Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Tie­de­kan­sal­lis­puis­to yhdistäisi Evon aarnialueet

Evon metsää Haarajärvellä.

Suomi on sitoutunut ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta ja suojelemaan tietyn osuuden pinta-alastaan. Evo on hyvä vastaus molempiin velvoitteisiin.

Teksti ja kuva Markku Karvonen
Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 2/2021

Suomi voi saada maailman ensimmäisen tiedekansallispuiston. Evo tiedekansallispuistoa valmisteleva työryhmä jättänee ehdotuksensa ympäristöministeriölle kesällä. Sen jälkeen edessä on vielä monta etappia. Ministeriön on aloitettava lainvalmistelu, hallituksen sovittava lakiesityksestä ja eduskunnan siunattava se tasavallan presidentin allekirjoitettavaksi.

Perustamiselle löytyy vahvoja perusteita: Evon luontoarvot, arvokkaimpien aarnialueiden yhdistäminen, Etelä-Suomen metsälajien sukupuuttovelan korjaaminen, suojelualatavoitteiden kiriminen sekä sopivuus täydentämään kansallispuistoverkostoa. Ja tietenkin uudenlainen toiminta-ajatus: tutkimus, opetus, tieteen esittely ja kansalaistiede kansallispuiston luonnonympäristössä.

Päätavoitteena on luonnonsuojelu

Ympäristöministeriö sai kaksi ehdotusta kansallispuiston perustamiseksi Evolle. Tutkijapiiristä lähtenyt ehdotus kehitti ajatuksen uudenlaisesta tiedekansallispuistosta, ja esitys sai taakseen muun muassa useita suuria luonnonsuojelujärjestöjä sekä Helsingin yliopiston ja Museoviraston. Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Hämeen ja Pirkanmaan piirit esittivät perinteisen kansallispuiston perustamista, mutta tukivat myös ajatusta tiedekansallispuistosta.

Kummankin esityksen ydin on mahdollisuus perustaa Etelä-Suomeen suuri vanhojen ja luontaisesti ikääntyvien metsien erämainen suojelualue.

Kummankin esityksen ydin on mahdollisuus perustaa Etelä-Suomeen suuri vanhojen ja luontaisesti ikääntyvien metsien erämainen suojelualue, laaja metsäkansallispuisto. Evolla on jo valtion omistuksessa tuhansien hehtaarien Natura 2000 -alue, Etelä-Suomen edustavimpia aarniometsiä, muita vanhan metsän suojelualueita sekä eri suojeluohjelmien pieniä kohteita. Tunnettuja uhanalaisia lajeja on useita, samoin arvokkaita luontotyyppejä. Kaikki nämä voisi yhdistää metsätalouskäytössä olevan retkeilyalueen sijaan luonnonsuojelulain turvaamaksi kansallispuistoksi.

Taustalla oli lisäksi useita hyvin tunnettuja huolia: eteläsuomalaisen metsämaiseman pirstaleisuus ja pienet elinpiirit, vanhojen metsien häviäminen, monimuotoisuuden heikkeneminen ja metsälajiston ahdinko talousmetsissä sekä Etelä-Suomen suojelumetsien vaatimaton pinta-ala. Suomi on sitoutunut ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta ja suojelemaan tietyn osuuden pinta-alastaan. Evo on hyvä vastaus molempiin velvoitteisiin.

Kotisten aarnialue Evolla.

Luonnon ja tieteen lukutaitoa

Evolla on poikkeuksellisen pitkä tutkimushistoria. Mukana on ollut useita tutkimuslaitoksia. Viime vuosina tutkimus on keskittynyt etenkin ilmastonmuutokseen ja biodiversiteettiin. Tehty työ on hyvä pohja tiedekansallispuiston rakentamiselle. Tämän artikkelin kirjoitushetkellä tiedesisältöjä ei ole vielä esitelty, vaan valmistelu on tiedetyöryhmässä kesken. Tieteen aloina edustettuna ovat muun muassa Evolla tutkimusta tehneet bio-, geo- ja metsätieteiden, ilmasto- ja vesistötutkimuksen sekä arkeologian ja kulttuuriperinnetutkimuksen edustajat.

Kävijöille tiedekansallispuisto voi olla vaikka luonnon seurantaa tieteen keinoin, fyysisiä ja virtuaalisia tiedepolkuja, tiedetapahtumia ja -tapaamisia tai uusien verkko- ja mobiilisovellusten hyödyntämistapoja.

Tavoitteena on avata tiedettä paitsi ymmärrettäväksi, myös itse kokeiltavaksi ja kansalaistieteenä uutta tietoa kartuttavaksi. Oleellinen osa tiedekansallispuistoa olisivat eri tasoinen opetus ja tiedekasvatus sekä jatkuva kehittämistoiminta. Yhtenä tavoitteena on luonnon ja tieteen lukutaidon kehittäminen.

Kotisten aarnialue Evolla. (Kuva Markku Karvonen)

Retkeilijälle elämyksellisempi Evo

Retkeilijälle nyky-Evon arvoja ovat laaja polkuverkosto, vaihtelevat maastot ja erämaisuus. Alueen koon ansiosta Evolla voi patikoida useamman päivän retkiä tai vaihtaa eri käynneillä aina retkikohteita. Suosituimmat reitit ovat esimerkkejä moni-ilmeisyydestä; ne seurailevat rantoja, nousevat harjuille ja ylittävät puroja. Mäntykankaat vaihtuvat hämyisiin kuusimetsiin. Evolla on kansallispuistoksi lähes valmiit rakenteet, kuten opasteita, laavuja, tulentekopaikkoja ja telttailualueita.

Tulevat retkeilijäpolvet saisivat patikoida vähitellen luonnontilaan palautuvassa suuressa, elämyksellisessä metsäpuistossa, joka olisi kokemuksena toista luokkaa kuin hakatut, nuoret ja usein yhden puulajin hallitsemat talousmetsät. Kansallispuistot eivät merkittävästi rajoita retkeilijöiden vapautta nykyiseen retkeilyalueeseen verrattuna, ja Evon retkeilyalueen järjestyssääntö muistuttaakin hyvin paljon kansallispuistojen sääntöjä.

Liioiteltuja uhkakuvia liikkeellä

Hankkeella on myös epäilijänsä ja vastustajansa. Metsästäjät pitäisivät kiinni retkeilyalueesta, koska etelän kansallispuistoissa metsästys on pääsääntöisesti kiellettyä. Maa- ja metsätalousministeriö vastustaa hanketta ja on toistuvasti viestinyt tyytymättömyyttään siihen, ettei se ollut mukana heti Evon valmistelua käynnistettäessä. Samoin kansallispuistoa on ollut torppaamassa osa paikallisista MTK:n edustajista, maanomistajista ja kunnallispoliitikoista.

Mistään muualta Etelä-Suomesta ei löydy vastaavaa valtion valmiiksi omistamaa metsämannerta, jonne olisi perustettavissa Evon kaltainen kansallispuisto.

Evon alueella on runsaasti käyttäjätahoja. Lähtökohtana on ollut, että Hämeen ammattikorkeakoululle jää sen metsäopetuksen tarvitsema opetusmetsä, samoin partiolaisten ja muiden ryhmien käyttöön Evon leirialue. Evolle on myös jäätävä tilaa elinkeinolliseen kehittämiseen ja luontomatkailulle. Yhtenä tavoitteena on mahdollistaa hirvien kaato kansallispuiston rajan takana. Joka tapauksessa Evolle jäisi monipuolinen kokonaisuus eri käyttötarkoituksiin, kun kansallispuisto, opetusmetsät, viereinen Taruksen retkeilyalue ja luontomatkailukohteet kytkeytyisivät yhteen.

Vallankin alkuvaiheessa Evon kansallispuistohankkeesta levitettiin runsaasti väärää tietoa ja liioiteltuja uhkakuvia. Näiden määrä on vähentynyt alueellisen valmistelutyötä tekevän työryhmän myötä, mutta edelleen osa työssä mukana olevistakin käy perustamisen vastaista kampanjaa jaksamatta odottaa millaiseen tiedekansallispuistoesitykseen työryhmä lopulta päätyy. Sen toimeksiantona on ehdottaa puistolle eri käyttäjäryhmät huomioiva rajaus sekä tehdä esitys tiedekansallispuiston tiedesisällöistä.

Mistään muualta Etelä-Suomesta ei löydy vastaavaa valtion valmiiksi omistamaa metsämannerta, jonne olisi perustettavissa Evon kaltainen kansallispuisto. Aika on osoittanut, että suomalaiset rakastavat kansallispuistojaan. Tavoitteena on siis saada työryhmistä punnittavaksi niin toimiva ja kiinnostava ehdotus uudenlaiseksi tiedekansallispuistoksi, että olisi etenkin jälkipolville kansallinen karhunpalvelus jättää tilaisuus käyttämättä.

Markku Karvonen

Kirjoittajan sidonnaisuudet: Kansallispuistoesityksen tehneen Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin hallituksen varajäsen, Helsingin yliopiston asettaman tiedetyöryhmän tiedeyhteisön ulkopuolinen maallikkojäsen ja pitkäaikainen Evolla retkeilijä.

Luonnonsuojelija-lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu.
Tervetuloa norppajengiin! sll.fi/liity
Lue verkkolehteä: sll.fi/luonnonsuojelija

”Luonnonsuojelija lähestyy lohduttomilta tuntuvia teemoja tavalla, joka motivoi toimimaan ja rohkaisee lannistamisen sijaan!” (lukijapalaute 2019)

Jaa sosiaalisessa mediassa