Veneilijän vastuu
Aina ei voi paistaa aurinko, Airisto 8.6.2008. Kuva: Lotta Harjula
8. heinäkuuta 2008
Monelle veneilijälle Itämeren tilanteen vakavuus on tullut ikävänä yllätyksenä, vaikka selvät merkit ovat olleet pitkään havaittavissa. Vasta sakeat puuromaiset levälautat avomerellä ja tutun kallioluodon suojaisan lahden muuttuminen uimakelvottomaksi, on havahduttanut meidät siihen totuuteen, ettei meri pystykään korjaamaan itse itseään ja kestä mitä tahansa.
Nyt muistelemme miten seitsemänkymmentäluvulla saattoi nähdä ankkurin asettumisen pohjaan ja miten kahdeksankymmentäluvulla tarkistaa potkurin lapojen kunnon sukeltamalla. Voihan sen vieläkin tehdä, mutta nyt on käytettävä näköaistin sijaan sormien tuntoaistia.
Tämän muutoksen tuoma ahdistus johtaa meidät miettimään keinoja, millä voisimme vähentää ympäristömme kuormitusta. Sinänsä erittäin hyvä asia niin kauan kuin olotila ei saa meitä syyllisyydentunnoissamme hylkäämään mertamme ja viettämään vapaa-aikaamme muutoin.
Veneilijöiden toimilla, pohjamaalin laadulla ja imutyhjennyksellä on suuri merkitys, varsinkin matalien satamalahtien osalta, mutta kokonaiskuormitusta voimme pienentää vähintään yhtä tehokkaasti käyttäytymällä vuoden 11 muuta kuukautta vastuullisena ja ympäristöä ajattelevina kuluttajina. Valinnoillamme, ratkaisuillamme ja mielipiteillämme on merkitystä ja valtaa. Hoidetaan oma osuutemme kuntoon ja vaikutetaan osaltamme kestävän ympäristökehityksen edistämisessä.
