Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Tiedotteet / Tiedotteet 2003 / Lisätuki uusiutuvalle energialle, ei jätteelle

Lisätuki uusiutuvalle energialle, ei jätteelle

(19.5.2003) Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii, ettei uusiutuville energialähteille esitettyä lisätukea käytetä ympäristö- ja taloudellisilta vaikutuksiltaan kyseenalaisen jätteen energiakäytön tukemiseen.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on julkisuudessa esittänyt energiatuen korottamista tämän vuoden ensimmäisessä lisäbudjetissa. Suomen luonnonsuojeluliitto pitää lisäysesityksiä kannatettavina ja tarpeellisina, jotta uusiutuvien energialähteiden käyttö saadaan lisääntymään sovittujen tavoiteohjelmien mukaisesti.

Luonnonsuojeluliitto haluaa kuitenkin painottaa, että uusiutuville energialähteille tarkoitettu tuki on ohjattava aidosti uusiutuvan energian kuten metsähakkeen, biokaasun, peltoenergian ja pellettien käytön tukemiseen eikä jätteen energiakäytön lisäämiseen. Bioenergian lisäksi uusiutuvan energian tavoitteiden toteuttamisen kannalta tukea tarvitsisivat erityisesti tuulivoimahankkeet, joissa mahdollistetaan puistojen rakentaminen Suomen vaativiin meriolosuhteisiin. Tämä olisi aitoa uusiutuvan energian edistämistä.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Martinlaakson jätteen kaasutuslaitoshankkeelle esitetään uutta energiatukea. Martinlaakson hankkeessa ei kuitenkaan ole kyse uusiutuvan energian hyödyntämisestä. Martinlaaksossa poltettavan jätteen lämpöarvosta arviolta 40 prosenttia olisi uusiutumatonta, pääasiassa muovia.

Lisäksi Suomen luonnonsuojeluliitto on yhdessä Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin ja Vantaan ympäristönsuojeluyhdistyksen kanssa valittanut Vaasan hallinto-oikeudelle ja Euroopan unionin komissiolle Martinlaakson kaasutuslaitokselle annetusta rakennuslupapäätöksestä. Valituksen mukaan kaasutushankkeen ympäristöluvat on annettu ottamatta huomioon EU:n direktiiviä jätteenpoltosta, vaikka hankkeessa on kyse olemassa olevan laitoksen muuttamisesta jätteen oheispolttolaitokseksi. Jätteenpolttodirektiivi koskee kuitenkin kaikkia laitoksia, joissa jätettä lämpökäsitellään. "Lämpökäsittelyllä tarkoitetaan myös jätteen polttoa hapettamalla sekä muuta lämpökäsittelyä kuten pyrolyysiä, kaasutusta ja plasmakäsittelyä, jos käsittelyssä tämän jälkeen syntyvät tuotteet poltetaan." (Direktiivi 2000/76/EY)

Luonnonsuojeluliiton mielestä Martinlaakson kaasutuslaitoshankkeen rakennusluvan tulee yksiselitteisesti perustua jätteenpolttodirektiivin vaatimuksiin.

Luonnonsuojeluliiton mielestä on Suomen jätepolitiikan ja myös hallitusohjelman vastaista tukea jätteen polttoa valtion varoin, enen kuin jätteen synnyn ehkäisyn kehittämisen mahdollisuuksia, kustannuksia ja sen avulla saavutettavia säästöjä on edes arvioitu. Myös esimerkiksi OECD:n ja EU:n linjausten mukaan jätteiden synnyn ehkäisy on ensisijaista. EU esittää lähivuosina mm. luonnonvarojen kestävän käytön strategian. Suomen kannattaisi jätepolitiikassa seurata tätä kestävän materiaalitalouden linjaa kuin sijoittaa jätteiden loppukäsittelyyn

Suomen luonnonsuojeluliitto
Eero Yrjö-Koskinen
toiminnanjohtaja

TAUSTATIETOA LUONNONSUOJELULIITON TIEDOTTEESEEN

Lisäbudjetilla rahaa direktiivin vastaiselle jätteenpoltolle?

Kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen aikoo keskiviikkona esittää hallitukselle lisäbudjettia, jossa Martinlaakson jätteenpolttolaitokselle osoitettaisiin 10 milj. euroa. On uskaliasta varata suuret rahat hankkeelle, jonka EU-lainmukaisuudesta ei olla varmoja ja jonka toteuttaminen saattaa keskeytyä komission ratkaisuun.

Kaasutushankkeen ympäristöluvasta on tehty valitus Vaasan hallinto-oikeuteen ja EU:n komissioon jätteenpolttodirektiivin noudattamatta jättämisestä ja pyydetty toiminnan aloittamisen kieltämistä. Viranomaiset tai hankkeen puuhaajat olisivat voineet välttää valitukset pyytämällä ennakkopäätöstä komissiolta.

Hanke ei myöskään toteuta jätelain hierarkian mukaista jätepolitiikkaa, jossa ennen jätteen polttoa tulee ennalta ehkäistä jätteen määrää ja kierrättää jätteitä.

Lainsäädännön lisäksi yhdyskuntajätteen polttolaitoksen investointitukea vastaan puhuvat taloudelliset ja ympäristösyyt. Espoon Sähkön toimitusjohtaja Matti Manninen epäili viisaasti Martinlaaksoon suunnitellun teknologian kaupallista kannattavuutta. Hankkeen puuhaajat eivät ilmeisesti vieläkään ole ratkaisseet, miten päästä kohtuukustannuksin eroon vuosittain syntyvästä yli 10.000 tonnin ongelmajätekasasta. Espoon Sähkö ei ole halunnut mukaan jätteenpolttoon senkään vuoksi, että tulkinta hankkeen direktiivien mukaisuudesta on epäselvää.

Kansantalouden kannalta investointi yhdyskuntajätteen polttoon on menoautomaattiin sijoittamista. Näin luodaan järjestelmä, joka vaatii kertakäyttökulttuurin ylläpitoa. Valtaosa poltettavista jätteistä olisi muovi- ja kuitupakkauksia. Niiden syntyä voitaisiin ehkäistä siirtymällä uudelleenkäytettäviin pakkauksiin. Kauppa on taloudellisista syistä kuljetuspakkausten osalta jo pitkälti näin tehnytkin.

Valtiontalouden ja ympäristön kannalta järkevä tapa hoitaa pakkausjätekysymys olisi asettaa kaikki pakkaukset verolle ja antaa tukea uudelleenkäyttö- ja kierrätysjärjestelmille. Uusittavana oleva pakkausdirektiivi kiristää tuottajan vastuuta pakkausjätteistä. Miksi valtio ja kunnat tahtovat kantaa pakkausalalle kuuluvan vastuun ja maksaa kalliista lajittelu- ja polttolaitoksista? Ja miksi Tekes ja muut tahot vuosi toisensa jälkeen osoittavat avokätisesti rahaa jätteenpoltolle? Jätteiden synnyn ehkäisyn tukemiseen ei rahaa ole juurikaan ohjattu. Silloin ryhdytään hillitsemään jätevirtaa mm. luonnonvara-, pakkaus- ja mainosveroilla ja tukemalla vähäjätteistä tuotantoa ja tuotteita korvaavia palveluita esimerkiksi arvonlisäveron alentamisella?

Edes 10 miljoonan euron tuki jätteiden synnyn ehkäisyn maankattavaan kampanjaan tuottaisi varmasti tulosta. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla YTV vasta aloittelee jätteiden synnyn ehkäisytoimia.

YTV perustelee jätteen polttamisen "välttämättöyyttä" kaatopaikkadirektiivin velvoitteilla. Kaatopaikkadirektiivi ei velvoita polttamaan jätettä. Se edellyttää, että kaatopaikoille sijoitetaan vuonna 2016 enää 35 % vuoden 1995 biohajoavan yhdyskuntajätteen määrästä. Mikään muukaan direktiivi ei edellytä jätteenpolttoa.

Suomen itselleen asettamaa yhdyskuntajätteen hyödyntämistavoitetta voidaan haluttaessa laskea 70 %:sta, jotta kunnat ja muut toimijat eivät tässä vaiheessa sitoisi käsiään paniikkiratkaisuna kalliisiin jätteenpolttoinvestointeihin. Investoinnit pitää saada kuoletettua, joten niiden jälkeen jätteen ehkäisyyn ja kierrätykseen ei resursseja satsata.

Yhdyskuntajätteen polttamista perustellaan myös energiantuotannolla. Jätteen keräily, kuljetus, käsittely ja polttaminen kuluttavat noin puolet jätteen poltosta saatavasta energiasta. Polttamalla kotitalouksien muovipakkausjätteitä ei saada niin paljoa energiaa, kuin kuluu pakkausten tuottamiseen ja pakkausjätteiden käsittelyyn. Lisäksi muovi perustuu uusiutumattoman öljyn tuontiin.

Martinlaakson jätteenpolttohankkeelle osoitettavat 10 milj. euroa olisivat poissa ympäristön kannalta järkevästä uusiutuvan energian (aurinko, tuuli ja puu) tuotannosta. yhdyskuntajätteestä vain osa on uusiutuvaa ja sillekin on tarjolla ehkäisykeinoja ja korkeatasoisempia hyödyntämistapoja.

Martinlaakson jätteenpoltto ei perustu parhaaseen käyttökelpoiseen teknologiaan eikä edistä energiansäästöä tai uusiutuvaa energiaa ympäristönsuojelusta puhumattakaan. Saksalaisten jätettä polttavien laitosten keskimääräiset päästöt ilmaan ovat 1-10 % EU:n jätteenpolttodirektiivin päästöistä. Martinlaakso ei kaikilta osin täyttäisi edes jätteenpolttodirektiivin päästörajoja.

LISÄTIEDOT:

  • Erja Heino, puh. (09) 228 08 204
  • Riikka Hietala, puh. 050-3013337