastoista-keski-suomen-maakunnassa. Taustatiedot ja laskelmat grafiikkaan: http://www.sll.fi/keski-suomi/luonto/kaava/maakuntakaava/lahteita-ja-laskelmia-grafiikkaan)

Suunnitellun sellutehtaan laajennoksen hyvin suuren puuntarpeen vuoksi on laitoksen toiminnan vaatiman puuntuotannon vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen sekä ns. metsänhoidossa kuin puun korjuussa arvioitava perusteellisesti ympäristövaikutusten arvioinnissa mm. pinta-alojen osalta. Suojelualueiden nykyinen liian pieni määrä maakunnan metsissä ei läheskään riitä turvaamaan uhanalaisia eliölajeja ja niiden elinympäristöjä maakunnassa. Myös raaka-ainehankinnan vaikutusten tarkkailu on syytä esittää seurantaohjelmaan.

On arvioitava päästäänkö metsän jättämisellä hiilinieluksi parempaan kokonaistulokseen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ilmastonmuutos- ja muiden päästöjen suhteen. On myös tarpeen arvioida suunnitellun laitoksen puunhankinnan vaikutukset puuta käyttävien muiden voimalaitoksien energiapuun hankintaan.

 

Päästöistä vesiin

Esimerkiksi Keski-Suomen maakunnan metsistä noin 27 % on suometsiä ja yleensäkin turvemaita, joiden hakkuut ja toisaalta myös ns. kunnostusojitukset näyttävät olevan ovat kiihtymässä. Päästöt vesistöihin voivat heikentää vesien tilaa merkittävästikin etenkin suometsähakkuiden osalta. Päästöjen lisäyksen hyväksyttävyys, vaikkakin nykyisten ympäristölupaehtojen puitteissa, on vesipuitedirektiivin kannalta vähintään tulkinnanvaraista. Vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) yleistavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pinta- ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Puunhankinnan aiheuttamat kiintoaine-, ravinne- ja elohopeapäästöt vesiin on syytä arvioida.

Päästöt vesiin laitosalueelta kasvaisivat nykyisestä matalan tuotannon tilanteesta, mutta päästöjen luvataan pysyvän nykyisten lupaehtojen rajoissa käyttäen keinona muiden muassa vesikiertojen sulkemista ja puhdistuslaitoksen laajentamista tai uusimista. Suomen luonnonsuojeluliitto Keski-Suomi näkee päästöjen lisäyksen olevan valitettavaa, mutta siedettävää laitoksen eräiden hyötyjen kuten uusiutuvan energian laitoksen ulkopuolellekin merkittävästi tuottamisen vuoksi sekä kun pysytellään nykyisten lupaehtojen rajoissa. Yhtiö lupaa ymmärtääksemme saada päästöt vesistöihin pienemmäksi tuotettua sellutonnia kohden laskettuna kuin missään muualla on toteutettu. Laitoksen on toteutuessaan kuitenkin pyrittävä vähentämään päästöjään. Viimeaikaisten tietojen perusteella on huomattava, että tehtaan jätevesien mukana kulkeutuvasta typestä noin 50 % valuu lopulta Kymijoen kautta Suomenlahteen Suomen rannikkovesiä rehevöittämään (SYKE raportti 5, 2013, s. 10 ja s. 28, https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38555).

Jätevesipäästöjen arvioitu määrä ja vaikutus on selvitettävä riittävän tarkasti ja laajasti koko vaikutusalueella Äänekoskelta Itämereen.

Äänekosken reitillä lähivedet tehtaan alapuolella noin 20 km päähän asti ovat vain luokassa välttävä. Näiden vesien, Kuhnamon ja Vatianjärven, vesien tilan parantamiseksi on Keski-Suomen vesien toimenpideohjelmassa asetettu erityistoimenpiteitä. Silti näiden vesien on arvioitu saavuttavan hyvän tilan aikaisintaan vuoteen 2027 mennessä. Vaikka näiden vesien alhainen tilaluokka johtuukin paljolti ns. vanhoista synneistä järvien pohjassa, eikä uudella laitoksella näillä näkymin olisi kielteisiä vaikutuksia vesien pohjiin, on päästöjen hillintään kiinnitettävä erityistä huomiota. Siksi laitoksen vaikutukset myös näihin vesiin ja niiden pohjiin on arvioitava huolellisesti.

 

Päästöistä ilmaan

Laitoksen haisevien rikkiyhdisteiden odotetaan YVA-ohjelman mukaan pysyvän noin nykyisellään, ja pölypäästöjen sekä jätevesipuhdistamon hajuhaittojen vähenevän, vaikka maksimituotanto kasvaisi jopa noin 2,6-kertaiseksi.

Typpidioksidipäästöt kuitenkin kasvaisivat suhteessa tuotannon kasvuun. Päästöt vuonna 2010 olivat noin 778 tonnia, mutta kasvaisivat jopa noin 2 800 tonniin vuodessa, joka olisi noin 2 % koko Suomen vuotuisista typpidioksidipäästöistä. Päästöt lisäävät rehevöitymistä ja happamoitumista laskeutumisalueellaan. YVA-prosessissa onkin selvitettävä mahdollisuudet typpidioksidipäästöjen vähentämiseen arvioidusta.

 

Esitetyt luontoselvitykset osin harhaanjohtavia

YVA-ohjelmassa 13.5.2014 on esitetty jo vanhentuneidenkin luontoselvitysten tuloksia. Nämä ovat esimerkkejä nopeutetun YVA-prosessin vaaroista. YVA-ohjelmassa esitettyjä lajistotietoja laitosalueella tai sen tuntumassa on jo apinoitu useasti myös tiedotusvälineissä, lähdettä riittävästi tarkistamatta.

YVA-ohjelmassa esitetty tilanne liito-oravan esiintymisen osalta rakennusalueella ja sen tuntumassa (s. 84) on lähes kopio puolen vuosikymmenen takaisesta ns. biodieselhankkeen YVA-selostuksessa (31.8.2010, s. 90) olleesta liito-oravaselvityksestä huhtikuulta 2010. Myös karttapiirros havaintomerkintöineen (s. 86) on kopio tuolloisesta YVA-selvityksestä.

Myös lintulajeja rakennusalueella ja sen läheisyydessä koskeva selvitys on tehty tuolloin. YVA-ohjelmassa väitetään sivulla 86, että rakennusalueen läheisyydessä ei pesi EU:n lintudirektiivin liitteen I mukaisia lajeja, mutta että alueella pesii tiltaltti, jonka väitetään olevan vaarantunut (VU) laji. Tiltaltti on viimeisimmässä uhanalaisuusluokituksessa (2010) määritelty luokkaan LC, elinvoimainen, joka ei ole uhananalaiseksi luokiteltu lainkaan. Lintulajitiedot ovatkin harhaanjohtavia, kun selvitys on jo vuodelta 2010. Lintutiedotkin näyttää kopioidun ns. biodieselhankkeen YVA-selostuksesta vuodelta 2010.

Selvitykset on luonnollisesti päivitettävä maastossa, vaikka rakennussuunnitelmaa mahdollisesti haittaavia yllätyksiä tuskin on odotettavissa.

 

Vaikutukset ekosysteemipalveluihin

Ekosysteemipalveluilla eli luonnon palveluilla tarkoitetaan kaikkia ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Ekosysteemipalvelujen käsite ja merkitys on yleensäkin otettava paremmin huomioon maankäytön suunnittelussa ja ympäristövaikutusten arvioinnissa. YVA-selostuksessa on syytä arvioida myös hankkeen vaikutukset ekosysteemipalveluihin.

 

Laitoshankkeen ja YVA-prosessin kovan kiireen vuoksi Suomen luonnonsuojeluliitto Keski-Suomi ehdottaa, että valmistuvat selvitykset laitetaan mahdollisimman aikaisin nähtäville yhtiön internetsivuille, jotta selvitysten mahdollisia virheitä voidaan korjata ja parannuksia toteuttaa mahdollisimman pian.

 

Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry 16.6.2014

Matti Aalto, puheenjohtaja    Juhani Paavola, toiminnanjohtaja