Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Blogi / Suometsän avohakkuu on vesistön tuho

Suometsän avohakkuu on vesistön tuho

Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii maa- ja metsätalousministeriötä poistamaan haitalliset tuet suometsien hakkuilta. Tuore kotimainen tutkimustieto osoittaa hakkuiden tuhoisuuden vesistöille.

Turvemaiden metsätalouden aiheuttamat ongelmat vesistöille ja ilmastolle on tunnettu jo pitkään. Tutkimus on laahannut perässä, mutta nyt Luonnonvarakeskuksen (LUKE) tuoreet tutkimustulokset todistavat sen, mitä on osattu pelätä: avohakkuut suometsissä ovat tuhoisia vesistöille.

Suomen soiden ojitusbuumin aikaiset (1950-1980-luvuilla ojitetut) suometsät alkavat tulla päätehakkuuvaiheeseen. Tämä koskee noin 5 miljoona hehtaaria, viidennestä Suomen metsäpinta-alasta. Tällöin pilaantumiselle herkät latvavesistömme joutuvat ennen kokemattoman ravinne-, kiintoaine– ja humuskuorman kohteeksi.

Tutkimukset osoittavat, että turvemailla tehtävät metsien avohakkuut sekä niihin liittyvät ojitukset ja maanmuokkaukset lisäävät vesistöjen kuormitusta moninkertaisesti kangasmaiden metsänhakkuisiin verrattuna. Vesistöjä mustaavan ja rehevöittävän hienojakoisen orgaanisen aineen eli humuksen kuormitus lisääntyy hakkuualueilla pahimmillaan moninkertaiseksi hakkuuta edeltävään aikaan verrattuna. Suuri humuskuormitus on erityisen ongelmallinen siksi, että sen torjumiseksi ei ole olemassa mitään ratkaisua.

Ongelma on sama kuin turvetuotannon kohdalla, jossa orgaanisen aineen päästöjä ei ole saatu kuriin. Humus ei pysähdy kosteikkohin, ja karkemman kiintoaineenkin tulvavedet huuhtovat eteenpäin.

Myös suometsien hakkuualueilta tulevat ravinteet, typpi ja fosfori päätyvät jatkossa vesistöihin. Ravinteet eivät pidäty laskeutusaltaisiin, eikä metsäojitusalueilla juuri muita vesiensuojelumenetelmiä käytetä.

Jotta vesistöjemme pilaantuminen voitaisiin estää, tulee avohakkuista ojitetuilla turvemailla luopua kokonaan. Samalla pitää lopettaa verorahojen käyttäminen soiden ojituksiin niin kutsutun kestävän metsätalouden rahoituslain muodossa.

Mitään kestävää ei voi nähdä siinä, että vesistömme joutuvat ojituksen aiheuttaman liettymisen lisäksi vastaanottamaan nyt myös suometsien avohakkuiden aiheuttaman pilaantumisen. Tämä osa KEMERA-rahoitusta onkin selvä haitallinen tuki, joka tulisi nopeasti poistaa kansantaloutta rasittamasta.

Vesistöille erityisen tuhoisaa on ojitusmätästykseksi kutsuttu raju maanmuokkaus. Siinä ojia tehdään noin kolminkertainen määrä tavanomaiseen ojitukseen verrattuna. Silti toimenpidettä ei tilastoida ojitukseksi, vaan puhutaan suometsien hoidosta.

Ojitusmätästys lisää rajusti vesistöpäästöjä ja on luonnolle sekä virkistyskäytölle totaalinen tuho. Sanojen muokkauksella tehty silmänkääntötemppu vähentää ojitusta tilastoissa, vaikka ojien määrä luonnossa lisääntyy. Tämä vaarantaa vesien lisäksi myös rehellisen tiedon saamisen.

Vastuu metsätalouden vesistöhaitoista on maa- ja metsätalousministeriössä. Sen pitäisi vihdoin toimia oma-aloitteisesti ja poistaa oman alansa haitalliset tuet sekä ohjata erilaisten normien kehitys uralle, jolla vesistöille haitallisista toimista luovutaan.

Suometsien hoidon nimissä jatketaan yhä kestämätöntä ja vakavan haitallista soiden ojittamista. Kuitenkin puuta väitetään kasvavan enemmän kuin teollisuus ehtii sitä käyttää. Luonnonvaratalous ei voi kestää pelkän puujalan ja raaka-ainetalouden varassa. Se tarvitsee rinnalleen aidon kestävyyden, tasapainon jossa suot, metsät ja vesistöt säilyvät monimuotoisina ja meille kaikille hyvälaatuisina monipuolisen käytön kohteena.

Aidosti kestävän metsätalouden visioon eivät suometsien ojitukset, ojitusmätästykset ja avohakkuut mahdu. Avohakkuuttoman metsätalouden keinoin on mahdollista välttää näitä haittoja. LUKE:n tietojen mukaan riittää, että hakkuussa jätetään suometsään puustoa enemmän kuin 120 kuutiometriä hehtaarille. Se määrä haihduttaa kaiken ylimääräisen veden, eikä ojitusta tai ojitusmätästystä tarvita lainkaan. Samalla saadaan taloudellisia säästöjä ja puhtaammat vesistöt. Puuntuotanto, metsänomistaja tai metsäteollisuus eivät tarvitse turvemaiden avohakkuita ja ojituksia.

Ojitus on esimerkki historiaan kuuluvasta kestämättömän metsätalouden ajasta.

Risto Sulkava, puheenjohtaja