Meriympäristö yhdessä kuntoon
15. toukokuuta 2008
Meren ja ympäristön tilaa tulee pohdittua melkoisesti sekä työn puolesta että myös yksityishenkilönä. Katson omien lasteni leikkiä ja mietin, olemmeko jo tehneet heidän sukupolvelleen peruuttamattoman karhunpalveluksen suhtautuessamme aiemmin yliolkaisesti omaan merialueeseemme? Vai olemmeko nyt ryhdistäytymässä ajoissa ja varmistamassa heidän jälkikasvulleen huolettomat kesäpäivät veden äärellä, tarvitsematta miettiä veden kummallista hajua tai ylipäätään sitä, uskaltaako siinä uida?
Voimmeko sitten oikeasti edes vaikuttaa mihinkään? Mitä globaalimmin ajattelen, sitä suuremmaksi kasvaa sydämellä keikkuvan kiven paino. Asennan mökille kompostihuussin, mutta onko sillä mitään merkitystä kun samalla moni naapuri käyttää vesivessaa? Ja Saaristomerellekin tulee sitä paitsi koko ajan runsain mitoin ravinteita myös kauempaa Itämereltä. Ja tuleeko kuitenkin ilmaston muuttuminen tekemään tyhjiksi kaikki mittavammatkin ponnistukset vesien tilan parantamiseksi?
Toisaalta, miksen ottaisi asiaa puheeksi naapureiden kanssa, katsoisimme yhdessä miten saisimme rannoistamme viihtyisämpiä. Pistetään vaikka pystyyn rantojen siivoustalkoot koko kylän porukalla. Vai pitäisikö peräti järjestäytyä ja perustaa Meidän rantojen suojeluyhdistys? Sitä kautta voisimme hakea rahoitustakin toimillemme. Omalla yhteistyöllämme ja esimerkillämme voisimme myös samalla saada aikaan toimintaa muillakin alueilla.
Entäpä sitten lainsäädäntö vaikutuskeinona? Voisimme vaikka asettaa hyvin tiukkoja vaatimuksia esimerkiksi maataloudelle niin kuin on ehdotettukin, siinähän tulisi hoidettua iso siivu kerralla. Mereen pääsisi vähemmän ravinteita ja paraneminen kenties alkaisi. Vaikuttaa ensi kuulemalta hyvältä ajatukselta, vai kuinka?
Asia ei kuitenkaan ole aivan näin mustavalkoinen. Kuinka moni meistä olisi näiden toimien seurauksena esimerkiksi valmis unohtamaan kotimaiset elintarvikkeet ja siirtymään käyttämään kokonaan ulkomailla tuotettua ruokaa? Tai sanomaan hyvästit jokilaaksojen avoimille maanviljely- ja laidunmaisemille? Kärjistän tässä tarkoituksella aika vahvasti mutta ajattelemisen aihetta antaen; korsia on kannettava kekoon, mutta hanojen kokonaan kiinni vääntämisellä on vaikutuksensa.
En halua tällä sanoa, ettei lakeja ja asetuksia tulisi enää käyttää vesiensuojelussa. Päinvastoin, ne ovat oivia keinoja saada asioita tapahtumaan. Maataloudenkin kuormituksen vähentämisessä kokonaisuuden kannalta paras lähtökohta on kuitenkin valmistella näitä säädöksiä yhdessä ja kaikki keskeiset tekijät huomioiden. Vaikka asiat etenevät tätä kautta usein hitaasti, pidän kuitenkin yhteistyöhön käytettyä aikaa tarpeellisena. Toimivaa, valistunutta ja oikeudenmukaista diktatuuria kun ei vielä liene nähty.
Jokainen meistä voi ottaa askeleita Itämeren hyväksi. Yksilöstä lähtevä vastuullinen kulutuskäyttäytyminen ja ympäristöasioiden huomioiminen arjessa on avain kirkkaampiin vesiin. Tiedosta ja ohjeista tai niiden saatavuudesta ei nykyisin ole puutetta. Syyttävien sormien heristely ei useinkaan ole kovin tuloksellista, vaan tositoimiin pääsemiseen tarvitsemme avointa, yhteistä ja hyvää tahtoa luovaa keskustelua. Ystävyyssuhteiden ja yhteisöllisyyden parantaminen niin Suomessa kuin myös rajat ylittävästi antaa parhaat lähtökohdat meren tervehtymiselle.
Toimia tarvitaan myös kaikilla tasoilla, ja vastuunkantajia olemme me kaikki. Globaalin ajattelun pitää johtaa paikallisiin toimiin. Vaikuttamiselle on monia kanavia ja uusiakin kehitellään jatkuvasti, tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa äskettäin perustettu Saaristomeren suojelurahasto.
