Miten tästä eteenpäin?
AAAAH, Padvan selkä 21.5.2008. Kuva: Jaakko Liippo
18. kesäkuuta 2008
Saaristomeren suojelutyössä tarvitaan nyt entistä aktiivisempaa käytännön toteutustyötä. Rehevöityminen etenee huolestuttavalla nopeudella ja esimerkiksi sinilevien esiintyminen parhaimpaan lomailuaikaan tuhoaa lomaparatiisimme.
On tärkeää ymmärtää, että kysymys on omasta paikallistasolla tekemästämme työstä, joka parantaa sisä- ja välisaariston vedenlaatua hyvinkin nopeasti, jos vain saamme ravinnekuormituksen pysyvästi vähenemään.
Vuonna 2002 oli erityisen kuiva kesä ja valumat olivat jokivesistöistä vähäiset, ja vedenlaatu sisäsaaristossa vastaavasti poikkeuksellisen hyvä. Ulkosaariston osalta tarvitsemme oman, vahvan panoksemme lisäksi kansainvälistä yhteistyötä, jotta Saaristomerelle tuleva ulkoinen kuormitus saadaan pysyvästi vähenemään.
Hajakuormitusajattelusta tuleekin selvästi siirtyä kuormittajakohtaiseen vesiensuojeluun. Kuumia pisteitä eli ”hot spoteja” sijaitsee esimerkiksi runsaasti yksittäisten tilojen eri peltolohkoilla.
Saaristomeren rehevöitymistä ei aikaisemmilla toimilla ole saatu pysähtymään. Ilmastonmuutoksesta aiheutuva säätilojen poikkeuksellisuus aiheuttaa lisäriskin: Saaristomeren tila huononee edelleen. Hetkellisesti voimakkaiden talvisateiden vaikutuksesta ravinnekuormitus voi olla erityisen voimakasta lyhyessäkin ajanjaksossa.
Maatalouden kuormitus Saaristomereen on ylivoimaisesti suurinta, ja yksittäisillä tiloilla tehtävä lohkokohtainen suojelutyö on avainasemassa Saaristomeren tilan parantamisessa. Nykyisessä ympäristötukijärjestelmässä on painopiste maatalouselinkeinon tuotannollisessa puolessa vesiensuojelun jäädessä liiaksi toisarvoiseen asemaan.
Nykyinen tutkimustieto antaa hyvän valikoiman keinoja vesiensuojelun toteuttamiseen, mutta uusien keinojen kehittely on välttämätöntä. Kasvipeitteisyys tulee saada valuma-alueella ympärivuotiseksi ensisijaisesti jyrkillä vesistöihin laskevilla eroosioherkillä pelloilla. Peltoalan vesitaloutta pitää parantaa ja muokkausta vähentää aivan murto-osaan nykyisestä. Lannoitteiden käytössä on otettava käyttöön lohkokohtaiset ravinnetaseet ja ylilannoitus on lopetettava. Myös karjanlannan levityksen tulee perustua tarkkoihin lohkokohtaisiin ravinnetaselaskelmiin, mikä merkitsee sitä, että lantaa levitetään olennaisesti nykyistä laajemmalle alueelle. Joillakin alueilla valumavedet on puhdistettava kemiallisesti. Kasvava bioenergian tuotanto (esimerkiksi ruokohelpi, energiapaju tai järviruoko) on aiheellista kohdistaa juuri sellaisille lohkoille, joilla toimenpiteillä saavutetaan merkittävää vesiensuojeluhyötyä.
Käytännön vesiensuojelutyötä ohjaaviin tilakohtaisiin ratkaisuihin pitää rakentaa sekä taloudellisia kannusteita että vahvoja sanktioita, joita nykyisin ei ole. Maatalouden ympäristötuki on yksittäisen viljelijän kannalta monesti melkoisen monimutkaista ja parhaita vesiensuojelutuloksia voidaan saavuttaa yksityiskohtaiselle neuvonnalla ja opastuksella eri tukivaihtoehdoista ja niiden toteuttamisesta.
