Miksi puuston kasvu kiihtyi, mutta nyt heikkenee?

Lokakuussa 2021 Luonnonvarakeskus (Luke) kertoi uusien valtakunnan puuvarojen inventoinnin tietojen (VMI) osoittaneen, että puuston vuotuinen kasvu oli mittausjaksona 2014–2018 (keskivuosi 2016) pudonnut kolmella miljoonalla kuutiometrillä. Kolmisen viikkoa myöhemmin asia varmistui kaksi vuotta tuoreemmilla luvuilla, eli jaksolta 2016–2020. Verrattaessa Luken puuston kasvutietoja ja VMI-puuvaratietoja havaitaan, että tällä vuosituhannella puuston nettokasvua on yliarvioitu jopa noin 200 miljoonaa kuutiometriä (10 miljoonaa m3/vuosi).

Tällä vuosituhannella puuston nettokasvua on yliarvioitu jopa noin 200 miljoonaa kuutiometriä.

Mikä vaikutus puuston heikkenevällä kasvulla on viime vuosina päätettyihin metsäteollisuuden investointeihin? Riittääkö puu? Tiedot kasvusta, määrästä ja hakkuista ovat tärkeitä, sillä niiden perusteella arvioidaan ja ennustetaan tulevaisuuden mahdollisten hakkuiden määrää. Hakkuut taas vaikuttavat keskeisesti metsien hiilinieluun, joka on Suomen ilmastopolitiikan kulmakiviä.

Vuotuinen keskilämpötila on Suomessa noussut 35 vuodessa noin 2,5 astetta. Vastaavasti on noussut kasvukauden lämpösumma. Kasvukausi on pidentynyt 3–6 viikkoa. Olemme ikään kuin siirtyneet noin 300 kilometriä etelämmäksi. Tämän olisi pitänyt lisätä puuston vuotuista kasvua noin 2 kuutiometriä hehtaarilla.

Lisäksi ihmisen toiminnasta syntyviä typpiyhdisteitä on levittynyt ja levitetty lannoitteina metsiin ainakin kahta lannoituskierrosta vastaava määrä. Typpilisän tuottaman puuston lisäkasvun voi arvioida olevan 1–2 kuutiometriä hehtaarilla. Puustoisten soiden ojitus on sekin lisännyt jonkin verran kokonaiskasvua.

Hiilidioksidin määrä puolestaan on noussut 35 vuodessa noin 30 %.

Ilman hiilidioksidi on puuston kasvun edellytys. Hiilidioksidin määrä puolestaan on noussut 35 vuodessa noin 30 %. Näin suuri hiilidioksidilisä lisää puiden kasvua arviolta 1–2 kuutiometriä hehtaarilla.

Kun runkopuun vuotuinen kasvu oli 1950-luvun alussa noin 2,5 kuutiometriä hehtaarilla, sen olisi pitänyt nousta pelkästään ilmastonmuutoksen ja kasvua lisäävien saasteiden seurauksena noin 5 kuutiometriä eli yhteensä yli seitsemään kuutioon hehtaarilla. Se on kuitenkin noussut vain 4,6:een.

Metsä tarkoittaa muutakin kuin runkopuuta

Kun yleisesti puhutaan metsien kasvusta, puhutaan vain runkopuusta. Sen lisäksi metsän ekosysteemissä elää vuorovaikutuksessa tuhansia muita kasvavia ja kuolevia eliöitä, esimerkiksi nisäkkäitä, mustikkaa, muurahaisia, hömötiaisia, metsoja, naavoja, sieniä, hyönteisiä ja mikrobeja. Tietomme koko metsän kasvusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä on vajavaista, mutta tiedämme, että luontokato on nopeasti etenemässä.

Lehtipuiden lehtiä alkaa käpristyä ja varista jo kesän alussa. Havupuiden neulaset varisevat ennenaikaisesti.

Ilmastonmuutoksen ja metsänhoidon seurauksena erilaiset tuhot metsissä ovat vakavasti lisääntyneet. Tuuli-, lumi-, kuivuus-, hyönteis- ja sienituhot ovat yleistyneet. Lehtipuiden lehtiä alkaa käpristyä ja varista jo kesän alussa. Havupuiden neulaset varisevat ennenaikaisesti. Esimerkiksi männyn neulasvuosikertojen määrä on puolittunut 35 vuoden aikana.

Puuston määrä vaikuttaa myös kasvun määrään. Kun puuston määrä hakkuiden vähenemisen seurauksena kasvaa, myös puuston kasvu suurenee.

Miksi Luke panttaa suojelualueiden puustotietoja?

Valtakunnallisissa kasvuluvuissa ja puuston määrätiedoissa aiheuttaa epätietoisuutta myös se, että niissä ei eritellä hakkuiden ulkopuolella olevien suuripuustoisten suojelualueiden puustotietoja (luonnon- ja kansallispuistot sekä muut suojelumetsät) ja keskimäärin varsin vähäpuustoisten talousmetsien puustotietoja.

Pyynnöistä huolimatta Lukelta ei ole saatu suojelualueiden puustotietoja. On väitetty, ettei niitä voi laskea erikseen. Se ei liene totta. Toki suojelualueet on merkitty mittauksissa omalla koodillaan, joten niiden erittelemisen täytyy olla suhteellisen helppoa. Suojelualueiden pinta-alatkin ovat tiedossa. Eritellyt puustotiedot kertoisivat luotettavammin sen, paljonko talouskäyttöalueilta on saatavissa puuta teollisuuden tarpeisiin.

Erittelemällä talous- ja suojelualueiden puustotiedot selviäisi myös, onko ”hyvä metsänhoito” eli avohakkuu ja viljely, todella lisännyt puustojen kasvua. Sitä on syytä epäillä.

Erittelemällä talous- ja suojelualueiden puustotiedot selviäisi myös, onko ”hyvä metsänhoito” eli avohakkuu ja viljely, todella lisännyt puustojen kasvua. Sitä on syytä epäillä. Lauri Vaaran (2010) julkaisussa laskettiin VMI-tiedoista, että vuoteen 2007 mennessä viljelypuustojen vuotuinen kasvu oli keskimäärin 2,4 kuutiometriä hehtaarilla, kun samaan aikaan kaikkien puustojen kasvu oli 4,3 kuutiometriä.

Luontaisesti kehittyneiden puustojen kasvu oli siten arviolta noin 5,7 kuutiometriä hehtaarilla, eli yli kaksinkertainen viljelypuustoihin verrattuna. Tämä on ymmärrettävää, sillä avoala ei puuta kasva, eikä taimikon tai ensiharvennuspuustonkaan kasvu ole suurta. Jalostetuilla siemenillä taas ei ole vielä läheskään puusukupolven mittaista näyttöä, eikä kasvun menetystä ainakaan toistaiseksi voi jalostuksella paikata.

Luontaisesti kehittyneiden puustojen kasvu oli siten arviolta noin 5,7 kuutiometriä hehtaarilla, eli yli kaksinkertainen viljelypuustoihin verrattuna.

Jos nykykäytännön istutukset, avohakkuut ja puiden jalostus eli ammattikunnan kehuma ”hyvä metsänhoito” olisi aiheuttanut kasvun nopean ja suuren lisäyksen, sen nousu olisi jatkunut edelleen vuoden 2007 jälkeen, sillä avohakkuiden määrä jatkoi nousuaan yli miljoonalla hehtaarilla. Näyttää siten siltä, että avohakkuut ja viljely ovat vähentäneet puuston kokonaiskasvua. Ehkä se on syy siihen, että suojelualueiden puustotietoja ei haluta esittää erikseen.

Ennusteiden korjaaminen näyttää myös olevan vaikeaa. Esimerkiksi eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Juha Sipilä toisti TV:n ajankohtaisohjelmassa, että Suomen metsät kasvavat entistä enemmän, vaikka vähenevät kasvutiedot oli jo julkistettu. Samaa myös alan ministeri Jari Leppä on jatkuvasti hokenut.

Selluteollisuus tukeutui ylioptimistisiksi osoittautuneisiin kasvulukuihin

Ilmaston nopean lämpenemisen vuoksi voimakkain puustomäärien kasvun vaihe oli vuosina 1990–2005. Silloisen kasvun mukaan Luken tutkijat laativat tulevien vuosien kasvuennusteita ja -malleja. Niihin tukeutuen selluteollisuus suunnitteli rajusti kasvavalle puumäärälle käyttöä. Uusia sellutehtaita alettiin rakentaa. Nyt näyttää siltä, että ennusteet ovat rajusti ylimitoitettuja.

Yksi selitys voi liittyä uudenlaiseen puuston ikäarviointiin, joka perustuu viistokeilauksen tuloksista tehtyyn algoritmiin. Tiedossa on useita esimerkkejä, joissa puusto uudella laskutavalla nuoreni vuosikymmenillä. Virhe näyttäisi suurenevan pohjoiseen mentäessä. Esimerkiksi Taivalkoskella puuston kasvunopeus on ainakin joillakin kohteilla arvioitu 30% liian suureksi. Kolmanneksen virhe tarkoittaa karkeasti kolmannesta vähemmän puuta kiertoajassa. Toistaiseksi ei ole selvitetty, kuinka suuri ja laaja-alainen ikäarvioinnin virhe on ja mihin se mallinnuksissa vaikuttaa.

Taivalkoskella puuston kasvunopeus on ainakin joillakin kohteilla arvioitu 30% liian suureksi.

YK:n ympäristöasiantuntijat arvioivat 1990-luvun alussa, että tultaessa 2030-luvulle pohjoisista havumetsistä olisi jäljellä vain rippeet. Virallisen Suomen ja teollisuuden kuvitelmat ovat aivan päinvastaisia. Niiden mukaan vuotuista puustojen kasvua voidaan kiihdyttää nykyisestä runsaasta sadasta miljoonasta kuutiometristä jopa 150 miljoonaan. Ilmastopolitiikassa uskotaan, että Suomen metsien puuston kokonaistilavuus olisi nykymetsänhoidon avulla nostettavissa tämän hetken noin 2,5 miljardista kuutiometristä yli kolmeen miljardiin vuoteen 2045 mennessä. Selluteollisuus voi toki yrittää korjata tulevaa puunsaannin vajausta tuomalla haketta ja raakapuuta ulkomailta. Ilmastopolitiikassa metsänielujen katoamista on vaikeampi korjata. Ainakin se vaatisi välittömiä korjaustoimia muilla sektoreilla.

Kimmo Klemola, elinkaarilaskija, tekniikan tohtori

Erkki Lähde, metsämaatieteen ja metsänhoidon emeritusprofessori

Risto Sulkava, biologi, filosofian tohtori