Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry Kotkankatu 9 00510 Helsinki Uudenmaan liitto Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki 26.2.2004 Lausunto Uudenmaan maakuntakaavaehdotuksesta (päivätty 29.9.2003) Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry (jäljempänä Helsy) kiittää lausuntopyynnöstä ja esittää kantanaan maakuntakaavaehdotuksesta seuraavaa: Maakuntaliitto ansaitsee kiitokset yritteliäästä vuorovaikutteisuuden tavoittelusta. Kaavan valmisteluaineisto on ollut kattavasti esillä liiton internetsivuilla ja kaavaehdotusta on esitelty monissa tilaisuuksissa. Myös kansalaisjärjestöillä on ollut mahdollisuus osallistua esittelytilaisuuksiin. Varsinaiset vaikuttamismahdollisuudet ovat kuitenkin jääneet vähäisiksi, ja kaavassa on edelleen parantamisen varaa. Etenkin luonto- ja virkistysarvot huomioidaan puutteellisesti maakuntakaavaehdotuksessa. Helsingin osalta näyttää siltä, että luonnokseen verrattuna luonnon ja virkistysalueiden tilanne on heikentynyt kaavaehdotuksessa. Mm. taajamamerkinnät ovat laajentuneet ja viheralueita on korvattu viheryhteystarvemerkinnöillä. Keskitymme tässä lausunnossa erityisesti Helsingin alueeseen ja pääkaupunkiseutuun. Muualla Uudellamaalla yhdymme kattojärjestömme Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin lausuntoon. Tärkeiden lintualueiden osalta yhdymme BirdLife Suomen ja Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen Tringan lausuntoon. Taajamatoimintojen alueet Maakuntakaavaan on varattu taajamatoinnoille joitain uusia alueita, joilta olemassa olevien luontoselvitysten perusteella löytyy sellaisia seudullisia ja maakunnallisia luontoarvoja, joiden vuoksi ne eivät sovellu taajamaluonteiseen asutukseen. Pääkaupunkiseudulla alueita ovat mm. Västerkullan kartanon alue, Petikon alueen eteläosa, Tikkurilan keskuspuisto sekä Nuuksion järviylängön eteläosa. Västerkullan kartanon alue tulisi jättää valkoiseksi eli maanviljelyskäyttöön. Alueen voisi myös merkitä kulttuuriympäristön kannalta tärkeäksi kohteeksi. Petikon eteläosasta, Tikkurilan Keskuspuistosta ja Nuuksion eteläosasta (Hista) tulee poistaa taajamamerkintä. Taajamatoimintojen alueelle on jätetty alueita, joilla on maakunnallisia luontorvoja. Tällaisia ovat mm. Pohjois-Vuosaaren kallioalue, Laajasalon kallioalue Kaitalahdessa sekä Länsi-Myllypuron Matokallio. Jotta ongelmaa ei siirrettäisi eteenpäin kuntakaavoitukseen, tulee alueiden kaavamääräystä tarkentaa esim. seuraavasti: Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ja muussa alueidenkäytössä tulee turvata paikallisti, seudullisesti, maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaiden suojelualueiden ja - varausten sekä muiden arvokkaiden luontokohteiden säilyminen. Liikenne Helsyn mielestä Kehä II -tietä ei tule vetää Hämeenlinnanväylälle asti, vaan merkintä tulee päättää Vihdintielle. Mikäli tietä jatketaan Hämeenlinnanväylälle, se tulee saattaa tunneliin Honkasuon kohdalla Helsingin yleiskaavan mukaisesti. Maakuntakaavaan merkitty tunneli on liian lyhyt mm. meluhaittojen vuoksi. Helsy kannattaa Malmin lentokentän säilyttämistä Helsingissä. Kenttä on arvokas helsinkiläinen kulttuurikohde, jolla ja jonka lähettyvillä Tattarisuon lehdossa on myös arvokas linnusto. Lisäksi kentän siirtäminen jollekin keskustelussa esillä olleelle korvaavalle paikalle Hämeen maakuntakaavan saattaisi tarpeettomasti tuhota alueen luonnonarvoja. Kehäkaupungin kehittämisvyöhyke Varsinaiseen kaavakarttaan on kaavaluonnoksesta poiketen merkitty ns. kehäkaupungin kehittämisvyöhyke, joka seurailee leveästi Kehä III vartta. Kehittämisvyöhykemerkintä määräyksineen on ristiriidassa vyöhykkeen kanssa samalle alueelle sijoittuvien virkistysaluemerkintöjen ja viheralueyhteysmerkintöjen kanssa, ja Helsy muistuttaa, että myös tällä alueella tulee turvata viher- ja virkistysyhteydet. Suunnittelumääräykseen tuleekin lisätä vaatimus viher- ja virkistysyhteyksien turvaamisesta alueella. Viher- ja virkistysalueet Helsyn mielestä kaavaehdotuksessa ei ole riittävästi otettu huomioon virkistyskäytön ja luonnonsuojelun kannalta arvokkaita viher- ja virkistysalueita. Helsingin seudun tärkeimmät luonto- ja viheralueet tulisi osoittaa nykyistä paremmin varsinaisissa vahvistettavissa asiakirjoissa, kaavakartassa ja kaavamääräyksissä. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät, että "alueidenkäytön suunnittelussa otetaan huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet". Helsingin seudun erityiskysymyksiä käsittelevissä erityistavoitteissa edellytetään lisäksi, että "alueidenkäytön suunnittelussa on turvattava väestön tarpeiden edellyttämät ylikunnalliseen virkistyskäyttöön soveltuvat riittävän laajat ja vetovoimaiset vapaa-ajan alueet. Vapaa-ajan alueista on muodostettava yhtenäinen kokonaisuus turvaamalla niitä yhdistävän viheralueverkoston jatkuvuus". Etenkin pääkaupunkiseudun nopeasti kasvavissa kunnissa nykyisiä olemassa olevia viheralueita on tarpeettoman laajasti korvattu viheryhteystarvemerkinnöillä. Kuntatason kaavoituksessa tämä johtaa vääjäämättä toistuviin tulkintaristiriitoihin ja epäilemme, että viheralueiden nakertaminen jatkuu. Pääkaupunkiseudulla huonosti huomioituja alueita ovat mm. Nuuksion järviylängön eteläosa (Espoo), Suvisaaristo (Espoo), Sundsbergin alue (Kirkkonummi), Petikon alueen eteläosa (Vantaa), Tikkurilan keskuspuisto (Vantaa), Vierumäen metsät (Vantaa) sekä Västerkullan virkistysalue (Vantaa). Helsingissä merkinnät eivät vastaa todellisuutta eivätkä myöskään tavoiteltavaa tulevaisuudenkuvaa esimerkiksi Mätäjoen laaksossa Malminkartanossa, Viikin-Myllypuron välillä tai Lauttasaaren ja Laajasalon etelärannoilla. Mikäli viheryhteystarvetta käytetään nykyisessä laajuudessaan, siihen tulee liittää maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus ja täsmentää kaavamääräystä esimerkiksi seuraavasti: Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ja alueidenkäytössä on huolehdittava siitä, että merkinnällä osoitettu yhteys säilyy tai toteutuu tavalla, joka turvaa virkistys- ja ulkoilumahdollisuudet, alueen maisema-arvot, arvokkaiden luontokohteiden säilymisen sekä lajiston liikkumismahdollisuudet. Lisäksi viheryhteystarvemerkintä tulee lisätä seuraaviin paikkoihin, joista se tällä hetkellä puuttuu: -Laajalahden ja Iso Huopalahden välinen yhteys Espoon puolella -Hietaniemen ja Meilahden välinen ranta-alue -Lehtisaaren lounaispuolelta Kaskisaaren kautta Lauttasaaren Katajaharjun itäpuolitse Myllykalliolle ja Länsiulapanniemeen. Kautta linjan on kaavaehdotuksessa piirretty taajamatoimintojen alueet leveällä pensselillä ja virkistysalueita on rajattu paljon pienemmäksi kuin mitä ne ovat tai mikä olisi tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi eteläisen Viikin ja itäisen Vuosaaren sormimaiset virkistysalueet on maakuntakaavassa piirretty hyvin kapeiksi mm. Helsingin yleiskaavaan verrattuna. Luonnonsuojelualueet Valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjalmaan kuuluvia kohteita ovat Helsingissä Ruutinkoski rinnelehtoineen sekä Ramsinniemen lehto. Molemmat tulee luonnonsuojelualueeksi. Myös Kallahdenniemen luonnonsuojelualue tulee merkitä karttaan. Perinnemaisemat Uudenmaan Ympäristökeskuksen julkaiseman Uudenmaan perinnemaisemat-kirjan mukaan Helsingin kahdeksasta perinnemaisemakohteesta kolme on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaiksi. Ne ovat Viikin Latokartanon niitty, Pitkäkosken keto ja Heikinlaakson kalliokedot. Helsy esittää, että alueet merkitään kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä kohde-merkinnällä ja niiden säilyminen turvataan kaavamääräyksellä. Rannat ja saaret Helsy esittää, että pääkaupunkiseudun rannikko- ja saaristovyöhykkeen raja siirretään takaisin sisemmäs maakuntakaavaluonnoksen tapaan, jolloin se Lauttasaaressa ja Laajasalossa tulisi kulkemaan heti viheryhteystarvemerkinnän ulkopuolella. Helsingin arvokkaista rantamaisemista Lauttasaaren Veijarivuoren, Särkiniemen ja Länsiulapanniemen (joissa mm. 150 vuotta vanhoja puolustusrakennelmia) sekä Vartiosaaren ja Ramsinniemen arvot voisi turvata varustamalla ne kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue- merkinnällä, jolla katettaisiin myös alueisiin rajautuvat merialueet. Myös Helsingin kaupungin sisälahtien maisemat, kuten Seurasaarenlahden ja Laajalahden rantamaisemat ovat lähes kansallismaisematasoa. Helsyn mielestä on erittäin tärkeää, että maakuntakaava turvaa rakennetun kulttuuriympäristön ohella myös maiseman kannalta tärkeät alueet. Vartiosaari tulee varata virkistysalueeksi ja varustaa tarvittavalla kaavamerkinnällä ja määräyksellä. Myös Kivinokka tulee varata virkistysalueeksi metrorataa myöten. Se on säilyttänyt metsäisen luonteensa ja on kasvillisuudeltaan ja linnustoltaan arvokas kohde. Alue on myös tärkeä paikallinen virkistysalue. Alue on kesämaja- ja siirtolapuutarhatoimintansa sekä Kulosaaren kartanon takia kulttuurihistoriallisesti arvokas. Länsi-Herttoniemessäkään ei saa taajamaa rajata rantaviivaan asti, vaan viher- ja virkistysalue tulee säilyttää. Alue kuuluu Vanhankaupunginlahden Natura-alueen suojavihervyöhykkeeseen, ja Vanhakaupunginlahden luonnonsuojelualue ulottuu Kivinokan rantaan saakka. Koivusaarta olisi kehitettävä merellisenä virkistysalueena. Sen rakentaminen olisi maisemallisesti epäedullista, eikä asuinrakentaminen Koivusaaren kaltaisille pahoille melualueille ole suositettavaa. Helsyn mielestä raideliikenneyhteys länteen tulee voida toteuttaa ilman Koivusaaren rakentamista. Valli- ja Kuninkaansaaret Suomenlinnan kupeessa tulee varustaa EP/u merkinnällä ja varata ne siten yleiseen virkistyskäyttöön kun ne vapautuvat puolustusvoimien käytöstä. Saaret ovat kulttuurihistoriallisesti merkittävää aluetta ja luonteeltaan suora jatko Suomenlinnan maailmanperintökohteelle osana merellistä linnoitusjärjestelmää. Vallisaari on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi ja kumpaakin saarta on ehdotettu maailmanperintökohteen suojavyöhykkeeseen. Lisäksi saaret kuuluvat kasvistonsa puolesta Helsingin rikkaimpiin alueisiin. Tulevaa virkistyskäyttöä tulisi kuitenkin rajoittaa siten, että saarien ominaispiirteet, kuten luonnon monimuotoisuus säilyy. Luontoarvot on mahdollista turvata esim. kaavamääräyksellä ja perustaa alueelle tarvittaessa luonnonsuojelu- tai rajoitusalueita. Helsingin omistamat alueet muissa kunnissa Helsingin kaupunki omistaa muissa kunnissa runsaasti metsäalueita. Osalla näistä alueista on huomattavaa luonnonsuojelullista arvoa. Esitämme Helsingin kaupungin ulkopaikkakunnilla omistamista vähintäänkin seudullisesti merkittävistä alueista Kauhalannotkon luonnonsuojelualueen (Kirkkonummi) sekä Kaitalammen suojelualueen (Espoo) merkitsemistä kaavaan suojeluvarauksina. Lisäksi esitämme, että Helsingin kaupungin Nuuksiossa omistamat ulkoilualueet (n. 3500 ha) osoitetaan omalla kaavamerkinnällään eli virkistysalueina, joilla on erityistä merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Perustelumme esitykselle on, että näillä alueilla on selkeää merkitystä koko Nuuksion järviylängön monimuotoisuuden suojelulle. Käytännössä Helsingin kaupunki on parhaillaan alueille laadittavassa luonnonhoitosuunnitelmassa osoittamassa lähes puolet ulkoilualueiden pinta-alasta luonnonsuojelutarkoituksiin. Luonnon monimuotoisuuden suojelu onkin normaaleihin virkistysalueisiin verrattuna osoitettu poikkeuksellisen selkeästi yhdeksi alueiden käyttömuodoksi. Lisäksi toivomme luonnosvaiheen kartalta poistetun Tervalammin virkistysaluevarauksen palauttamista kaavakartalle. Helsingissä 26.2.2004 Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry |