Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Blogi / Mitä aluehallinnon uudistus tarkoittaa asiakaspalvelulle luonnonsuojelussa?

Mitä aluehallinnon uudistus tarkoittaa asiakaspalvelulle luonnonsuojelussa?

Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja havainnollistaa esimerkin avulla, miten pieneltä vaikuttava ympäristöhallinnon muutos menee metsään.

metsäkuva-2016-matti-nieminen


Hallituksen reformiministerityöryhmä ilmoitti 21.12.16 pidetyssä sosiaali- ja terveysalan uudistusta käsitelleessä tiedotustilaisuudessa sivumennen yhdellä lauseella ympäristöministeriön hallinnonalaan kuuluvien alueellisten luonnonsuojelutehtävien jakamisesta kahteen eri virastoon.

Esitys tuntuu varsin kummalliselta, kun samaan aikaan on voimakkaasti ajettu asiakaspalvelun parantamista yhden luukun periaatteen mukaisesti. Esitys johtaa muutamien avaintehtävien, kuten vapaaehtoisen metsiensuojelutyön, METSOn, osalta luukkujen lisääntymiseen.

Esimerkiksi vapaaehtoisen metsiensuojelupäätöksen saaminen muuttuisi asiakkaan kannalta seuraavanlaiseksi:

1. Asiakas on kiinnostunut vapaaehtoisesta suojelusta ja hän kysyy paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä apua.

2. Asiakasta neuvotaan ottamaan yhteyttä maakuntaan.

3. Maakunnasta asiantuntija menee katsomaan kohteen, jonka toteaa hienoksi. Hän tekee hinta-arvion ja arvioi luontotiedot. Hän ei kuitenkaan voi tehdä suojelusopimusta eikä hankintapäätöstä, koska tehtävät ovat oikeusvaikutteisuutensa vuoksi valtion viranomaisella, jonka työnimi on LUOVA.

4. Suojelu vaatii sopimuksen ja suojelupäätöksen lisäksi koordinointia valtion taloudellisten resurssien ja METSO-suojeluperusteiden suhteen. Pyydetään lausunto LUOVAsta ja järjestetään neuvottelu, joihin asiakas kutsutaan mukaan hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti. Kohteesta pyydetään lausunto ja hankintalupa ympäristöministeriöstä, koska hinta-arvio ylittää LUOVAn virkamiehen valtuudet.

5. Ympäristöministeriö vastaa kohdetta näkemättä, ettei kohde heidän mielestään täytä suojelukriteereitä ja kieltäytyy rahoittamasta, vaikka kohteella on näyttäisi olevan kotkan pesäreviiri.

6. Tarkistetaan Metsähallituksen luontopalveluista onko kotkapesä asuttu.

7. Pesä on asuttu. Todetaan, että hakkuiden sattuessa pesäpuu on aina säästettävä.

8. Todetaan, ettei METSO täysin sovi kohteelle ja ohjataan asiakas Suomen metsäkeskuksen hallinnoiman METSO-KEMERA -rahoituksen puolelle.

9. Asiakas ottaa yhteyttä Suomen metsäkeskukseen, jossa todetaan, että rahat ovat loppu, mutta asiaan voidaan palata ensi vuonna.

10. Asiakas ottaa yhteyttä Stora Enson paikalliseen ostajaan, joka on tuttu vuosikymmenten ajalta ja jonka kanssa asiat hoituvat yhdellä luukulla.

11. Hakkuusuunnitelma laitetaan tiedoksi Suomen metsäkeskukselle, joka huomaa kohteen rajautuvan Natura-ohjelmaan. Siitä on pyydettävä metsälain 7a §:n mukainen lausunto LUOVAlta.

12. Lausuntoa kirjoittava virkamies huomaa, että Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämien rekistereiden mukaan kohteella on uhanalainen sammal, joka luonnonsuojelulain mukaan edellyttää rajauspäätöksen tekemistä. Lajin suojelun tilanteen ja rajauspäätökseen tarvittavat tiedot on Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijalla. Pyydetään lausunto häneltä.

13. LUOVA antaa metsälain 7a §:n mukaisen lausunnon Suomen metsäkeskukselle ja lupaa tehdä rajauspäätöksen. LUOVA tekee rajauspäätöksen, mutta vasta vuoden päästä, koska resursseja on leikattu ja aikaa yksittäisiin rajauspäätöksiin ei ole. Lisäksi LUOVAn on pyydettäävä Metsähallituksen luontopalveluilta rajausapua maastoon, koska heillä ei ole enää kenttätöitä tekeviä biologeja. Rajauspäätöksestä ei makseta korvausta asiakkaalle.

14. Hakkuu voidaan toteuttaa, mutta sammalesiintymän vuoksi rajataan pari aaria hakkuun ulkopuolelle ja säästetään kotkan pesäpuu. Asiakkaan alkuperäinen tahto säilyttää hieno kohde ekologisesti toimivana ja monimuotoisena kokonaisuutena ei toteudu.

Luonnon monimuotoisuuden suojelu vaatii monen eri asiantuntijan ja viraston toiminta-alaan liittyvää osaamista. Siksi on oleellisen tärkeää, että tehtävän hoitoa ei enää pilkota uusille virastoille ja viranomaisille. Esimerkkitapauksessa asian hoitamiseen osallistuisi seitsemän eri viranomaisesta. Kohteesta ja sen erityispiirteistä riippuen viranomaistahoja voi olla myös kunta, Museovirasto, maakuntamuseo tai Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.

Luonnon monimuotoisuuden suojelun esittely-, päätös- ja valvontatehtävät tulee Luonnonsuojeluliiton mielestä kokonaisuutena valmisteluvaiheineen sijoittaa samaan valtion viranomaiseen eli LUOVAan, jolloin yhden luukun periaate on muutakin kuin sanahelinää.

 

Päivi Lundvall
Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja