Metsien hakkuumäärä on tärkein Suomen hiilinielujen kokoon vaikuttava tekijä. Ennakkotiedot vuoden 2019 hakkuista ovat valmistuneet, minkä seurauksena keskustelu hiilinieluista ja luonnon ilmastoratkaisuista käy jälleen kuumana. Yksimielisyyttä taitaa olla lähinnä siitä, että hiilinieluilla on väliä, muusta kiistellään.
Vuosien 2017 ja 2018 välillä hiilinielut romahtivat 43 prosentilla metsien ennätyksellisen suurten hakkuiden vuoksi. Vuonna 2019 hakkuut olivat ”vain” historian toiseksi suurimmat, joten nielu näyttää kasvavan edeltävästä vuodesta. Onko kaikki siis hyvin?
Kun tilastoihin sukeltaa syvemmälle, käy selväksi, että hakkuut ovat yhä liian suuret, jotta hiilinielut vauhdittaisivat Suomen ilmastotoimia.
Lisäksi on alueellista vaihtelua. Hiilinielut ovat vahvimmat Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla, mutta osassa Etelä-Suomea metsät ovat päästölähde. Metsien innokas parturointi jättää jälkensä paitsi ilmastoon, myös maisemaan ja luontoon.
Mikäli Kemiin rakennettaisiin uusi sellutehdas, se pienentäisi Suomen hiilinielua henkilöautoliikenteen päästöjen verran tai enemmän ja Pohjois-Suomen hiilinieluille kävisi huonosti.
Kysymys kuuluu, onko Sanna Marinin hallitus tehtävän tasalla ja esittämässä vahvoja keinoja hiilinielujen kasvattamiseksi?
Hallituksen helmikuisen ilmastokokouksen anti jäi kevyeksi. Metsien ja soiden osalta hallitus sopi vaatimattomasta tavoitteesta hiilinielujen vahvistamiseksi. Keinoiksi valittiin tuhkalannoituksen ja metsittämisen lisääminen. Jatkoa seurannee maankäyttösektorin ilmasto-ohjelmassa, jota valmistellaan maa- ja metsätalousministeriössä.
Jos hiilinieluja yritetään kasvattaa metsittämällä mutta samalla jatketaan ennätyssuuria hakkuita, on se kuin hölmöläisten peiton jatkamista: leikataan kaistale yhdestä päästä ja ommellaan toiseen. Hiilinieluja kasvatetaan helpoiten hakkuita pienentämällä. Toinen hyvä keino olisi jatkuvapeitteiseen kasvatukseen siirtyminen valtion mailla ja turvemailla.
Ilmastokokouksen jälkeen pääministeri Marin totesi, että hiilinieluihin liittyy epävarmuuksia, joten päästövähennykset ovat ensisijaisia.
Riittävä ilmastopolitiikka on kuitenkin mahdollista vain, jos fossiilisista polttoaineista ja turpeesta luovutaan samalla kun hiilinieluja kasvatetaan. Tämä ei ole joko tai -peliä, vaan sekä että. Nielujen kasvattamisella ei voida korvata fossiilisista polttoaineista luopumista. Silti nielujen kasvattaminen, ja reippaasti, on välttämätöntä.
