Luon­non­suo­je­lu­lii­ton kommentit ilmastolain päivitykseen

Luonnonsuojeluliiton vastaukset ympäristöministeriön kyselyyn Suomen ilmastolain päivityksestä.

Mitä mieltä olet nykyisestä ilmastolaista? Mitä hyvää siinä on, mitä kehitettävää?

Laki on lisännyt ilmastopolitiikan avoimuutta ja kansalaisten osallistumista, selkeyttänyt ilmastopoliittista suunnittelujärjestelmää, ja se virallisti Suomen ilmastopaneelin aseman päättäjien tieteellisenä neuvonantajana.

Ilmastolaki ei kuitenkaan varmista, että Suomen ilmastotoimet ovat Pariisin sopimuksen ja 1,5 asteen mukaiset. Lain tavoitetaso on vanhentunut.

Kehitettävää

– lakiin tulee kirjata hiilineutraalisuus tavoite vuonna 2035 ja hiilinegatiivisuus sen jälkeen

– päästövähennystavoite on päivitettävä 1,5 asteen mukaiseksi eli -65 prosenttiin vuodelle 2030

– maankäyttösektori on otettava mukaan lain piiriin

– lain tulisi ohjata myös päästökauppasektori ja energia- ja ilmastostrategian valmistelua

– lakiin tulisi sisällyttää 5-vuotiset hiilibudjetit, mikä takaisi, että polku päästövähennystavoitteisiin on linjassa 1,5 asteen kanssa

– laissa tulee kuvata Suomen tavoite irtautua kokonaan fossiilisista polttoaineista eli tulla fossiilivapaaksi

– ulkoistamamme päästöt (ml. kansainvälinen laiva- ja lentoliikenne) tulee ottaa lain piiriin

– ilmastovuosikertomusta tulee kehittää niin että se mahdollistaa helpon ja ymmärrettävän tavan seurata ilmastopolitiikan riittävyyttä suhteessa 1,5 asteeseen

– ilmastopaneelin riippumattomuutta tieteellisenä neuvonantajana tulee vahvistaa. Viranomaisilla ja hallituksella tulee olla velvollisuus kuulla paneelia eri ilmastopoliittisissa prosesseissa, kuten lainsäädäntöhankkeet, valtion budjetti, ilmastopolitiikan suunnittelu ja hiilibudjettien asettaminen.

Onko Suomen ilmastopolitiikka riittävän avointa?

Ei

Perustelut

Ministeriöiden välillä on eroja kuulemisessa ja osallistamisessa. Esimerkiksi LULUCF-asetuksen mukainen metsien hiilinielujen vertailutason asettaminen ei ole ollut onnistunut prosessi, joka vahvistaisi kansalaisten uskoa viranomaisiin tai valtion tutkimuslaitoksiin. Kansalaisen on vaikeaa seurata ilmastopolitiikkaa kokonaisuutena ja ilmastovuosikertomusta voisi kehittää suuntaan, joka lisäisi avoimuutta ja kokonaisuuden ymmärrettävyyttä.

Pystytkö sinä osallistumaan haluamallasi tavalla?

Ei

Perustelut

Katso yllä.

Keiden osallistumismahdollisuuksia erityisesti tulisi parantaa?

Kansalaisia tulisi kohdella tasapuolisesti ja varmistaa, että erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia väestöryhmiä, jotka ovat ilmastonmuutoksen etulinjassa, kuten nuoret ja alkuperäiskansat, kuullaan muutoksessa. Esimerkiksi ilmastolain päivitykseen liittyvissä kuulemisissa tulee huomioida maakuntien saavutettavuus ja kuulemistilaisuuksia olisi hyvä olla myös mm. Itä-Suomesta käsin helposti saavutettavissa olevassa paikassa.

Millä tavoin hallituksen pitäisi varmistaa, että kansalaiset hyväksyvät Suomen ilmastopolitiikan tavoitteet ja keinot ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

Marinin hallituksella on useiden kyselytutkimusten mukaan kansalaisten tuki vahvalle ilmastopolitiikalle. Tuen jatkuminen varmistetaan sillä, että tehdään uskottavat ja vaikuttavat keinot tavoitteisiin pääsemiseksi ja varmistetaan kansalaisten osallisuus ja tiedonsaanti. Tarvitaan toimia, jotta ilmastoteot eivät lisää eriarvoistumista. Reilu ilmastopolitiikka tarvitsee vastuuministerin, joka huolehtii reilun siirtymän ohjelman valmistelusta yhteistyössä muun ilmasto- ja energiapoliittisen ministerityöryhmän kanssa. On siis yksilöitävä, kuuluuko vastuu esim. ilmastoministerille, elinkeinoministerille, opetusministerille vai työministerille. Ohjelmassa tulisi tunnistaa erityisesti haavoittuvaiset ryhmät, toimialat ja räätälöimällä toimia myös alueellisesti. Ohjelmassa tulee myös laatia indikaattorit reilun siirtymän toteuttamiselle ja näitä tulisi seurata osana ilmastovuosikertomusta.

Ilmastolaki velvoittaa vain viranomaisia ja säätää ilmastopolitiikan suunnitelmista. Onko tämä riittävää?

Ei

Perustelut

Lain on velvoitettava 1,5°C lämpenemisrajan mukaisten päästövähennysten toteuttamiseen, hiilibudjettien sekä lain vahvistamien suunnittelu-, seuranta, arvointi- ja raportointiprosessien kautta.

Maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden päästöt ja hiilinielut (kuten metsät) eivät sisälly nykyiseen lakiin. Tuleeko ilmastolain kattaa kaikki päästöt ja nielut?

Kyllä

Täydennys

Hiilinielut ovat olennainen osa ilmastopolitiikkaa ja niiden kasvu on varmistettava, jotta Suomi voi olla hiilinegatiivinen. Nielujen romahtaminen 30 prosentilla vuosina 2017–2018 on osoitus siitä, että ohjausta tarvitaan, jotta ilmastotavoitteisiin päästään. Suomen tulee kehittää keinot hiilivarastojen suojeluun ja luonnon hiilinielujen vahvistamiseen osana KAISUA ja maankäyttösektorin ilmasto-ohjelmaa. Päästövähennyksille ja hiilinielujen kasvattamiselle on asetettava omat tavoitteensa ja on huolehdittava siitä, etteivät hiilinieluihin liittyvät epävarmuudet heikennä päästövähennystavoitteita.

Miten nielujen vahvistaminen tulisi kirjata lakiin?

Hiilinieluille tulisi asettaa erillinen numeerinen tavoite vuodelle 2030. Suomen maankäyttösektorin luonnollisten hiilinielujen (metsät, maatalousmaat ja hoidetut kosteikot) on kasvettava tasaisesti niin, että vuonna 2030 maankäyttösektorin nettonielu on vähintään 40 miljoonaa tonnia, ja jatkettava kasvua tämän jälkeen (näin nielut olisivat selvästi päästöjä suuremmat, mikä varmistaa ettei niihin liittyvät epävarmuudet laskennassa heikennä tavoitteeseen pääsyn todennäköisyyttä).

Nielun kehityksessä tulisi hyödyntää lisäksi kumulatiivista ajattelua eli yksittäisen tavoitevuoden lisäksi tarkasteltaisiin pidemmän vertailukauden, kuten 5 tai 10 vuoden kehitystä. Nieluihin liittyvä epävarmuus kasvaa pidemmällä aikajänteellä. Kuitenkin on pystyttävä vähimmäistaso, jolla Suomi saavuttaa hiilinegatiivisuuden vuoden 2035 jälkeen, perustuen oikeudenmukaiseen taakanjakoon ja historialliseen vastuun periaatteeseen.

Tavoitteen asettelussa tulee huomioida, etteivät päästöt ja nielut ole suoraan vaihdettavia (yhteismitallisia), ja että Pariisin sopimuksessa hiilineutraalisuuden tulee perustua ihmisperäisiin lisäisiin nieluihin. Jos tavoitteen saavuttamiseen hyödynnetään koko raportoitu nettonielu, syntyy epävarmuus siitä ovatko toimet 1,5 asteen mukaisia. Näin ollen hiilineutraliuden saavuttamiseksi tulisi hyödyntää joko LULUCF-asetuksen mukaisen vertailutason ylittävää lisäistä nielua tai osa raportoidusta nielusta tulisi jättää huomiotta tavoitteen saavuttamisessa.

Maankäyttösektorin toimet päästöjen vähentämiseksi ja hiilinielujen kasvattamiseksi on lisättävä keskipitkän aikavälin ilmastopoliittiseen suunnitelmaan tai maankäyttösektorin ilmasto-ohjelmaan. Suunnitelman tulee sisältää arvio LULUCF-sektorin nielujen kehityksestä sekä politiikkatoimet nielujen vahvistamiseksi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Suunnitelmassa on myös arvioitava vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, vesistöihin, virkistykseen ja maankäytön suunnitteluun.

Suomen tavoite on olla hiilineutraali 2035. Tämä tarkoittaa, että viimeistään silloin tuotetaan vain sen verran hiilidioksidipäästöjä kuin niitä pystytään sitomaan. Pitäisikö hiilineutraaliustavoitteen näkyä laissa?

Kyllä

Perustelut

Ilmastopaneelin suosituksesta asetettu tavoite saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä tulee kirjata ilmastolakiin. Lisäksi lakiin on kirjattava päästövähennystavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050. Vuoden 2030 päästövähennystavoitteeksi on arvioitu Sitran ja Suomen ilmastopaneelin selvityksissä noin 60 prosenttia. Kuitenkin historiallisen vastuun huomioiminen nostaa päästövähennystavoitteen 65 prosenttiin. Suomen ilmastopaneelin mukaan vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen vaatii noin 70 prosentin päästövähennyksiä vuoden 1990 tasoon verrattuna.

Vuonna 2050 Suomen päästöjen tulee olla merkittävästi pienemmät kuin hiilinielut. Suomen ilmastopaneelin mukaan Suomen päästövähennystavoite vuodelle 2050 tulisi olla 110–130 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna.

Tulisiko laissa määritellä tiettynä aikavälinä sallittujen päästöjen kokonaismäärää?

Kyllä

Perustelut

Ilmastolain päivityksessä tulee ottaa käyttöön hiilibudjetit, Iso-Britannian ilmastolain tyyliin. Hiilibudjettien asettaminen hyvissä ajoin on tärkeää ilmastopolitiikan ennakoitavuuden kannalta.

Tulisiko laissa olla päästövähennystavoitteet eri aloille, kuten liikenteelle tai maataloudelle?

En osaa sanoa

Perustelut

Maailmalla on ilmastolakeja, jotka määrittävät päästövähennystavoitteen eri sektoreille mm. liikenteelle. Suomessa on johdonmukaista seurata EU:n sektorijaottelua sekä huomioida päästöjen ja nielujen erilainen luonne. Näin ollen erilliset tavoitteet on asetettava päästökaupan ja taakanjakosektorin piirissä oleville päästöille sekä maankäyttösektorin nieluille. Hallitusohjelmassa on asetettu päästövähennystavoitteita mm. liikenteelle. Kuitenkin näiden alatavoitteiden yhteensopivuutta 1,5 asteen tavoitteen ja 2035 hiilineutraaliuden kanssa tulisi ensin tarkastella ja lain sijaan voi olla mielekkäämpää kirjata ne ilmastolain alaisiin ohjelmiin (liikenteen kohdalla KAISU).

Ruotsin ilmastolaissa päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen voidaan käyttää kompensaatioita esimerkiksi metsityshankkeilla. Myös kuluttajat voivat kompensoida päästöjään esimerkiksi ostamalla päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia. Pitäisikö Suomessa harkita kompensaatioita, jolla voitaisiin kattaa osa kansallisista päästövähennystavoitteista?

Ei.

Perustelut

Suomen hallituksen hiilineutraalisuustavoitteessa vuodelle 2035 on kansainvälisestikin katsoen hienoa se, ettei tavoitetta ole lähdetty vesittämään kansainvälisten kompensaatioiden kautta. Suomen on siivottava omat sotkunsa itse. Globaalien päästöjen kannalta on keskeistä tehdä aitoja ja pysyviä päästövähennyksiä maissa, joissa päästöt syntyvät. Lähes kaikki maailman maat ovat mukana Pariisin ilmastosopimuksessa, joten päästövähennykset koskevat lähtökohtaisesti kaikkia. Suomen tulee vähentää päästöjään Suomessa niin, että vaikutukset ovat pysyviä ja johtavat rakenteelliseen muutokseen kohti hiilinegatiivista ja fossiilivapaata yhteiskuntaa.

Kompensaatiohankkeisiin liittyy lähtökohtaisesti suuria epävarmuuksia, eikä niiden harkinta ole millään tavalla ajankohtaista, kun Suomi kaikkien arvioiden mukaan voi toteuttaa päästövähennykset itse ja se myös hyödyttää omaa kansantalouttamme. Ilmasto-oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on kestämätöntä ajatella, että Suomi voisi korvata päästövähennyksiään kompensoimalla päästöjään esimerkiksi hankkeilla kehittyvissä maissa. Nämä hankkeet ovat alttiita ihmisoikeusloukkauksille, voivat aiheuttaa haittaa paikallisyhteisöille ja pahimmillaan myös köyhdyttävät luonnon monimuotoisuutta. Kompensaatiohankkeiden laskentaperusteet ovat myös vaihtelevia ja yksiköiden pysyvyyteen ja lisäisyyteen liittyy epävarmuuksia. Erityisesti metsähankkeisiin liittyy riski siitä, etteivät yksiköt ole pysyviä. Kompensaatioilla voida luotettavasti todentaa tarvittavien päästövähennysten toteutumista.

Kotimaisten ilmastotoimien lisäksi Suomen tulee tukea ilmastotoimia kehittyvissä maissa ja tehdä yhteistyötä. Tätä tulee tehdä omien päästövähennysten lisäksi ja kumppanimaan tai toimijan kanssa tasaveroisessa kumppanuudessa. Vauraana teollisuusmaana meillä on vastuu antaa riittävästi kansainvälistä ilmastorahoitusta hankkeisiin, joilla vähennetään päästöjä ja kasvatetaan hiilinieluja, mutta toimien on oltava kestävän kehityksen ja erityisesti luonnon monimuotoisuuden, ympäristön hyvän tilan ja ihmis- ja maaoikeuksien mukaisia eikä yksisilmäisesti maksimoitava ilmastohyötyjä.

Suomen ilmastopaneelin tehtävänä on koota ja eritellä ilmastonmuutosta ja siihen sopeutumista koskevaa tietoa hallituksen ja yleisön käytettäväksi ja antaa oma panoksensa suunnitelmien valmisteluun. Onko ilmastopaneelin tehtävä ja rooli selkeä?

Ei

Perustelut

Riippumattoman ilmastopaneelin tulee toimia hallitusta ohjeistavana elimenä, joka arvioi ilmastopolitiikan ja lainsäädännön kehitystä, toimeenpanoa ja riittävyyttä suhteessa 1,5 asteen tavoitteeseen tieteelliseen tietoon perustuen.

Viranomaisilla ja hallituksella tulee olla velvollisuus kuulla paneelia eri ilmastopoliittisissa prosesseissa, kuten lainsäädäntöhankkeet, valtion budjetti, ilmastopolitiikan suunnittelu ja hiilibudjettien asettaminen. Paneelin toiminnalle on taattava riittävät resurssit.

Ilmastopaneelin jäsenten on oltava omilla aloillaan aktiivista ja korkeatasoista tutkimusta tekeviä henkilöitä ja edustettava monipuolisesti luonnontieteellisiä ja yhteiskuntatieteellisiä tieteenaloja. Jäsenten tulee olla riippumattomia poliittisesta ohjauksesta. Ilmastopaneelin kokoonpanosta, tehtävistä ja roolista tulee päättää tähän tarkoitukseen perustettavassa yhteiselimessä, jossa on edustus valtioneuvostosta sekä tutkijayhteisöstä.

Ilmastovuosikertomuksessa hallitus raportoi eduskunnalle siitä, miten keskipitkän aikavälin vähennystoimet ovat edenneet ja päästöt kehittyneet. Mitä muuta hallituksen ilmastopolitiikkaa tulisi säännöllisesti seurata?
Eduskunnan roolia ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksien vahvistaminen ilmastopolitiikassa on ollut ilmastolain vahvuus ja tätä on kehitettävä edelleen. Kansalaisten kiinnostus ilmastopolitiikkaa kohtaan on kasvanut, minkä vuoksi osallisuus sekä avoin kuuleminen kannattaa kytkeä osaksi ilmastopolitiikan lainsäädäntövalmistelua ilmastolain kautta.

Nykyisen ilmastolain mukaan hallitus toimittaa kerran vuodessa ilmastovuosikertomuksen eduskuntaan. Ilmastovuosikertomuksella seurataan keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU) toteutumista. Joka toinen vuosi Ilmastovuosikertomukseen sisältyy myös kartoitus keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman mukaisesti käyttöön otetuista politiikkatoimista ja lisäksi joka neljäs vuosi arvio sopeutumissuunnitelman toimeenpanotilanteesta.

Vuosikertomusta täytyy kehittää niin, että se muodostaa kokonaiskuvan ilmastopolitiikan tilasta. Ilmastovuosikertomuksen tulee olla työkalu, jolla kansalaiset voivat seurata ilmastopoliittisten toimenpiteiden riittävyyttä suhteessa 1,5 asteen tavoitteeseen. Vuosikertomukseen tulee sisällyttää kaikki sektorit, mukaan lukien maankäyttösektori ja energiasektori sekä kulutuksemme aiheuttamat päästöt. Raportoinnissa tulee myös vahvistaa ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen kustannusten käsittelyä.

Ilmastolain päivityksessä on tarpeen laajentaa ilmastovuosikertomukseen liittyvää avointa keskustelua, viestintää ja osallisuutta muuhun lainsäädäntöön. Vuosikertomuksesta on järjestettävä eduskunnan keskustelun lisäksi avoin yleisötilaisuus ja vuosikertomuksesta on tehtävä avointa, selkokielistä viestintää, jolla varmistetaan kansalaisten mahdollisuus osallistua ilmastopoliittiseen keskusteluun. Erityiskohderyhmänä ilmastolain kuulemisen tapaan tulisi varmistaa, että ilmastopolitiikassa kuullaan laajasti ympäristöjärjestöjä, nuoria ja saamelaisia. Ilmastolaissa tulisi asettaa osallisuusvelvoite hallitusten ilmastopolitiikan suunnitelmien ja tiekarttojen laadinnassa.

Ilmastovuosikertomuksen tulee vastata seuraaviin kysymyksiin:

• Miten Suomen päästöt ovat kehittyneet suhteessa vuoden 2030 päästövähennystavoitteeseen ja vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteeseen.
• Mikä on hiilinielujen kehitys suhteessa edellä mainittuihin tavoitteisiin.
• Millaisiin politiikkatoimiin on ryhdytty ja missä mittaluokassa, mikäli tavoitteiden ja toimenpiteiden välillä on kuilu.
• Miten valtion talousarvio ja muu talouspolitiikka tukee tavoitteiden toteuttamista (budjetointi, haitallisten tukien alasajo, julkiset investoinnit, julkiset hankinnat jne);
• Miten ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuden ja reilun siirtymän tavoitteet toteutuvat;
• Millaisia riskejä ilmastopolitiikan toteuttamisessa on tunnistettu, miten niitä on torjuttu ja missä määrin riskit ovat toteutuneet (esim. hiilivuoto);
• Miten kuntien toimet edistyvät ja miten niiden vaikutuspiirissä olevat päästöt kehittyvät;
• Miten omistajaohjauksen tuomisessa linjaan 1,5°C kanssa edistytään;
• Miten Suomen kulutusperusteiset päästöt kehittyvät ja millä toimin niitä vähennetään;
• Miten Suomelle jyvittyvät kansainvälisen lento- ja meriliikenteen päästöt ja niitä koskevat toimet edistyvät;
• Miten ja missä määrin Suomi ja suomalaiset ratkaisut vauhdittavat päästövähennyksiä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista Suomen ulkopuolella;
• Mikä on kansainvälisen ilmastorahoituksen taso ja jakauma sopeutumisen ja hillinnän välillä ja miten Suomi toteuttaa Pariisin sopimuksen alaisia velvoitteitaan tukea kehitysmaiden ilmastotoimia;
• Miten Suomen sopeutuminen väistämättömään ilmastonmuutokseen etenee.
• Miten ilmastovuosikertomus voisi kannustaa kansalaisia, järjestöjä, yrityksiä, tutkijoita ja muita toimijoita paremmin antamaan näkemyksensä ilmastopoliittiseen keskusteluun?
• Ilmastovuosikertomus on seurantatyökalu, jolla voidaan koota yhteen ilmastopolitiikan tilanne. Julkinen kuuleminen eduskunnassa ja eri tahojen (esim. sidosryhmien ja oppilaitosten) osallistaminen voi tehdä sen käsittelystä tilaisuuden vuoropuheluun eri toimijoiden välillä ilmastotoimien parantamiseksi.

Sana on vapaa. Puuttuiko jokin näkökulma tai tärkeä asia kyselystä?

Kulutus ja tuotantotavat aiheuttavat ison osan suomalaisten ilmasto- ja ympäristörasitteesta. Suomen päästötaakassa ei tällä hetkellä näy kulutuksen aiheuttamien päästöjen kokonaisuus. Kansainvälisen kaupan myötä Suomi on ulkoistanut suuren osan tuotannostaan ja siihen liittyvistä ympäristövaikutuksista muihin maihin. Tämän tuotannon ja kulutuksen aiheuttamia päästöjä ei tilastoida tai seurata Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksessa on arvioitu, että kulutusperusteisesti lasketut kotimaan loppukäytön kasvihuonekaasupäästöt olivat 73,4 miljoonaa tonnia vuonna 2015. Tällöin Suomen hiilijalanjälki oli 33 prosenttia suurempi kuin Suomen alueella syntyneet virallisissa tilastoissa esitettävät päästöt.

Kansainvälinen liikenne, kuten lentäminen ei kuulu minkään maan tilikirjaan. Kaiken lisäksi valtion omistamat yhtiöt kiihdyttävät kuumenemista. Fortumin omistaman Uniperin toimet Keski-Euroopassa tai Finnfundin ja Fortumin turvevoimala Ruandassa ovat esimerkkejä tästä.

Suomalaisella kulutuksella on vaikutusta globaaleihin päästöihin. Ensiaskeleena ulkoistetuista päästöistä tulisi kerätä Tilastokeskuksen toimesta seurantadataa vuosittain ja raportoida aiheesta ilmastovuosikertomuksessa. Eurooppaan ja Suomeen tuotteita tuovien yritykset tulee velvoittaa kantamaan vastuuta tuotantoketjuihin ulkoistetuista päästöistä. Yritysten tulisi toimia markkinoimiensa tuotteiden hiilijalanjäljen selvittämiseksi ja pienentämiseksi.

Muita huomioita

– Ympäristöministeriön roolia ilmastopolitiikan koordinoinnissa tulee vahvistaa. Energiakysymykset ja energia- ja ilmastostrategian valmistelu tulee siirtää ympäristöministeriöön. Energia- ja ilmastostrategia tulee tuoda ilmastolain piiriin.

– Valtioilla on myös velvollisuus varmistaa, että ilmastotoimet ovat linjassa valtion ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa ja ne vähentävät, eivät lisää, eriarvoisuutta. Siksi ilmastolakiin, sen valmisteluun ja soveltamiseen tulee sisällyttää perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arviointi.

Lisätietoja