Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Tiedotteet / Tiedotteet 2003 / Suomen kannettava vastuunsa ilmastokokouksessa

Suomen kannettava vastuunsa ilmastokokouksessa

(2.12.2003)

 

"Suomen täytyy olla eturintamassa kehittämässä kestävämpiä tapoja hyvinvoinnille - onhan EU delegoinut sille vastuun kestävän tuotannon ja kulutuksen 10-vuotisohjelman kehittämisestä", Suomen valtuuskuntaan kuuluva Luonnonsuojeluliiton energia-asiantuntija Tuuli Kaskinen toteaa Milanosta.

Maanantaina käynnistyi YK:n ilmastosopimuksen yhdeksäs osapuolikokous Milanossa, Italiassa. Jo yli 120 maata on allekirjoittanut Kioton sopimuksen, joka on kattavin ja sitovin kansainvälinen ympäristösopimus. Sopimus astuu voimaan heti, kun Venäjä ratifioi sen todennäköisesti vuoden 2004 alussa pidettävien presidentin vaalien jälkeen.

Euroopan unioni on aloittanut jo sopimuksen toimeenpanon. Vuoden 2005 alusta voimaan astuva päästökauppadirektiivi asettaa katon energiantuotannossa ja raskaassa teollisuudessa syntyville kasvihuonekaasupäästöille. Myös esimerkiksi Japani on käynnistänyt kansallisia toimia Kioton sopimuksen toimeenpanemiseksi.

"On tärkeää, että Suomi ja EU etenevät Kioton sopimuksen toteutuksessa. EU:n määrätietoinen asenne on paras esimerkki ratifiointinsa kanssa vielä ihmettelevälle Venäjälle. Myös kehitysmaat odottavat aiheellisesti suurimpien päästäjien eli teollisuusmaiden pikaisia päästövähennyksiä. Lisäksi sopimuksen ratifioineet maat voivat toimeenpanolla osoittaa Yhdysvalloille, Australialle ja Saudi-Arabialle, että ne ovat yksin sopimuksen vastaisessa rintamassaan muiden taistellessa yhdessä ilmastonmuutoksen torjumiseksi", Kaskinen toteaa.

Milanon kokouksen virallinen asialista on hyvin tekninen. Esillä on kysymyksiä koko Kioton sopimuksen rahoituksesta sekä kehitysmaissa toteutettavien hankkeiden säännöistä ja rahoituksesta. Kokouksen kuumimmat keskustelunaiheet tulevat kuitenkin asialistan ulkopuolelta: Venäjää kannustetaan ratifioimaan sopimus ja Kioton sopimuksen jälkeisestäkin ajasta haluttaisiin vihdoin päästä keskustelemaan.

Vuoden 2012 jälkeistä aikaa varten tarvitaan uusi, entistä tiukempi sopimus. Siihen on saatava mukaan teollisuusmaiden ohella myös suurimmat kehitysmaat. Uudessa sopimuksessa päästöoikeuksien jakamiseen tarvitaan entistä oikeudenmukaisempia tapoja. Esimerkiksi maailman asukkaiden kesken tasan jaetut päästöoikeudet yhdistettynä maailmanlaajuiseen päästökauppaan voisivat olla hyvä lähtökohta neuvotteluille, sillä kaikkien maailman maiden saaminen mukaan sopimukseen on ensiarvoisen tärkeää ja toisaalta kehitysmaille on turvattava riittävä rahoitus.

"Teollisuusmaiden kehitysmaille antamaa tukea ei saa pitää almuna etelälle, vaan vain pienenä korvauksena pohjoisen harjoittamasta luonnonvarojen liikakäytöstä. Kehitysmaille täytyy löytyä riittävä ja tasapuolinen rahoitus sekä nyt käytävissä Kioton sopimuksen yksityiskohtia puivissa neuvotteluissa että Kioton jälkeisestä ajasta sovittaessa. Kehitysmaiden on pystyttävä sopeutumaan ilmastonmuutoksen elinympäristöissä aiheuttamiin muutoksiin. Samalla niiden on vältettävä teollisuusmaiden huonon esimerkin noudattamista", Kaskinen toteaa.

 

LISÄTIEDOT

  • Milanossa energia-asiantuntija Tuuli Kaskinen , puh. +358 50 5149752 tai tuuli.kaskinen@tukkk.fi