EU:n Itämeristrategia etenee
Korvameduusat, Korppoo, Jurmo 14.8.2008. Kuva: Kari Leo
1. lokakuuta 2008
Euroopan komissio valmistelee paraikaa EU:n Itämeristrategiaa. On hyvä, että komission portugalilainen puheenjohtaja Barroso on kiinnostunut meripolitiikasta ja on antanut hankkeelle tukensa. EU:n Itämeristrategia on ensisijaisesti EU:n sisäinen strategia, joka koskee sisäpolitiikka ja EU:n tavoitteita Itämerellä. Poliittisen asiakirjan lisäksi on luotava myös kattava ja konkreettinen toimintasuunnitelma. Jo vakiintunutta, pohjoista ulottuvuutta on syytä käyttää välineenä Venäjän ja muiden kolmansien maiden kanssa.
Itämeren alitse suunniteltu kaasuputkihanke on Suomelle mahdollisuus. Nyt olisi tuhannen taalan paikka koplata ja edellyttää venäläisiltä aitoa sitoutumista Itämeren suojeluun ja Venäjän ympäristökuormituksen vähentämiseen. Tulokset tällä saralla edellyttäisivät valtion päämiesten välisiä sopimuksia. Suomen tulisi aloittaa avoimet ja rehelliset neuvottelut Venäjän kanssa siitä, miten Venäjä voisi putsata oman tonttinsa ja näin tuoda panoksensa Itämeren suojeluun.
Tosin, pelkästään Venäjän sitouttaminen ei riitä. Kyse on koko Itämeren valuma-alueesta, johon kuulu välillisesti myös Ukraina ja Valko-Venäjä. Muun muassa Kaliningradin alue on Itämeren suojelun osalta täysin musta piste. Haasteellisia hankkeita siis riittää yllin kyllin.
Itämeristrategiassa olisi Suomen kannalta syytä kiinnittää huomiota erityisesti Itämeren ekologisen tilan parantamiseen ja meriturvallisuuteen. Itämeristrategia ei saa synnyttää lisää paperia, vaan uusia konkreettisia toimia.
Toimin viime vuonna EU:n hallintobudjetin valmistelijana ja pidin huolta budjettivaliokunnassa, muiden mukana, että Itämeren suojelu sai ensimmäistä kertaa pilottiprojekteihin rahaa yli 5 miljoonaa euroa. Juuri nyt, olen valmistellut komission ensi vuoden budjettiin aloitetta korvamerkittyyn rahaan Itämeristrategiaa varten. Syntyy kovin vähän tulosta, mikäli hankkeilla ei ole rahaa. Itämeristrategia tarvitsee EU:n budjettiin oman budjettikohdan, välineen konkreettisten tavoitteiden toteuttamiseksi.
Myös hallinnollisesti olisi paljon tehtävää. Itämeren hyväksi toimii suuri joukko tekijöitä: yksityisiä ihmisiä, kansalaisjärjestöjä, tiedeyhteisön edustajia, yrityksiä ja alueellisia toimijoita. Nämä verkostot eivät aina kohtaa kansallisesti, puhumattakaan kansainvälisestä, Itämerimaiden rajat ylittävästä yhteistyöstä. Rahan jakokaan ei aina suju ongelmitta. Moneen mainioon, yksityiseen hankkeeseen ei EU-raha ole taipunut. Esimerkiksi John Nurmisen Säätiön hankkeet, joissa käytetään kemiallista fosforinpoistoa rehevöitymisen ja sinileväkukintojen vähentämiseksi eivät ole saaneet EU-rahaa. Jotta moneen, jo olemassa olevaan yksityiseen hankkeeseen saataisiin kanavoitua rahaa, tarvittaisiin kansainvälinen, julkisen vallan ohjauksessa oleva organisaatio tai rahoitusinstrumentti. Tämänkin suhteen on vielä paljon tehtävää.
Meriturvallisuuteen liittyvän yhteistyön osalta on jo menty paljon eteenpäin. Lastinantajat ovat laivanvarustajia painostamalla saaneet tahtonsa läpi ja laivojen kaksoispohjat ja -rungot ovat jo hyvin käytössä. Myös laivojen miehistöjen alkoholinkäytön suhteen on ryhdytty noudattamaan nollatoleranssia, mikä luo turvallisuutta vilkkaasti liikennöidyillä väylillä. Pilssivesipäästöjen suhteen menettelyitä voisi entisestään tiukentaa, mutta valvonta on hankalaa. Paljon on kiinni myös satamien jätevesien poistoon liittyvistä palveluista.
Maatalouden kuormitus aiheuttaa edelleen leijonan osan Suomesta tulevasta Itämeren ympäristökuormituksesta. Viljelijöillä on ollut halua kehittää toimintaansa oikeaan suuntaan ja he ovatkin jo tehneet paljon, jotta ympäristöehdon kriteerit täyttyisivät. Koska tilanteeseen ei ole kuitenkaan saatu riittävää muutosta, yhdessä pitää vielä löytää ratkaisuja, joilla tilanne saadaan nopeammin paranemaan.
Ruotsin EU-puheenjohtajuus tuo Itämeriasiat EU-asioiden keskiöön. Ruotsin tuoman näkyvyyden siivellä Suomen hallituksella on nyt mahdollisuus viedä meille tärkeitä kärkiä eteenpäin. Tarvitaan selkeää toimintasuunnitelmaa, rahaa, koordinaatiota, poliittista tahtoa ja yhtenäisyyttä.
