Lausunto Varsinais-Suomen maakuntakaavaehdotuksesta

Viite: Lausuntopyyntönne 28.5.2010, liiton DN:o M117/2006

Asia: Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry:n sekä Turun Lintutieteellinen Yhdistys r.y.:n lausunto Varsinais-Suomen maakuntahallituksen 24.5.2010 hyväksymästä ehdotuksesta Varsinais-Suomen maakuntakaavoiksi

Yhdistykset kiittävät mahdollisuudesta lausua maakuntakaavaehdotuksesta sen eri vaiheissa.

Kaavalla pyritään ohjaamaan maakunnan kehitystä lähivuosikymmeninä yhdessä maakuntasuunnitelman kanssa. Yhdistykset katsovat, että kaava ei vastaa riittävästi tuleviin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, vesiensuojeluun ja biologisen monimuotoisuuden vähentymisen estämiseen, vaan on lähinnä toteava. Yhdistykset toteavat, että tässä lausunnossa joudutaan toistamaan monia asioita, jotka on jo tuotu ilmi niiden 19.2.2008 ja 13.3.2009 jättämissä lausunnoissa maakuntakaavaluonnoksesta. Toisaalta Varsinais-Suomen liiton vastineet tarjosivat osittain riittävät selvennykset ja yhdistykset ovat tyytyväisiä, että joitakin niiden esittämiä seikkoja on otettu huomioon maakuntakaavaehdotuksessa.

Yleistä

Maakuntakaavan ei tule vain toistaa aiempia päätöksiä, sen tehtäviin kuuluu myös luonnonarvojen vaaliminen. Kaava laaditaan, jotta sillä olisi ohjausvaikutusta alemman asteen kaavoihin, mutta tämä ei kaavaehdotuksessa toteudu. Etenkään Saaristomeren osalta käyttöpaineita ei ole onnistuttu ratkaisemaan aiempaa paremmin.

Yhdistykset toteavat edelleen, että nykyisen kaltainen olemassa olevien suojelualueiden luettelointi yhteistyössä ELY-keskuksen kanssa ei yksin ole maakuntatasoinen luontoselvitys. MRL:ssa tulee noudattaa sitä, mitä luonnonsuojelulaissa (LSL) on säädetty. Jotta tämä toteutuisi, luontoselvitysten tulisi olla sisällöllisestikin ajantasaiset ja perustua maastossa tehtäviin tarkistuksiin. Yhdistykset vaativatkin maakuntaliittoa teettämään maakuntakaavaa varten kunnolliset ja ajantasaiset luontoselvitykset. Tämä voidaan tehdä viimeistään seuraavan ekologisia yhteyksiä tarkastelevan kaavakierroksen yhteydessä. Ekologisten käytävien huomioon ottamiseen maakuntakaavassa ei riitä nykyisten suojelualueiden huomioiminen eikä maa- ja metsätalousvaltaisten alueiden merkitseminen kaavaan.

Yhdistykset pitävät ilmastonmuutoksen torjuntaa ja siihen sopeutumista tärkeimpänä yhteiskunnallisena asiana lähivuosikymmenien aikana. Ilmastonmuutoksen torjunnan tulisi olla keskeisesti näkyvillä kaavassa. Ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa maakuntakaava ei ole ajan hengen mukainen, koska se lisää liikennettä (uudet tiet, asutuksen ohjaamattomuus). Tervetulleena asiana yhdistykset pitävät Uusikaupunki-Rauma -junaratamerkintää. Yhdistykset vaativat kaavaan selkeää ilmastonmuutoksen huomioivaa näkökulmaa. Tämän pitäisi näkyä niin liikenteessä, asutuksen sijoittelussa kuin muissakin ratkaisuissa. Hyvänä asiana yhdistykset pitävät Varsinais-Suomelle laadittavaa maakunnallista ilmasto- ja energiastrategiaa, mutta työn tulokset eivät ehdi näkymään riittävästi maakuntakaavassa. Ilmastostrategian taustalla on maakuntaohjelman teema ilmastomuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi.

Suojeluverkoston huomiointi kaavassa

Maakunnan suojelualueverkosto ei yhdistysten mielestä riitä turvaamaan lajien ja luontotyyppien suotuisaa suojelun tasoa. Parempi suotuisan suojelun taso voidaan saavuttaa käyttämällä useita keinoja:

Lisäsuojelutoimia tarvitsevat (jo tunnetut) metsäiset luontotyypit, suot, pienvedet, harjut, kalliot, jalopuulajisto, lepakkofauna, perinnebiotoopit ja lintukosteikot.

Maakuntakaavaan tarvitaan lisämerkintöjä myös seuraaville luontotyypeille (vaikka kattavia selvityksiä ei ehditä tekemään): yhtenäisimmät metsäalueet, ennallistamiskelpoiset suot, suojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaat vesistöt ja pienvedet. Lisäksi tulee selvittää kuinka edellisten avulla turvataan suojavyöhykkeitä suojelualueille.

Muutolle valmistautuville vesi- ja kosteikkolinnuille ei ole riittävästi rauhoitettuja, rauhallisia lepäilypaikkoja. Lintuvesikohteiden käyttötarpeet kasvavat ja monipuolistuvat virkistyskäytön ja matkailun lisääntyessä, mikä tulee myös huomioida erilaisia suojelualueita suunniteltaessa.

Yhdistykset muistuttavat myös, että hiljaiset alueet puuttuvat merkinnöistä.

Yhdistykset esittävät, että maakuntaliitto varaa pikaisesti riittävät määrärahat, joilla voidaan selvittää kaavasta puuttuvat, luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet.

Myös kaavan vaikutusten arviointiin tulee varata lisää resursseja. Seuraavassa osassa perustellaan kuinka monikäyttöalueiden määrätietoisella edistämisellä parannetaan ympäristön tilaa taloudellisesti tehokkaalla tavalla.

Saaristomeri ja rannikko

Sekä Saaristomeren että rannikon erityisasema on kirjattu lukuisissa viranomaisselvityksissä ja Valtioneuvoston päättämien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden osana. Valtioneuvosto on määritellyt Saaristomeren erityisalueeksi koko maakunnan rannikon pituudelta. Saaristomereen kohdistuvien ratkaisujen merkitys on vähintään Itämeren laajuinen. Silti Saaristomeren kansallispuiston osalta maakunnallista kaavaa on tähän asti muutettu vain alueiden siirtyessä valtion omistukseen, vaikka juuri tälle seudulle tulee luoda visio tulevasta käytöstä. Pelkkä strategia-merkintä ja sen rajojen tarkistus ei ole riittävä.

Saaristomerta rehevöittävä kuormitus tulee suurimmaksi osaksi maakunnasta. Tästä huolimatta maakuntakaavassa ei oteta asiaan todellista kantaa. Vesienhoitoon ja vesistöjen tilan parantamiseen tuleekin suunnitelmien ja strategioiden lisäksi panostaa rahoitusta ja henkilöresursseja. Maatalouden hajakuormituksen vähentämiseen tulee etsiä tehokkaampia keinoja.

Maakuntakaavassa esitetty rantarakentamisen mitoituksen toimivuus tulisi selvittää ennen kuin ehdotus hyväksytään. Yhdistykset katsovat, että mitoitus rantaviivan pituuden perusteella ei useinkaan toimi erityisesti pienten saarten kohdalla. Rantarakentamista on voimakkaasti hillittävä toisaalta asutuskeskusten lähettyvillä ja toisaalta varsinkin eteläisellä Saaristomerellä, jossa luontoarvot ovat merkittäviä. Yhdistykset huomauttavat edelleen, että linnustonsuojelullisesti keskeisiä alueita puuttuu suojeluvarauksista. Suojelu ei ulotu nyt Saaristomeren ulko-osiin (”eteläsaariston” puuttomien luotojen vyöhyke), eikä sisempänä oleville selille. Tärkeitä linnuston pesimäalueita ovat Gullkronan selkä ja Kihti. Em. saariston ulkoreunoja ja selkiä tulee määritellä suojelun kannalta tärkeiksi, tähdäten vyöhykemäisiin suojelualueisiin. Saaristomereen liittyen kaavassa on huomioitava ulkomereltä jokisuistoihin johtavat selät.

Saaristomeren kansallispuiston lisäksi tulevan Selkämeren kansallispuisto tarvitsee stretegia-merkintänsä, jotta kaavaan lisätyn kalastuspuiston ja tulevan kansallispuiston rinnakkaiselo voidaan turvata paremmin.

Tuulivoima

Yhdistykset suhtautuvat tuulivoimaan lähtökohtaisesti myönteisesti ja ovat tyytyväisiä, että sen käyttö energianlähteenä on lisääntymässä. Yhdistykset ovat myös tyytyväisiä siihen, että maakuntaliitto on halunnut kuulla yhdistysten asiantuntemusta ja mielipiteitä tuulivoiman sijoittamisessa sekä tärkeiden linnuston muuttoreittien ja levähdysalueiden suojavyöhykkeiden huomioimisessa. Yhdistyksilläkään ei kuitenkaan ole tietoa kaikkien alueiden luontoarvoista. Merkittävä osa maakunnan pinta-alasta on mm. lintujen ja lepakoiden muuttoreittien ja kerääntymisalueiden osalta huonosti tunnettua. Tuulipuistoja suunniteltaessa tuleekin erillisillä kohteilla aina tehdä riittävät lintu- ja lepakkoselvitykset sekä merialueilla tutkia vaikutukset kalastoon, vaikka myllyjen määrä olisi pieni, 1-10 kappaletta. Ulkomaisia esimerkkejä, tutkimustietoja ja käytäntöjä maankäytön suunnittelussa tulisi selvittää.

Paineet tuulivoimaloiden rakentamiselle ovat suuret ja tälläkin hetkellä tuulivoimaa suunnitellaan useisiin kohteisiin ympäri maakuntaa. Näin kaavan ohjausvaikutus tuulivoimaloiden sijoittamisessa on todellisuudessa vähäinen. Yhdistysten mielestä on hyvä, että Rihtniemen tuulivoimatuotannon alue on poistettu kaavasta, koska niemi on tärkeällä lintujen muuttoreitillä.

Yhdistykset haluavat kiinnittää edelleen erityistä huomiota eräisiin tuulivoimakohteisiin maakuntakaavaehdotuksessa:

En 003 Pyhämaan Kettelin tuulivoimatuotannon alue sijaitsisi Uudenkaupungin saariston Natura-alueen ja lintujen muuttoreitin välittömässä läheisyydessä.

En 004 Iso-Hailuksen mahdollista tuulivoimatuotannon aluetta ja en 005 Kirstan mahdollista tuulivoimatuotannon alueita kaavaillaan saarille, jotka ovat tällä hetkellä Uudenkaupungin virkistysalueilla.

Metsä- ja suoluonto

Yhdistykset muistuttavat, ettei suojelualueverkosto ole metsätaloustoimien pirstomissa metsissämme riittävä. Pyhäjärven lounaispuoleisella metsäalueella on useita metsien- ja soidensuojelualueita. Tämä alue tulee merkitä kaavaan em. suojelualueiden välisiltä osiltaan ympäristöarvoiltaan merkittäväksi metsäalueeksi (MY), kuten saman alueen Satakunnan puolella oleva osa on merkitty. Tältä pohjalta voidaan turvata metsäluonnolle tärkeitä metsävyöhykkeitä ja niitä yhdistäviä ekologisia käytäviä.

Nyt merkinnät jättävät ratkaisut kunnalliseen kaavoitukseen, kuten vastineessakin todetaan, sekä mahdollisissa maa-aines- tai ympäristölupahakemuksissa ratkaistaviksi. Myös Pyhäjärven seudun virkistyskäytön turvaaminen on merkittävä tavoite.

Vastaavaa kaavamääräystä pitää harkita muillakin merkittävillä metsäalueilla, kuten Marttilassa. Kaavalla on säilytettävä riittävän yhtenäiset alueet rakentamattomina, jotta metsä-, suo- ja rantaluonnon saavutettavuus säilyy. Saaristomeren kansallispuiston lisäksi myös Kurjenrahkan-Vaskijärven kansallispuistoalue tarvitsee strategia-merkintää lisääntyvän virkistyskäytön, hiljaisten alueiden ja mm. tuulivoimarakentamisen takia.

Viimeiset luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset suot on Varsinais-Suomesta saatava suojelun piiriin. Turvetuotanto tulisi maakuntakaavassa osoittaa mahdolliseksi vain olemassa olevilla tuotantoalueilla ja turvetuotannon vesistövaikutuksia tulee vähentää nykyistä tehokkaammin. Lisäksi suolajiston ekologiset yhteydet on turvattava. Maakuntakaavaan suojelualueiksi merkittyjen, ei-Natura-alueiden suhteen on ryhdyttävä toimiin suojelun toteuttamiseksi. Tällainen kohde on esim. sl 529 Pöytyän Hirvisuo, jolla on vireillä turvelupahakemus ja josta Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri on valittanut, mutta prosessi on kesken.

Virkistyskäyttö

Kasvavaa matkailukäyttöä ei saa keskittää voimakkaasti suojelualueille. Kaavan keskeinen tavoite luonnon vetovoiman säilyttämisestä hukataan suojelualueillakin, jos käytön mitoitus on väärä. Toisaalta myös virkistysalueiden karsiminen lisää haittoja.

Maakuntakaavassa on virkistysalueita vähemmän kuin sitä edeltävässä seutukaavassa. Yhdistykset katsovat, että MRL:n vaatimukset kaavan sisällöstä eivät täyty tällä tavalla. Virkistysalueet ovat osa maakunnan tulevaisuutta eivätkä mitään reservialueita tulevalle maankäytölle. Virkistysalueet voivat toimia myös osana ekologista verkostoa yhdessä suojelualueiden ja edellä esitettyjen MY- alueiden kanssa. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jolla voidaan yrittää turvata maakunnan luonnonarvot. Yhdistykset katsovat, että maakuntakaavaan tulee varata riittävästi virkistysalueita toisin kuin nyt on esitetty.

Tie- ja infrahankkeet

Örön väylä on poistettava kaavasta. Toteutuessaan se toisi laivaliikenteen kielteiset vaikutukset uusille alueille. Väylän toteutumaton eteläisin osuus on Saaristomeren rauhallisimpia osia, jolla on suuri merkitys lintujen levähdys- ja ruokailualueena. Alue on mm. tärkeä haahkakoiraiden sulkimisalue. Alueella ja sen välittömässä vaikutuspiirissä on lisäksi runsas ja monipuolinen pesimälinnusto. Laivaliikenne lisää rantojen ja merenpohjan eroosiota, erityisesti Örön ja Kemiönsaaren Sandön somerikkoalueilla. Väylän avaamisella olisi vaikutuksia vedenalaiseen luontoon ja näin ollen myös kalastukseen. Öljyonnettomuuksien riski kasvaa. Yhdistykset eivät pidä vuonna 2002 tehtyä ympäristövaikutusten arviointia riittävänä, mm. koska tämän jälkeen on esimerkiksi alueella olevaa Natura-verkostoa täydennetty.

Ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen sopeutuminen edellyttävät tavoitteita ja toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään liikkumista, ei lisäämään sitä. Yhdistysten mielestä yhteyksien toteuttamisessa tulee painottaa olemassa olevien yhteyksien kunnostamista ja joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantamista. Tämän seikan tulee myös näkyä kaavassa ja kaavaselostuksessa. Yksityisautoilua tukevat tielinjaukset myös pirstovat yhtenäisiä alueita. Ainakin Sauvosta Paraisille ja Auran keskustasta Mietoistenlahden kohdalle 8-tielle piirretyt yhteystarpeet ovat tarpeettomia ja tuovat mukanaan liikenteen aiheuttamia haittoja uusille alueille. Nauvon ja Paraisten välisestä yhteydestä yhdistykset toteavat edelleen, että kiinteää yhteyttä ei tarvita. Jos sellainen kuitenkin rakennetaan, se tulee toteuttaa tunnelina. Toisaalta nykyinen palvelutaso tulisi pystyä takaamaan myös tulevaisuudessa. Yhdistykset ovat tyytyväisiä siihen, että lauttaliikennettä on päätetty kehittää kiinteän yhteyden toteutuksen sijaan. Myös raideliikenteen tehostaminen ja se, että päivittäistavaroiden suurmyymälöille ei esitetä uusia alueita, on positiivista.

Maankäyttömuotojen ohjauksella parempaan vesienhoitoon

Monet ympäristömittarit osoittavat, että vesien tila ei kohene. Vaikka ympäristölainsäädäntö on monipuolista, eivät lupamenettelyt vähennä laajamittaista hajakuormitusta. Koska maakuntakaavalla tulee turvata merkittäviä luonnonkohteita (kuten Paimionjoki ja Aurajoki kaavaan sijoittuvilta osin) ja pohjavesialueita, tulee Varsinais-Suomen liiton:

• Lisätä kaavamääräyksiä, jotka samanaikaisesti edistävät vesien hyvän tilan saavuttamista ja lisäävät maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteiden hoitosuunnitelmien laatimista.

• Täydentää aiempia valuma-aluekohtaisia merkintöjä, jotta syntyisi kaavoituksella ohjattavia hoitokohteita. Sekä vesi- että maaympäristöjen hoitokohteiden perustaminen ei tähtää luonnonsuojelualueiden perustamiseen, vaan se on nykyaikainen tapa edistää sidosryhmien aktiivista intressien sovittamista. Kaavoituskeinoa tarvitaan täydentämään työryhmä- tai säätiöpohjaisia hankkeita.

• Vahvistaa monikäyttö- ja suojelukohteiden kaavamääräyksiä.

Kuten jo maakuntastrategialuonnoksessa todettiin ”Pelkkä Natura ei riitä, sillä se suojelee vain kaikkein arvokkaimmat kohteet.” Olisi ristiriitaista, jos maakuntakaavaan ei sisällytettäisi yhtään uutta merkittävää maakunnallista kohdetta. Sopivia kohteita löytyy esimerkiksi kuntien keräämästä aineistosta. Pienkohteiden osalta on huolestuvaa, että METSO-ohjelman alueelliset tavoitteet Varsinais-Suomessa eivät ehdi toteutua (10 000 ha vuoteen 2016 mennessä). Tätä tasoa ei saavuteta, koska METSO-ohjelmaa ei tueta muussa viranomaisvalmistelussa.

• Osoitetaan "Luo-merkinnällä" myös ne maakunnallisesti arvokkaat harju- ja kallioalueet, joilla on geologisten ja maisemallisten arvojen ohella biologisia arvoja. Näiden kohteiden kaavamääräyksiin tulee sisältyä metsäkeskuksia ja ELY-keskusta koskeva neuvonta- ja huomiointivelvoite, joka mahdollistaa luontoarvojen paremman säilymisen (hoitosuunnitelmamalli). Osalla kohteista tarvitaan määräaikainen MRL 33 § mukainen rajoitus.

• Turvataan metsämantereiden yhtenäisyyttä ja suunnittelua sekä kaavamerkinnällä "MLA" että tässä lausunnossa mainittujen yhdistelmillä. Vaikka tämä kaavakierros ei esittäisi kattavaa metsämanneranalyysiä, on maakuntaliiton luonnonsuojeluvelvoitteiden mukaista, että kaavaan lisätään useita maakunnallisesti merkittäviä "metsämantereita, joilla luonnonolosuhteita muuttavaa toimintaa tulee arvioida suojeluverkosto huomioiden".

• Tuetaan pinta-alaltaan rajoitetumpia, mutta metsä- ja suoalueita yhdistäviä monikäyttövarauksia. Käytävämallisena vyöhykkeenä yhdistykset esittävät ”Huovintienharjua”, joka alkaa Oripäänharjujaksolta ja etenee Loimaan ja Kosken Eksyssuolle. Se on maakunnalle tärkeää pohjavesi- ja virkistäytymisreittiä, jonka monikäytön kehittäminen ei voi edetä vain kunnallisin toimin. "Huovintieharju" on samalla esimerkki siitä, että mikä tahansa väljä moninaiskäyttöä tukeva kaavamerkintä tarvittaisiin, jotta kohde pääsisi suunnitelmallisen luonnon- ja ympäristönhoidon piiriin (eikä suunnittelu rajoitu muutamien hehtaarien yksittäispisteisiin). Harju- ja suoketju muodostaa luontaisesti rajoittuvan, ja helposti miellettävän varsinaissuomalaisen virkistäytymiskohteen, mutta jonka hoitotilanne on huono omistuksen liiallisen pirstoutumisen vuoksi. Myös suojelun suotuisan tason (LSL 5 §) kannalta tällaiset merkittävät käytävät toimivat yhä lajiston leviämiselle tärkeinä reitteinä. Kaavastatus toisi paikalle tarvittava nostetta myös hankehakuihin.

• Monimuotoisuuden tukemista olisi myös yhden tai kahden uuden laajan retkeilyalueen valmistelu kaavoituksella (Marttila ja muut ”ylänköalueet”). Myös pienempiä, retkeilykäyttöön käytettäviä metsäisiä virkistysalueita, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta, tulee lisätä ja merkitä VR/Luo-merkinnällä. Tämä mahdollistaisi maankäytön suunnittelun lisäksi myös esimerkiksi ympäristötukien tehokkaan suuntaamisen ja pirstovien hankkeiden välttämisen.

Yhdistykset huomauttavat, että Tarvasjoen keskustan SL-varaus kuuluu merkitä Tarvasjoen varrelle (lehto ei sijaitse Paimionjoella). VR/Luo-esimerkkinä mainitaan Kosken Kartanonnummi (ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6733511  E 291891), koska Paimionjoen valuma-alueiden virkistyskäyttö tulee kasvamaan, mutta sen ohjaamiseksi aiemmissa kaavoissa ei ole tarvittavia varauksia.

Edelliset toteuttaisivat oleellisesti valtakunnallisten maankäyttötavoitteiden suojelupyrkimystä. Samalla maakunnallinen suojeluverkosto turvaisi maakunnan ominaispiirteiden paremman säilymisen. Maakuntakaava vaatii vielä runsasta päivittämistä, koska maankäyttö tehostuu eri tavoin ja luontoaineistot ovat vanhentuneita. Jo kerätyn tiedon hyödyntäminen on minimitaso kaavan laillisuusarvioinnissa.

Muuta

Kyläverkoston kehittäminen on tärkeä tavoite, mutta se ei voi toteutua julkisen liikenteen rappeutumisen johdosta. Tarvitaan selvempää, kuntarajat ylittävää suunnittelua, jossa lähimmät asutustaajamat tukevat toisiaan palvelujen säilyttämiseksi. Siksi haja-asutuksen rinnalle tulisi tarjota selvästi nykyisestä poikkeavia palvelukyliä (vrt 9.6.2010 kyläkaavaseminaari Hämeenlinnassa). Lisäksi olemassa olevia rakennettuja alueita tulee käyttää vakiinnuttamisalueina. Näin säästetään rakentamattomia alueita monikäyttöön, mikä vastaa MRL:n eheyttämistavoitetta maaseudulla ja edistää Valtioneuvoston päättämiä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita (VAT).

On huomattava, että maakunnassa on jo nyt useita kyliä, joiden palvelurakenne perustuu luontomatkailuun ja luonnon pysyvään vetovoimaan. Palvelukylämalli auttaa valitsemaan matkailun kehittämiseen soveltuvat kylät. Siten edellä mainittu metsämantereiden lisääminen ja nykyisten suojelualueiden täydentäminen ekologisilla vyöhykkeillä on joustava tapa sovittaa maankäyttömuotoja. Tällaisia ratkaisuja tarvitaan pilottimielessä jo tällä kaavakierroksella.

Turussa 8.8.2010

Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry:n puolesta

Emma Kosonen

Puheenjohtaja

Turun Lintutieteellinen Yhdistys r.y.:n puolesta

Mikael Nordström

Puheenjohtaja

Jari Kårlund

Varapuheenjohtaja