Purunpää on suojeltu!

Kun ely-keskus tiedotti heinäkuussa 2019, että se on hyväksynyt Purunpään rauhoitushakemuksen, sai päätepisteen vuosikymmeniä kestänyt kampanjointi niemen säilyttämiseksi luontokeitaana. Parempaa lahjaa ei 40-vuotista taivaltaan juhliva Kemiönsaaren luonnonsuojeluyhdistys olisi voinut saada.

Alueen omistaa Konstsamfundet, joka vaalii kulttuurimesenaatti Amos Andersonin perintönä Kemiönsaarella sijaitsevaa Söderlångvikin kartanoa sekä ylläpitää Amos Rexin taidemuseota Helsingissä. Yhdistys on myös merkittävä suomenruotsalaisen kulttuurin tukija.

Vapaiden rantojen puolesta

Kaikki alkoi vuonna 1985, jolloin havahduttiin paikkakunnalla suunnitelmaan kaavoittaa 150 mökkitonttia rantaan Purunpäässä, Ölmoksessa ja Söljeholmenilla. Hanke törmäsi pian valtavaan vastustukseen, kun Dragsfjärdin kunta, lääninhallitus, Ympäristöministeriö sekä luonnonsuojeluyhdistyksen keräämä 1858 ihmisen adressi kumosivat suunnitelman.

Ölmos-Purunpään rantojen suojelu sinetöitiin  yksityisenä suojelualueena vuonna 1990. Saaren lounaiskulmaan tuli  rauhoitettua rantaa  32 kilometriä, mutta suojelu ei rajoittanut metsätaloutta – lehto- ja kallioalueita lukuun ottamatta.

Purunpää nousi agendalle uudelleen, kun suuret avohakkuut eri puolilla Kemiönsaarta kohauttivat 2000-luvulla. Kemiönsaaren luonto vetosi, että Konstsamfundet ottaisi luonto- ja virkistysarvot huomioon metsätaloudessaan ja luopuisi arvokkailla alueilla avohakkuista. Silloisen toimitusjohtajan Carl-Gustaf Berghin vastaus delegaatiolle oli kuitenkin tyrmäävä: metsästä oli otettava hyöty irti mahdollisimman tehokkaasti.

Vuonna 2014 laajat hakkuusuunnitelmat natura-alueille nostivat jälleen tummia pilviä taivaalle. Purunpään rantametsiin oli kaavailtu avohakkuita reilut kuusi hehtaaria.

Save Purunpää

Kemiönsaaren luonto ja kansalaisliike Save Purunpää keräsivät pikaisesti liki 1400 nimeä Purunpään jättämiseksi metsätalouden ulkopuolelle.

Erillisen taiteilija-adressin allekirjoitti 52 pääosin suomenruotsalaista taiteilijaa, jotka halusivat takeet, että kulttuuriin kohdistuva tuki oli lähtöisin eettisesti kestävästä toiminnasta. Saaristoluonto nähtiin myös  suomenruotsalaisen kulttuurin henkisenä kotimaana. Vetoomuksen allekirjoittajina olivat muun muassa suunnittelija Stefan Lindfors, elokuvaohjaaja Ulrica Bengts, kirjailija Monika Fagerholm, valokuvaajat Caj Bremer ja Katja Hagelstam, kuvataiteilijat Alvar Gullichsen ja Sophia Ehrnrooth, runoilija Caj Westerberg ja kapellimestari Jan Söderblom.

Adressien jättämisen jälkeen Purunpään rantametsien hakkuista luovuttiin, mutta hakkuut käynnistyivät toisaalla Purunpään ja Ekhamnin luonnonsuojelualueen tuntumassa. Luonto-Liiton metsäryhmä ja paikalliset aktiivit kiirehtivät mielenosoitukseen, kun aukkoa oli ehditty tehdä kolme hehtaaria. Leimikosta löytyi esimerkiksi erityissuojelua vaativa äärimmäisen uhanalainen lahokaviosammal.

”Jos hakkuut olisivat jatkuneet vielä puoli tuntia, olisi esiintymä tuolta alueelta menetetty”, kertoo Ville Laitinen Luonto-Liitosta.

Tapahtuman jälkeen Konstsamfundet lupasi pidättäytyä hakkuista, kunnes uusi metsänhoitosuunnitelma valmistuisi. Se aloitti myös säännölliset ” Skogsdiskussionit”  eli metsäkeskustelut kartanon, asukasyhdistysten, kunnan ja luontoyhdistyksen edustajien kanssa.

”Haluamme huolehtia siitä, että toimenpiteemme koetaan vastuullisiksi ja nauttivat yhteiskunnassa laajaa hyväksyntää”,  totesi tilanhoitaja Mikael Jensen.

Elokuussa 2019 seisoivat juhlavieraat rantakalliolla Purunpäässä ihailemassa 200 hehtaarin kokoista suojelualuetta.  Alue oli suurempi, kuin luontoväki oli uskaltanut odottaa!

”Tämä on ainutlaatuinen paikka”, lausui Konstsamfundetin uusi toiminnanjohtaja Stefan Björkman avajaispuheessaan.

Hän totesi alueen suojelun olevan kulttuuriteko. Purunpää on kansallismaisema.