Muuttuvan Itämeren ongelmat
Orkesterinjohtaja, Kustavi 9.5.2008. Kuva: Arto Kangas
11. kesäkuuta 2008
Itämeri on varsin nuori meri tai oikeastaan vain suuri murtovesiallas. Se on muodostunut noin 10 000 vuoden aikana viimeisen jääkauden jälkeen. Tämänkin ajan kuluessa sekä meren koko että sen suolapitoisuus ovat vaihdelleet paljon. Suolapitoisuudeltaan nykyisen kaltainen Itämeri on vain noin 6 000 vuotta vanha. Historiansa aikana myös Itämeren luonto on muuttunut paljon. Muun muassa Suomen rannikko on muuttunut ja muovautunut maankohoamisen myötä. Maankohoamisen aiheuttama muutos jatkuu yhä edelleen. Itämeressä ei ole varsinaisia kotoperäisiä lajeja vaan käytännössä kaikki kasvit ja eläimet ovat peräisin joiltakin muilta alueilta. Matalan suolapitoisuuden takia meremme ei ole kovin suotuisa asuinpaikka niin makeanveden kuin suolaisenkaan veden lajeille, vaan ne kaikki joutuvat taistelemaan ”vääränlaista” suolatasapainoa vastaan. Koska eliöt ovat jo luontaisesti stressaantuneita, ovat ne erityisen alttiita ihmistoiminnan kielteisille vaikutuksille. Itämeren luonnon alttiutta haittavaikutuksille korostaa myös meriveden hidas vaihtuminen; kestää 30–40 vuotta ennen kuin kaikki vesi Itämeressä on uusiutunut. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten mereen syytämät ravinteet ja haitta-aineet vaikuttavat pitkään ekosysteemissä.
Ihmistoiminta on muuttanut kiihtyvällä nopeudella Itämeren ekosysteemiä 40–50 viime vuoden aikana. Rehevöityminen on kasvanut, turskan ylikalastus on muuttanut avomeren ja sen myötä myös rannikon kalakantoja, ja painolastivesien tuomat uudet tulokaslajit ovat muuttaneet Itämeren eliöstöä ja sen tasapainoa. Tällä hetkellä rehevöityminen on varmasti laaja-alaisin ja näkyvin ongelma Itämeressä. Ongelma ja sen laajuus ovat varsin hyvin tiedossa, sillä tutkimustietoa on monelta vuosikymmeneltä. On myös hyvä, että vihdoinkin on myös poliittisella tasolla sekä Suomessa että kansainvälisesti tunnistettu ja tunnustettu erilaisten vesiensuojelutoimenpiteiden tarve. Käytännön toimenpiteitäkin on jo tehty paljon ja lisää suunnitellaan koko ajan. Tämä on hyvä.
Valitettavasti matkaväsymystäkin on aina välillä huomattavissa, kun suurehkot satsaukset eivät olekaan muutamassa vuodessa tuottaneet näkyvää tulosta vaan leväkukintoja ja muita rehevöitymisen merkkejä on edelleen näkyvissä. On hyvä pitää mielessä, että Itämeren rehevöittäminen on ollut vuosikymmenien ”työ” ja kehityksen suunnan muuttaminen on vähintään yhtä suuri työ, joka vie oman aikansa. Koska meremme on jatkuvan luontaisen muutoksen ja myös ihmisen aiheuttamien muutosten alaisena, emme voi myöskään odottaa, että saamme vesiensuojelutoimenpiteillä palautettua Itämeren tilan takaisin esim. 1950-luvulle. Uudet lajit ja etenevä ilmastonmuutos aiheuttavat sen, että tulevaisuuden vähäravinteisempi Itämeri saavuttaa uuden ”tasapainotilan”, jota se ei ole aiemmin kokenut ja josta me emme tänä päivänä voi olla aivan varmoja millainen se on. Yksi on kuitenkin varmaa: meidän kannattaa jatkaa sinnikkäästi toimenpiteitä Itämeren tilan parantamiseksi. Työmme palkitaan varmasti.
