Ministeri astui MTK:n liukumiinaan
Vapaaehtoisuuden ensisijaisuus on jo leivottu sisään valmisteilla olevaan soidensuojeluohjelmaan. Miten tuore ympäristöministeri Grahn-Laasonen on voinut päätyä arvioon, että tilanne vaatii soidensuojeluohjelman valmistelun jäädyttämistä? Ministeri astui todennäköisesti MTK:n virittämään liukumiinaan, jolla soidensuojelua yritetään ilmeisesti liu'uttaa yli tulevien vaalien.
Olen Suomen luonnonsuojeluliiton edustajana käynyt muutaman julkisen keskustelun Maa- ja metsätaloustuottajien keskusjärjestön (MTK) kanssa siitä, miten soidensuojelussa olisi nyt edettävä ministeri Sanni Grahn-Laasosen pistettyä soidensuojelun täydennysohjelman valmistelun väliaikaisesti jäihin.
Lauantaisessa radiokeskustelussa MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola tiivisti MTK:n vaatimukset siihen, että soidensuojelun on perustuttava vapaaehtoisuuteen, ja että maanomistajan on tehtävä suojelupäätös. Soidensuojeluohjelman väliaikainen jäädyttäminen osui kuitenkin ajankohtaan, jossa maanomistajien kuulemisen olisi ollut määrä alkaa. Juuri kuulemisella maanomistajien tahto koskien soidensa käyttöä voidaan selvittää luotettavasti. MTK:n Pietola ei kyennyt antamaan uskottavaa selitystä sille, miksi kuuleminen ei voisi alkaa heti.
Vapaaehtoisuuden ensisijaisuus leivottu sisään soidensuojeluohjelmaan
Tosiasiassa vapaaehtoisuuden ensisijaisuus on vahvasti mukana jo ohjelmavalmistelussa, samoin kuin suon turve- ja puustoarvojen taloudellisten menetysten täysi ja verovapaa korvaaminen. Ennakkoon on maanomistajille lähetetty noin 15 000 kirjettä, joissa soidensuojeluohjelmaan liittyvistä maastotöistä on kerrottu etukäteen. Kirjeisiin tullut palaute on ollut pääosin myönteistä tai tiedustelevaa, ja vain vähäinen osa omistajista on suhtautunut maastoselvityksiin kielteisesti. Tämä on siis tapahtunut jo keväinä 2013 ja 2014, ennen varsinaisen lakisääteisen kuulemiskierroksen alkua.
Tosiasiassa vapaaehtoisuuden ensisijaisuus on vahvasti mukana jo ohjelmavalmistelussa, samoin kuin suon turve- ja puustoarvojen taloudellisten menetysten täysi ja verovapaa korvaaminen.
Myös vaatimus, että maanomistajan olisi saatava tehdä suojelupäätös, on outo. Vapaaehtoisessakin suojelussa lopullisen suojelupäätöksen tekee ELY-keskus maanomistajan tarjouksen pohjalta, mikäli kohde on luonnonsuojelullisesti riittävän arvokas.
Nämä asiat tietää myös MTK, joka on ollut mukana soidensuojelun täydennysohjelmaa valmistelevassa työryhmässä alusta saakka. Pakkosuojelukortilla MTK hermostuttaa eniten niitä maanomistajia, jotka suhtautuvat neutraalisti tai jopa suopeasti mahdollisuuteen saada yhteiskunnalta taloudellista korvausta palkkiona suoluonnon hyvästä kohtelusta. Lisäksi se hermostuttaa lukuisia maanomistajia, joiden maita soidensuojeluohjelma ei edes koske.
Ensin soidensuojeluohjelman laadinta, sitten selvitys muista vapaaehtoisista lisäkeinoista
Koko farssi on alkanut siitä, että ministeri Grahn-Laasonen on löytänyt soita ja turvemaita koskevasta periaatepäätöksen sivulta 4 lauseen "Selvitetään myös mahdollisuudet avosoiden ja suokokonaisuuksien suojelun tehostamiseen maanomistajan vapaaehtoisuuteen osallistumiseen perustuvilla suojelukeinoilla METSO-ohjelman mallin mukaisesti". Kyseessä on siis METSO-ohjelman jatkoon liittyvä selvityshanke – saman paperin edelliseen kappaleeseen on kirjattu, että laaditaan vuoden 2014 loppuun mennessä luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojeluohjelma, jossa yksilöidään valtakunnallisesti merkittävät suot ja toimenpiteet niiden toteuttamiseksi.
Miten ihmeessä tuore ministeri on voinut löytää 19-sivuisesta periaatepäätöksestä kyseisen lauseen ja arvioinut, että se antaa suomalaisessa ympäristöpolitiikassa aihetta näin merkittävään ulostuloon? Etenkin, kun koko selvityshanke koskee METSO-ohjelmaa, ei luonnonsuojelulain mukaista soidensuojelun täydennysohjelmaa.
Kuka kantoi lottokoneen ympäristöministeriöön?
Viime perjantaina Ylen AamuTV-lähetyksessä hämmästelin sitä, miten soidensuojeluohjelman hyvä asiantuntijavalmistelu on nyt laitettu kaappiin ja tilalle on kannettu lottokone. Soidensuojelun oikeaa riviä arvotaan nyt, ministeri on painanut nappia. Mutta kuka kantoi lottokoneen ympäristöministeriöön?
MTK:n keskusjärjestön päämaja sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa Simonkadulla ja ympäristöministeriö Esplanadin puiston toisella puolen, Kasarmikadulla. Välimatka on lyhyt aamukahveja ajatellen, samoin kuin ajallinen viive ministerin ja MTK:n viimekeskiviikkoisten tiedotteiden välillä. Ministeri Grahn-Laasosen tiedote viime keskiviikkona 15.10. on julkaistu kello 13.03. MTK:n kiitostiedote ilmestyi jo samana päivänä. Siinä MTK kiittää ministeriä luonnonsuojeluteosta ja ilmoittaa virheelliseen tietoon perustuen, että METSO-ohjelma on ollut menestys. Tosiasiassa sen 96 000 hehtaarin suojelutavoitteesta on saavutettu alle 50 000 hehtaaria ja ohjelma on yhdeksän vuotta myöhässä aikataulustaan.
Turveyhtiö Vapon toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny otti YLE:n perjantaisen aamulähetyksen jälkeen yhteyttä Suomen luonnonsuojeluliittoon vakuuttaen, että turveteollisuuslobby ei ole tällä kertaa ollut tuomassa lottokonetta ympäristöministeriöön korvaamaan asiallisesti valmisteltua soidensuojeluohjelmaa. Sen sijaan MTK:n edustajat eivät ole mediassa kyenneet kieltämään, etteikö näin olisi. Kulissien takana MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen on hymyillyt leveästi pohtiessaan, miten aiemmin MTK:n agendalle vastahakoinen ympäristöministeri on nyt vaihdettu henkilöön, joka ymmärtää heti järjestön toiveita.
Kaataako MTK:n liukumiina ministerin ja soidensuojelun?
Näyttäisi siltä, että tuore kokoomusministeri on astunut MTK:n pikaisesti ja ilman kunnollisia vaikutusarvioita rakentamaan liukumiinaan. Tällä tavoin soidensuojeluohjelman valmistumista yritetään ilmeisesti liu'uttaa yli ensi huhtikuun eduskuntavaalien ja pahimmassa tapauksessa hamaan historian unholaan.
Jos näin käy, on aikaansaatu peruuttamaton vahinko suomalaiselle suoluonnolle ja monille maanomistajille, joiden omistaman suon luontoarvot olisivat säilyneet tuleville sukupolville ja taloudelliset arvot korvattu verovapaana tulona.
Virpi Sahi
Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija
20.10.2014
"Selvitetään myös mahdollisuudet avosoiden ja suokokonaisuuksien suojelun tehostamiseen maanomistajan vapaaehtoisuuteen osallistumiseen perustuvilla suojelukeinoilla METSO-ohjelman mallin mukaisesti".
"Kyseessä on siis METSO-ohjelman jatkoon liittyvä selvityshanke – saman paperin edelliseen kappaleeseen on kirjattu, että laaditaan vuoden 2014 loppuun mennessä luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojeluohjelma, jossa yksilöidään valtakunnallisesti merkittävät suot ja toimenpiteet niiden toteuttamiseksi."
Tässähän on siis kyse pelkästä väärinkäsityksestä:
Pointti 1. On ollut hallitusohjelman mukainen tavoite arvokkaiden soiden kartoituksen perusteella tehdä esitys soidensuojeluohjelman täydentämisestä ja siihen liittyvästä toteutusohjelmasta 2014 loppuun mennessä.
Pointti 2. Sen lisäksi on varattu mahdollisuus jatkaa METSO-ohjelman puitteissa myös VAPAAEHTOISESTI TARJOTTAVIEN SOIDEN SUOJELUMAHDOLLISUUKSIA METSO-OHJELAN PUITTEISSA.
Pointti 3. Näitä asioita ei pidä sotkea toisiinsa eli näiden pointti 2. kohdan soiden rauhoituksiin ei hallitusohjelmassa ole sitouduttu, koska niillä on tarkoitettu maanomistajien itse esittämiä, ei valtakunnallista merkitystä omaavia, mutta ehkä paikallista tai alueellista suojelutarvetta ansaitsevia kohteita, ehdolla, että METSO-rahoituksella olisi niiden suojelu mahdollista.