Maatalouslomittajana työskentelevä raaseporilainen Solja Kvarnström istuu paljon autossa. Hän ajelee työnsä vuoksi samoja reittejä päivittäin. Vähintään kerran kuussa näkyy uusia hakkuita.
”Joka kerta on yhtä iso järkytys, kun tuttu paikka on kadonnut. Metsät ovat asia, jotka ovat niin ihmismielen ymmärtämättömissä. Kerran tuhottua ei voi palauttaa samanlaiseksi.”
Ympäristön tuhoutumisen aiheuttama ahdistus on Raaseporin yhdistyksen puheenjohtajana toimivalle Kvarnströmille polttoainetta toimintaa varten. Pitkäaikaisen lintuharrastuksen myötä luonnon hätätila on tullut lähelle. Raaseporin seudulla hakkuutahti tuntuu kiristyneen vimmatusti viime vuosina.
”Joka kerta on yhtä iso järkytys, kun tuttu paikka on kadonnut. Metsät ovat asia, jotka ovat niin ihmismielen ymmärtämättömissä. Kerran tuhottua ei voi palauttaa samanlaiseksi.”
”Aiemmin en osallistunut yhdistystoimintaan, vaan tein lintulaskentoja ja rengastuksia. Oleilin luonnossa. Nyt luonnosta nauttiminen on mennyt vaikeaksi, kun hakkuuaukkoja on siellä täällä eikä ihmisen jäljen näkemistä voi välttää”, Kvarnström tuskailee.
Kanava ahdistuksen purkamiseen löytyi muiden samanmielisten kanssa yhdessä toimimisesta. Yhdistystoiminta antaa tunteen, että on mahdollista vaikuttaa asioihin. On olemassa keinoja, joilla oikeasti voi puuttua luontoa uhkaaviin suunnitelmiin.
”Tekemisemme otetaan vakavasti. Eri tahot haluavat keskustella kanssamme. Yhdistyksen kautta on paljon hedelmällisempää vaikuttaa asioihin kuin yksityishenkilönä”, Kvarnström sanoo.
”Tekemisemme otetaan vakavasti. Eri tahot haluavat keskustella kanssamme. Yhdistyksen kautta on paljon hedelmällisempää vaikuttaa asioihin kuin yksityishenkilönä.”
Niin ikään valinta vuoden vapaaehtoiseksi ilahdutti Kvarnströmiä.
”Ajattelen, että se ei ole vain minulle vaan koko Raaseporin yhdistykselle. Puheenjohtajana olen huomannut, että oma innostus tarttuu muihin. Tarvitsemme kaikenlaisia ihmisiä luonnonsuojelutyöhön. Niitä, joilla on talousosaamista, it-ymmärrystä ja viestintätaitoja. Muitakin kuin luonnontuntijoita. Kaikille riittää tehtävää!”
