Tehoa maatalouden ympäristötukiin
Matkalla Itämereen, Uusikaupunki 21.4.2008. Kuva: Matti Ritasalo
3. kesäkuuta 2008
Usein kuulee sanottavan, että ei ole merkitystä, mitä täällä tehdään, kun Puolan ja Venäjän osuus Itämeren saastuttajina on niin suuri. Väkilukua kohti Suomi ja Ruotsi ovat kuitenkin Itämeren suurimmat saastuttajat, ja erityisesti saastuneesta Saaristomerestä saamme syyttää itseämme. Suomen päästöistä yli puolet aiheuttaa maatalous.
Taannoin julkaistiin tutkimus maatalouden ympäristötukien vaikuttavuudesta. Tutkimuksen mukaan ympäristötuet eivät ole 1990-luvun alun jälkeen enää parantaneet vesien laatua. Ympäristötuet ovat tukeneet lähinnä viljelijöitä, ei niinkään ympäristöä. Tutkimus suositteli, että jatkossa pitäisi tehdä kohdennettuja, alueellisia toimia, joissa otetaan huomioon paikalliset olot.
Tähän tarpeeseen vastaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ja MTK:n toteuttama "Tehoa maatalouden vesiensuojeluun" -hanke, jolla pyritään paikallisesti vähentämään maatalouden kuormitusta vesistöissä. Ministeriöiden rahoittama kolmevuotinen hanke on kokeilu, jolla pyritään saamaan laajamittaiseen käyttöön eri tilanteissa tehokkaimmin toimivat maatalouden vesiensuojelutoimenpiteet. Hankkeen kohdealueena on koko Lounais-Suomi, mutta toimintaa keskitetään Aurajoen ja Eurajoen valuma-alueille.
Pidän hankkeen tärkeimpänä toimintamuotona tilakohtaista neuvontaa, joka olisi pitänyt ottaa laajamittaisesti käyttöön jo ajat sitten. Viljelijä laatii yhdessä neuvojan kanssa ympäristönsuojelun käsikirjan, jossa esitetään tilakohtaisten toimenpiteiden tärkeysjärjestys, arvioidaan toimien kustannustehokkuus sekä ympäristövaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä. Olen hyvin iloinen tästä hankkeesta, mutta se kaipaisi lisää rahoitusta, jotta voitaisiin palkata vielä useampia neuvojia. Toivoisin myös, että jo kokeiluhankkeen toimenpiteet laajennettaisiin koskemaan myös uutta saaristokaupunkia, johon kuuluvat Houtskari, Iniö, Korppoo, Nauvo ja Parainen.
Koko maatalouden ympäristötuki tulisi mahdollisimman nopeasti muuttaa niin, että Itämeren alueen maiden tuki olisi eriytetty muista EU-maista, joissa vesistöjen rehevöityminen ei ole yhtä suuri ongelma. Itämeren valuma-alueella tuki pitäisi olla kohdistettu ensisijaisesti kalteville rantapelloille, joista suurin osa ravinteista valuu vesistöihin. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi Suomen kohdalta, että rahat satsattaisiin Teho-hankkeen tapaisiin toimenpiteisiin sisämaan tukirahojen kustannuksella. Näin saataisiin tarvittavaa tehoa Itämeren suojeluun, ei pelkästään Suomeen vaan myös muihin Itämeren alueen maatalousintensiivisiin maihin.
