Ammattikalastajan näkökulma
9. huhtikuuta 2008
Tavoitteena terve Itämeri, tästä lienevät kaikki suomalaiset yksimielisiä. Meille perinteistä rannikon ammattikalastusta harjoittaville terve Itämeri on elinehto. Kalastajat ovat sukupolvien ajan eläneet luonnon kanssa sopusoinnussa, niin toivoisi nykyisen ”urbaaninkin” ihmisen tekevän. Luonnossa niin elämä kuin kuolemakin kuuluvat joka päivä asiaan.
Kalastajat lienee ainut ammattikunta, joka poistaa Itämerestä ravinteita. Jokaisessa tonnissa kalaa, joka kalastetaan pois merestä, poistuu samalla 3,2 kg fosforia ja 20,6 kg typpeä. Kuvittelisi että tämäkin asia huomioitaisiin kun kalastajia koskevia päätöksiä tehdään.
Kala on terveellistä ravintoa. Jotta se tulisi ruokapöytään asti, jonkun on sitä jollakin tavalla tuotettava. Kuluttajien taas on tehtävä valinta siitä, mitä ja millä tavalla tuotettua kalaa he haluavat syödä. Tämä valinta koskee myös Itämerta.
Ne jotka eivät syö kalaa voivat miettiä, onko heidän valintansa Itämerta kunnioittava ja paras mahdollinen. Kalaa syövät taas voivat valita erilaisista vaihtoehdoista. Kun valitaan kotimainen luonnonkala, samalla myös poistetaan ravinteita Itämerestä. Kun valitaan kotimainen kasvatettu kala, lisätään ravinteita Itämereen lähes yhtä paljon kuin luonnonkalassa niitä poistetaan. Valinnan osuessa tuontikalaan, pitää ensin miettiä, kannammeko vastuuta myös tämän tuottajamaan olosuhteista. Toiseksi pitää huomioida että kuinka kaukaa ja miten tätä tuotetta kuljetetaan, eli paljonko tämä kuljetus aiheuttaa päästöjä. Kolmanneksi pitää huomioida myös se että nämä ulkomailta tuodut tuotteet pitää myös maksaa sinne, eli meidän on täällä Suomessa tuotettava jotain muuta tuotetta, josta toiminnasta todennäköisesti aiheutuu päästöjä, jotta saamallamme hinnalla voimme maksaa nämä ulkomaan tuotteet.
Itämeren kannalta olisi ylivoimaisesti parasta, jos söisimme kotimaista luonnonkalaa, mutta sitähän ei ole nyt riittävästi tarjolla. Tulevaisuudessa sitä on saatavilla aina vain vähemmän, koska Suomessa ammattikalastus nähdään syypääksi kaikkeen mahdolliseen ja näin ollen sen harjoittaminen tehdään mahdollisimman vaikeaksi.
Valtava harmaahyljekanta on kalastuksen ehdottomasti suurin uhka. En kuitenkaan ala kirjoittamaan siitä enempää koska tässä tila on rajallinen. Esitän vain pari kysymystä lukijoiden ja ennen kaikkea päättäjien mietittäväksi.
Onko tullut mieleen, että jo nykyisin saattaa Itämeressä hylkeillä olla pula ruuasta, koska laihoja kuutteja tuntuu ilmaantuvan rannoille? Sairaat eläimet, kuten nämä kuutit olisivat esim. merikotkan ruokaa, mutta kun ne rahdataan Korkeasaareen, niin kotka joutuu tappamaan muita eläimiä saadakseen ruokaa. Onko se oikein?
Lopuksi: Nykyinen Itämeri ei kestä kuin murto-osan siitä hylje määrästä, mitä se on sata vuotta sitten kestänyt.
