Itämeriyhteistyö vihdoinkin vahvaa
Sillan alla, Itämeri 26.9.2007. Kuva: Marko Korhonen
18. elokuuta 2008
Itämeren ja Saaristomeren ongelmat ovat meille kaikille valitettavan tuttuja. Tuskin kukaan on voinut välttyä kohtaamasta kesäisiä sinileväkukintoja ja rantojen limoittumista tai kuulemasta hapettomista merenpohjista ja myrkyistä niin Saaristomeren kaloissa kuin sedimenteissäkin. Samaan hengenvetoon usein todetaan, oikeutetusti, että ainoa tapa vähentää Itämeren päästöjä pysyvästi on saada kaikki merta ympäröivät maat sitoutettua yhteiseen tavoitteeseen.
Vaikka tehtävä on välillä tuntunut ylivoimaiselta, ovat edellytykset työskennellä terveemmän Itämeren puolesta nyt paremmat kuin pitkään aikaan, kiitos viime vuoden lopussa hyväksytyn Itämeren suojelun toimintaohjelman (Baltic Sea Action Plan). Tämän Helsingin komission, HELCOMin, työstämän ja kaikkien Itämerimaiden ja EU:n hyväksymän toimintaohjelman tavoitteena on ekologisesti hyvinvoiva Itämeri vuoteen 2021 mennessä. Aikataulu on niin kunnianhimoinen että moni pitää sitä mahdottomana, mutta se on ehdottomasti tarkoitettu vakavasti otettavaksi. Toimintaohjelmassa on muun muassa määritelty maakohtaiset päästömaksimit, joihin maat ovat ympäristöministereidensä kautta sitoutuneet. Vuosia peräänkuulutettu Itämerimaiden yhteinen tahtotila on nyt selkeä.
Jotta toimintaohjelman tavoitteisiin päästäisiin tulee Itämerimaiden vähentää vuosittaisia fosforipäästöjään 15 000 tonnilla. Vuosittaisia typpipäästöjä tulee puolestaan vähentää 135 000 tonnilla. Suomen tehtäväksi tulee vähentää omia fosforipäästöjään 150 tonnilla ja typpipäästöjään 1200 tonnilla tämänhetkisestä vuositasosta. Työnsarkaa riittää siis meillekin. Jokaisen Itämerta ympäröivän maan tulee myös vuoteen 2010 mennessä esittää oma kansallinen toimintaohjelmansa, jossa sen pitää määritellä omat toimenpiteensä vähentääkseen päästöjään Itämeren suojelun toimintaohjelman mukaisesti.
On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää muistaa että toimintaohjelma on viime kädessä juuri niin tehokas kuin sen käytännön toimeenpano. Onkin keskeistä, että työssä terveemmän Itämeren puolesta ei nyt tuudittauduta uskoon, että asiat kyllä järjestyvät kun kollektiivinen tahtotila on nyt löytynyt. Yhteinen tahto on elintärkeä lähtökohta, mutta se ei korvaa käytännön tekoja. HELCOMilla tulee olemaan jatkossakin suuri rooli, hyvien käytäntöjen tietopankkina ja kaikkia tahoja yhdistävänä tekijänä. Samalla vaaditaan kuitenkin myös yksittäisiltä jäsenmailta halua ja kykyä toimia edelläkävijöinä ja rohkeutta seistä yhteisen päätöksen takana. Näen, että Suomella on kaikki mahdollisuudet kantaa sekä oma vastuunsa että näyttää suuntaa myös muiden maiden sitoutumiselle työskentelyyn terveemmän Itämeren puolesta.
