Sukella lumpeiden maailmaan

Vuoden 2019 Luonnonkukkien päivä vie retkeilijän veden äärelle. Monissa Suomen järvissä ja lammissa kelluu suuria, valkoisia lumpeen kukkia. Pohjan juurakosta lumpeiden pitkät varret kurottavat myös osan lehdistä vesipatjan läpi pintaan.

Kauniissa kasveissa ja niiden ympäristössä riittää ihailtavaa. Kauniin valkoisina hohtavista kukista on inspiroitunut muun muassa taidemaalari Claude Monet.

Lumme on usein ensimmäinen vesikasvi, mikä lapsille opetetaan kuvakirjojen ja laulujen kautta. Tai vähintään kuvituksena on sudenkorento, joka lepäilee lumpeenlehdellä.

Lumpeen lehdet ja kukat tarjoavatkin levähdyspaikan monille hyönteisille. Myös piisamin saattaa löytää lumpeiden luota, sillä kasvin juurakko on sen lempiravintoa.

Lumpeiden sukulaisen ulpukan ”possuhedelmät” ovat useimmille tuttuja, mutta harva on nähnyt lumpeen hedelmän, koska marjamaiset kotahedelmät kypsyvät veden alla. Vapautuessaan siemenet nousevat pintaan ja kasvi pääsee leviämään virtojen mukana uusiin kasvupaikkoihin.

Lumpeiden tieteellinen nimi Nymphaea viittaa nymfeihin. Nymfit olivat kreikkalaisen mytologian luonnonhengettäriä. Nymfejä on kuvattu usein jopa vaarallisen kauniina, vähän kuten lumpeetkin – kauniita, mutta myrkyllisiä. Niiden myrkyllisyydestä huolimatta niitä on käytetty aiemmin lääkekasveina lihassärkyyn sekä hermo- ja hengitysvaivoihin. Lumpeita istutetaan nykyäänkin koristekasveiksi.

Suomessa on kaksi lummelajia; lumme eli valkolumme (Nymphaea alba). Sillä on kaksi alalajia, isolumme (ssp. alba) ja pohjanlumme (ssp. candida). Isolumpeella on luonnonvaraisten kasviemme suurimmat kukat, jopa lähes 20 senttimetriä! Toinen lummelajimme on pienikukkainen suomenlumme (Nymphaea tetragona).

Aina välillä luonnonystävät pääsevät ihasteelmaan eksoottisia punaisia lumpeen kukkia. Punakukkainen muoto on harvinainen ja rauhoitettu.