Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Ratkaisu on olemassa

Valtio tukee miljardeilla euroilla ilmastolle ja ympäristölle haitallista toimintaa. Tämä on iso ongelma. Samaan aikaan haitalliset tuet osoittavat myös ratkaisun: nämä tukieurot voidaan suunnata ilmastotoimiin.

Teksti Oona Lohilahti, kuvitus Tuuli Pursiainen
Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 1/2020

Sanna Marinin hallitus on sitoutunut edistämään tavoitetta hiilineutraalista Suomesta. Tavoitevuosi 2035 tulee kuitenkin nopeasti. Sanojen on pian muututtava teoiksi. Ja mikä osoittaisi tekoja paremmin kuin raha: jokainen tukieuro on lopulta valinta.

Noita euroja riittää, sillä Suomi käyttää joka vuosi 3,6 miljardia euroa ympäristölle ja ilmastolle haitallisten toimien tukemiseen. Tukimiljoonia saavat esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö, turvetuotanto, lento- ja autoliikenne sekä paljon sähköä käyttävä teollisuus.

Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho toteaa, että haitallisten tukien leikkaamisella on kova kiire.

”Jos tänä vuonna ei saada päätöksiä aikaan, tällä hallituksella on jäljellä enää 2,5 vuotta peliaikaa. Sinä aikana pitäisi tehdä sekä päätökset että toimeenpanna ne. Se on lyhyt aika. Nykyinen tukijärjestelmä kannustaa ympäristön tuhoamiseen, mutta sen voisi kääntää tukemaan ilmastotavoitteita.”

Hallituksen ilmastokokous Helsingin Vuosaaressa 3. helmikuuta ei tuonut haitallisiin tukiin muutosta. Vihreitä investointeja lisätään ilmastorahaston kautta, mutta menopuoleen, edes saastuttavan turpeen veroetuun, ei koskettu.

”Se oli suuri pettymys”, Aho sanoo.

Kaikesta ilmastopuheesta ja lisääntyneestä tietoisuudesta huolimatta Suomen päästöt ovat viime vuosina kasvaneet ja hiilinielut pienentyneet. Suomen ilmastopaneelin mukaan kuilu hiilineutraalisuustavoitteen ja jo päätettyjen toimien välillä on lähes 20 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Määrä on sama kuin koko kotimaan liikenteen ja turpeen polton yhteenlasketut päästöt.

Suomen ilmastotoimia seurataan maailmalla tarkasti juuri hiilineutraalisuustavoitteen takia, joka viestii edelläkävijyyttä.

”Suomen on pakko tehdä jotain, että päästöt saadaan laskuun. Suomi ei voi mennä marraskuun ilmastokokoukseen Skotlantiin ja sanoa, että maailman kunnianhimoisimmasta ilmastotavoitteesta huolimatta emme ajatelleet tehdä näille päästöille mitään. Se olisi törkeää”, Aho sanoo.

Suomelle ennustetaan matalan talouskasvun vuosia. Tiukassa tilanteessa ympäristöongelmia lisäävien tukien leikkaaminen toisi kaivattua liikkumavaraa valtion budjettiin. Lisääntyvillä verotuloilla olisi varmasti ottajia.

”Tukia pitää suunnata uudelleen. Esimerkiksi tutkimuksen ja kehityksen tuet ovat Suomessa laskeneet, eivätkä ne ole kansainvälisesti verrokkimaiden tasolla. Olisi järkevää lopettaa saastuttamisen tukeminen ja sen sijaan edistää ilmastoratkaisuja, kuten uuden teknologian käyttöönottoa. Lisätään luonnonsuojelun rahoitusta ja kansainvälistä ilmastorahoitusta maailman köyhimmille.”

* Toteuma 2018. **Uusiutuvan energian tuet vuonna 2020 pitävät sisällään seuraavat tuet: energiansäästön ja uusiutuvan energian käytön edistäminen 3,42 milj. €, energiatuki 60,75 milj. €, sähköisen liikenteen ja biokaasun liikennekäytön infrastruktuurin edistäminen 8 milj. € sekä uusiutuvan energian tuotantotuki 232,55 milj. € Lähde: Valtion talousarvioesitys 2020, ulkoministeriö

Irti turpeesta

Yksi räikeimmistä haitallisista tuista on turpeen verotuki, joka on kasvanut merkittävästi vuodesta 2015 lähtien. Vuonna 2020 turvetta tuetaan jo 196 miljoonalla eurolla.

Turve tuottaa noin viisi prosenttia energiasta mutta peräti 15 prosenttia Suomen päästöistä. Kivihiiltäkin saastuttavammasta turpeesta irtautuminen olisi kustannustehokas ilmastotoimi. Saastuttamisen lisäksi turvetuotanto tuhoaa ainutlaatuista suoluontoamme ja pilaa vesistöjämme.

Turpeeseen tiivistyy se, miten vaikeaa haitallisten tukien leikkaaminen poliittisesti on. Vaikka tahto haitallisten tukien karsimiseen yhdistää lähes koko puoluekenttää, eri puolueille eri tuet ovat tärkeitä. Niistä pidetään kiinni kynsin ja hampain.

Turve on keskustalle kynnyskysymys. Keskusta yrittää pitää kiinni maaseudun muutamasta tuhannesta työpaikasta aloittamalla pohdinnan turpeen vaihtoehtoisista käyttötavoista.

”Turve kuuluu suohon. Sen pitäisi olla selvää kaikille. Maaseudun työpaikkoja ja alueellista yhdenvertaisuutta voidaan tukea muullakin tavoin”, Aho sanoo.

Mutta muillakin puolueilla on lempilapsia. Sdp:lle ja kokoomukselle teollisuudelle maksettavan päästökauppakompensaation leikkaaminen on vaikea pala.  Kyseinen tuki on kasvamassa 75 miljoonaan euroon vuonna 2020.

Päästökauppakompensaatio tarkoittaa sitä, että paljon sähköä käyttävä teollisuus saa valtiolta hyvityksen päästökaupan aiheuttamista lisäkustannuksista.

”Päästökauppakompensaatio on järjenvastainen tuki kaikkein saastuttavimmalle teollisuudelle. Se romuttaa päästökaupan tavoitetta asettaa päästöille hinta, vähentää päästöjä ja tehdä siirtymä puhtaaseen teknologiaan itsestään selväksi vaihtoehdoksi”, Aho toteaa.

Tähän mennessä on käynyt selväksi, että tukien leikkaaminen ei onnistu, mikäli pöydän ääressä istuvat myös tuensaajat. Leikkauslistojen sijaan pöydällä ovat tuolloin säilytyslistat. Mauri Pekkarisen yritystukityöryhmän pannukakkutulos keväällä 2018 osoitti tämän.

Kysymyksiä poliitikoille

Kun katsotaan, mitä kaikkea Suomi tukee rahallisesti pyrkiessään maailman ensimmäiseksi fossiilivapaaksi valtioksi, ristiriita on suuri. Se herättää kysymyksiä.

Miksi kivihiiltäkin saastuttavampaa turvetta verotetaan vain kymmenesosa verrattuna muihin fossiilisiin polttoaineisiin? Miksi ilmailuliikenteen lentopolttoaine on verotonta, vaikka lentäminen on saastuttavin liikkumismuoto? Ja miksi päästökauppakompensaation määrä on kasvamassa, kun kompensaatio ylipäänsä heikentää päästökaupan vaikuttavuutta?

”Nämä ovat kysymyksiä, joihin poliitikkojen on pystyttävä vastaamaan, mikäli he eivät kykene puuttumaan haitallisiin tukiin huhtikuun kehysriihessä tai ensi vuoden valtion talousarviota laadittaessa”, Aho toteaa.

Ilmastokriisi tulee aina kalliimmaksi kuin investoinnit, joilla hillitään ilmastokriisiä. Erityisesti päättäjien onkin hyvä kysyä, kumpi tulee taloudellisesti ja inhimillisesti kalliimmaksi: kuumenemisen vaikutukset luonnon lisäksi kaikkeen rakennuskannasta ihmisten terveyteen ja ruoantuotantoon, vai se, että yritykset maksavat saastuttamisesta ja niitä tuetaan samalla puhtaan teknologian kehittämisessä?

Edessämme on täysin uusi tilanne. Ilmastokriisi etenee pelottavalla nopeudella. Viime aikojen metsäpalot ympäri maailmaa ovat tästä selvä osoitus. Vaikutukset ovat nähtävissä myös Suomen luonnossa, jossa lumen ja jään puute vaarantaa saimaannorpan pesinnän.

Uusi tilanne vaatii uusia keinoja. Suomi on ennenkin selvinnyt suurista talouden haasteista. Olemme esimerkiksi maksaneet sotakorvaukset Neuvostoliitolle, rakentaneet hyvinvointivaltion ja valtio on tullut apuun pelastamaan paikkakuntia, joilta merkittävä työllistävä yritys on vetäytynyt.

”Ilmastokriisin edessä on asennoiduttava samalla tavalla: fossiilivapaa Suomi on projekti, joka on pakko hoitaa yhdessä kunnialla maaliin”, Aho sanoo.

Suomella on kaikki mahdollisuudet onnistua tehtävässä, mutta se vaatii kaikkien keinojen käyttämistä. Haitallisista tuista leikkaaminen ja tukien suuntaaminen uudelleen on keino helpoimmasta ja vaikuttavimmasta päästä. Ratkaisu ilmastotoimien rahoittamiseen on olemassa.

Luonnonsuojelija-lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu.
Tervetuloa norppajengiin! sll.fi/liity
Lue verkkolehteä: sll.fi/luonnonsuojelija

”Lempilehteni, joka pitää airot meressä, jalat polulla ja sydämen taivaalla!”

Jaa sosiaalisessa mediassa