Itsepetoksen alkeet
Täydellinen vapaus, Kristiinankaupunki 20.9.2007. Kuva: Gunvor Norrgrann
2. huhtikuuta 2008
Olen asunut Saaristomeren rannalla nyt tasan viisitoista vuotta. Sinä aikana on Kemiönsaarella sijaitsevan Taalintehtaan rantaveden laatu huonontunut silmissä. Vielä vuonna 1994 sukelsin innoissani kesäisin, katselin ahvenia ja tongin pohjasta sinne ammoin paiskottuja posliiniastioita.
Tilanne muuttui muutamassa vuodessa. Vuonna 1996 päätin lopettaa sukeltamisen kokonaan, koska rantavesissä ei nähnyt mitään. Veden alle kannatti mennä tähystelemään vasta ulkosaaristossa.
Nykyisin vetemme ovat nipin napin uimakelpoisia. Aina keväällä leviin on tarttunut ruskeaa mähnää, joka epäilyttävästi näyttää aivan siltä itseltään. Kovenevat tuulet ovat täällä olleet itse asiassa tervetulleita, koska ne hajottavat keväisin likalautat rannoilta.
Me sallimme meren saastumisen jatkuvalla itsepetoksella. Siihen kuuluu esimerkiksi syyn sälyttäminen muiden niskoille: se on se paha Pietari ja Puolan maatalous jotka mertamme likaavat. Harva jaksaa ajatella sitä, että meidän laivaliikenteemme ja meidän oma autoliikenteemme sotkevat merta huomattavasti.
Mutta itsepetoksella lepää länsimaisen ihmisen mieli. Hallituksemme on tarpeeksi ääliömäinen lisätäkseen tätä itsepetosta: veronalennuksilla uskotellaan, että dieselautoilu olisi jotenkin terveellistä. Seurauksena yksityisautoilu kasvaa. Eli suojelemme luontoa kaahaamalla ympäriinsä diesel-kaupunkimaastureilla? Mielenkiintoista.
Samalla tavalla jokainen moottoriveneilijä kantaa kortensa kekoon meren saastuttamiseksi. Tässä harrastetaan itsepetosta kehumalla nelitahtimoottorien puhtautta kaksitahtisiin verrattuna.
Näin ollen jokainen kaupunkilainen luontoharrastaja tekee meille saaristolaisille hyvän palveluksen näin: älä tule tänne Saaristomerelle moottoriveneilemään omalla autollasi. Tule tänne bussilla ja jos veneilet niin souda, melo tai purjehdi!
