En halua Itämerestä keltaista puurovelliä
Vesi on pipi, Turku 6.8.2007. Kuva: Johanna Tunnela
23. huhtikuuta 2008
Itämeren tilanne huolestuttaa. Joka kesäiset levälauttauutiset ovat havahduttaneet jo kaikki suomalaiset tajuamaan, että merialueidemme asiat eivät ole kunnossa. Ympäristöjärjestö WWF on monen muun joukossa todennut, että Suomi ja muut Itämeren rantavaltiot ovat epäonnistuneet Itämeren suojelemisessa.
WWF:n toteamus on oivaltava. Suomen on yksin mahdotonta muuttaa koko Itämeren kehityksen suuntaa. Kaikilta Itämeren ympärysvaltioilta tarvitaan radikaaleja tekoja suunnanmuutokseen, jolla meriympäristö voidaan pelastaa.
Kun puhutaan omien rantojemme ja saaristomme rehevöitymisestä, niin avain asemassa on kotimaisen kuormituksen vähentäminen. Meillä suomalaisilla on väärä käsitys, jonka mukaan me itse emme juurikaan voi vaikuttaa Itämeren tilaan. Liian helposti nostamme syyttävän sormemme osoittamaan Pietariin ja Puolaan.
Suomella on edelleen mahdollisuuksia vähentää Itämeren saastumista. WWF:n mukaan fosfaattien kieltäminen pesuaineissa voisi olla yksi keino vähentää kuormitusta. Suomi ei ole kuitenkaan ratifioinut esitystä, vaikka Ruotsi ja Viro ovat sitä esittäneet EU-komissiolle.
Tiukemmat maatalouden ympäristövaatimukset ovat tarpeen, sillä valtaosa typpi- ja fosforipäästöistä on peräisin juuri sieltä.
Meillä on vielä tehtävää omien päästöjemme vähentämisessä. Itämeren tulevaisuus voi silti olla meidän omien toimintamahdollisuuksiemme ulkopuolella. Suurin uhka Itämerelle on tällä hetkellä yhä lisääntyvät kemikaali- ja öljykuljetukset.
Itämerellä seilaa jatkuvasti lukemattomia myrkkylastissa olevia tankkereita. Sellaisen haveri Itämerellä voi olla todella tyrmistyttävä ja aiheuttaa hetkessä Itämerelle hirvittävät seuraukset.
Meriturvallisuuteen panostamisen tulee olla Suomen hallituksen Itämerensuojelun tärkein painopiste. Hallituksen pitää toimia enemmän kuin aktiivisesti kaikkien ympärysvaltioiden ja EU:n kanssa meriturvallisuuden parantamiseksi.
Suomenlahden öljykuljetusten turvallisuuden parantaminen on päässyt Vanhasen II hallituksen ohjelmaan. Sille aplodit. Pelkkä kirjaus hallitusohjelmaan ei lisää kuitenkaan turvallisuutta vielä piiruakaan. Tarvitaan myös rahaa, päätöksiä ja tekoja, jotta meriturvallisuus paranee.
Itämeri ja erityisesti Saaristomeri on aina ollut minulle rakas asuinpaikastanikin johtuen. Liikkuminen kesäisellä merellä antaa minulle, kuten monelle muullekin, voimaa kestää syksyn ja talven pimeimmät ajat.
Keväällä odotan jo malttamattomasti sitä aikaa, että taas pääsen merelle. En halua, että se on mitään keltaista haisevaa puurovelliä.
Suuri toiveeni on, että lapseni ja kaikki muutkin lapset saavat myös tulevaisuudessa nauttia Itämeren kauneudesta kuten minäkin olen saanut.
