Kesäillan keijutanssi

Auringonlaskun kullatessa suomussalmelaisen Saapaskosken rannat on aika koittanut. Kosken ylle alkaa kerääntyä vesiperhoskoiraita sakeiksi pilviksi. Osa vesiperhosista nousee yläilmoihin, osa jää kosken pintaan.

”Naaraat lentävät parveen ja ritarit hyökkäävät niiden kimppuun. Vesiperhoset erkanevat hyönteispilvestä löydettyään kumppanin ja vetäytyvät pariutumaan rauhalliseen paikkaan”, kainuulainen luonnonsuojeluaktiivi Jukka Eskelinen kuvailee.

Hän suuntaa luontoon aina kamera kaulassaan. Eskelinen haluaa kuvillaan välittää Kainuun luonnon monimuotoisuuden ihmeet.

Saapaskoski sijaitsee Suomussalmen Ylivuokissa. Se on osa Vienan reittiä, joka oli 1500-luvulta lähtien kulkutie ja vesireitti Venäjälle. Nimensä mukaisesti koski tekee lopussa mutkan: ”Kengänkärki kääntyy oikealle Rantajärveen”, Eskelinen kuvailee.

Paras paikka vesiperhosten bongailuun löytyy yläjuoksulta hieman ennen jokisuuta. Siinä on silta, jonka kaiteisiin Eskelinen kiinnittää valot.

”Viritän valot ja lakanan. Minulla on kaksi 500 watin elohopealamppua, joiden houkuttelemina vesiperhoset pysähtyvät lakanalle. Ne eivät hötkyile, kuten yökköset. Vesiperhosia pystyy tutkimaan suurennuslasilla ja kameralla”, Eskelinen kuvailee.

Yöaikaan Saapaskoskella vallitsee erämaatunnelma. Vesi virtaa. Koski kohisee. Kaisla- ja koskikorennot etsivät parittelukumppania päiväkorentojen tanssiessa taivaalla.

Vesiperhosten esihistoriallinen ja eksoottinen olemus kiehtovat Eskelistä. ”Niitä ei tunne Suomessa moni ja asiantuntijat ovat harvassa.”

Yöllisillä retkillään Jukka Eskelinen haluaa kantaa kortensa kekoon. Ihmisten maailmaan palattuaan hän lähettää ottamansa kuvat Suomen vesihyönteiset -Facebook-ryhmään tunnistettaviksi.