Virran vaeltaja tuli tervehtimään

Vantaanjoen alajuoksun rannat ovat helsinkiläiselle Päivi Seikkulalle tuttuakin tutumpia virkistäytymispaikkoja. Joki onnistui kuitenkin yllättämään, kun hän viime kesänä innostui suppailemaan siellä liki päivittäin.

”Kotikulmat avautuivat aivan uudella tavalla ja ilmeellä joen keskeltä katsottuna”, Seikkula kertoo.

Seikkulan suppailureseptiksi muodostui lähtö vastatuuleen tai vastavirtaan, ja paluu suppailen tai rennosti laudalla makoillen sinitaivasta ja hahtuvapilviä seuraillen tuulen tai virran avittaessa matkaa. Päiväretkille kertyi mittaa kymmenisen kilometriä.

”Suppailu pitää mielen terveenä ja välillä lihakset kipeinä. Se on ihan parasta liikuntaa ja luonnossa latautumista. Huolet jäävät rannalle”, hän vakuuttaa.

Sykähdyttävimmän elämyksen Vantaanjoella Seikkula koki syyskuun puolivälissä suppaillessaan Vanhankaupunginkoskelta takaisin kohti kotilaituria.

”Suuri, kaunis, sulavaliikkeinen taimen nousi Pikkukoskella laudan viereen, liki katsoi silmiin ja kaarsi pitkän selkänsä pinnalle. Ui ihan rauhassa kiinni lautaan, nousi pintaan ja tervehti kuin delfiini laivaa. Se oli kuin joku hartaus, ihmeellinen viipyilevä hetki”, Seikkula huokaisee.