Merimetso on osa saaristoluontoa
Merimetsot, Rymättylä, Äggskär 6.9.2006. Kuva: Anita Holländer
26.8.2008
Suomen ympäristökeskus (SYKE) tiedotti elokuussa Suomen pesivän merimetsokannan nousseen 12 600 pariin. Merimetson ensipesintä nykyaikana todettiin vuonna 1996, minkä jälkeen se on levittäytynyt kaikille rannikkoalueillemme; levittäytymisvauhti hakee vertaansa suomalaisen linnuston historiassa. Toisaalta yhdyskuntia on vain 40 ja niiden kokonaispinta-ala on 65 hehtaaria. Yhdyskuntia on siis harvassa mutta niiden parimäärät ovat keskimäärin suuria. Merimetson levittäytyessä uusille alueille vaatimukset kannankasvun pysäyttämiseksi ja jopa merimetsoviha ovat nousseet esille. Myös Suomessa todetaan vuosittain ihmisen aiheuttamia pesätuhoja.
SYKE:n tutkimuksissa on todettu, että lähes puolet merimetson pesimäaikaisesta ravinnosta koostuu särjestä. Kivinilkkaa ja ahventa linnut syövät molempia viidenneksen verran. Merimetso on yleispeto, joka syö kaikkea sopivan kokoista ja saatavilla olevaa kalaa mukaan lukien lohikaloja, silakkaa ja kuhaa. Näin ollen kasvavan merimetsokannan on pelätty vähentävän ammattikalastajien saalismääriä ja vahingoittavan pyydyksiä.
Merimetson kannankasvu on ollut useita kymmeniä prosentteja vuodessa, mikä tarkoittaa sitä, että merkittävä osa kasvusta johtuu muualta tulleista yksilöistä eli immigraatiosta. Yksittäisten yhdyskuntien tuhoamisella ei siis ole juurikaan merkitystä kannan kokoon, sillä seuraavana vuonna linnut taas palaavat tai siirtyvät muualle pesimään.
Tarvitsemme tutkittua tietoa lajin todellisista haitoista ammattikalastajille ja vaikutuksista ekosysteemiin, joista jälkimmäiset voivat olla myös myönteisiä. Lajin joidenkin mielestä aiheuttamat esteettiset ongelmat tulisi jättää omaan arvoonsa: kyseessä on subjektiivinen mielipide eikä se saa olla syy vainolle.
Mahdollisiin ammattikalastukselle aiheutuviin haittoihin tulee voida puuttua, mutta tällöinkään tappaminen tai hävittäminen ei ole ainoa tai paras vaihtoehto. Herkkiin paikkoihin, esimerkiksi lähelle asutusta puihin asettuvat yhdyskunnat, tulisi voida häätää. Jos merimetsoja päädytään tappamaan, tulisi sen tapahtua suunnitellusti ja sen vaikutuksia tulisi seurata. Esimerkiksi Ruotsissa ammutaan vuosittain tuhansia merimetsoja niin sanotun suojelumetsästyksen turvin, mutta valitettavasti vaikutuksia ei ole mitenkään tutkittu.
Itämereen mahtuu niin merimetsoja kuin ammattikalastajiakin, mutta mikäli Itämeren rehevöityminen ja saastuminen pahenee, meri ei tarjoa toimeentuloa sen paremmin kalastajalle kuin merimetsollekaan.
