Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Vesi ei ole vain rahaa

Teksti Liisa Hulkko, kuva Raisa Kyllikki Ranta
Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 1/2021

Tiesitkö, että erittäin suuret joet ovat luontotyyppinä Suomessa äärimmäisen uhanalaisia? Vuosituhansien ajan ne muovasivat kuohuen uomansa läpi suomineidon. Arvokkaat lohikalat toivat sisämaahan ravintoa ja vaurautta. Nyt suuret ja pienetkin joet on vangittu padoilla ja muutettu pääosin seisovaksi vedeksi, joka kuohuu vain vesivoimalaitoksen turbiineissa. Joen uhanalaisuutta voi silti olla vaikea nähdä, sillä joki ei katoa kuten metsä hakkuun myötä tai suo turvetta kaivaessa.

Jokiluonnon alennustilaan on vuosikymmenien aikana totuttu. Vesivoimapato ei herätä samanlaista ärtymystä kuin hiilikasa. Selfietä ei ehkä ottaisi hiilikasan edessä, mutta kuohuva vesivoimapato kerää turisteja ihailemaan veden voimaa.

Muistan, kun itse katselin ensimmäistä kertaa kosken kuohuntaa. Vesi vyöryi valtavana massana uomaan ja vesihöyryä nousi taivaalle. Veden voima värisytti. Nykyisin tiedän, että se ei ollut koski, vaan irvokas näytös. Voimalaitoksen padon portit aukaistiin yleisön viihdyttämiseksi. Muun ajan uoma pysyi tyhjänä ja kuolleena.

Suomen luonnonsuojeluliitto käynnisti Vapauta virrat -kampanjan. Tarkoituksena on avata suomalaisten silmät näkemään jokiluonnon tila ja vaatimaan muutosta. On sulaa hulluutta, että 2020-luvulla halutaan rakentaa Sierilän vesivoimalaitos Kemijoen viimeiseen vapaaseen virtaan.

Nyt on aika purkaa patoja ja ohittaa esteitä! Pienet padot voitaisiinkin purkaa. Hiitolanjoella tämä on jo aloitettu, ja nyt katse voidaan kääntää Paimionjoelle. Suuriin voimalaitoksiin tarvitaan kalatiet ja mieluusti luonnonmukaiset ohitusuomat. Ja niihin tulee ohjata riittävästi vettä.

Vesivoima on saanut monissa joissa sata prosenttia joen virtaamasta. Vesivoimasta ei tarvitse luopua, mutta edes kymmenys virtaamasta tulee ohjata tulevaisuudessa virtavesien uhanalaiselle luonnolle. Kohtuullista vai mitä?

Kun joen virta pääsee kohisemaan ohitusuomia pitkin padon ohi, nousevat vaelluskalat takaisin entisille lisääntymisalueilleen. Patojen takana vuosikymmeniä odottaneet, lohikaloista riippuvaiset raakkuvanhukset saavat viimein mahdollisuuden lisääntyä. Kun koko pato puretaan, veden voima alkaa heti muokata jokea sopivammaksi virtaveden lajeille. Ja ehkä turistit taas ottavat kuvia vapaana virtaavan veden äärellä.

Tutustu kampanjaan lehden juttujen ja verkkosivujen sll.fi/vapautavirrat kautta. Auta meitä kertomaan jokiluonnon tilasta. Annetaan ääni vaelluskaloille ja raakulle, sillä raakulla on toden totta asiaa! Käytä sosiaalisessa mediassa tunnisteita #vapautavirrat ja #raakullaonasiaa

 

Luonnonsuojelija-lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu.
Tervetuloa norppajengiin! sll.fi/liity
Lue verkkolehteä: sll.fi/luonnonsuojelija

”Luonnonsuojelija lähestyy lohduttomilta tuntuvia teemoja tavalla, joka motivoi toimimaan ja rohkaisee lannistamisen sijaan!” (lukijapalaute 2019)

Lisätietoja

Viestintäpäällikkö Liisa Hulkko

  • +358 40 553 9904
  • liisa.hulkko(a)sll.fi

Jaa sosiaalisessa mediassa