Rakentaminen, ilmastonmuutos ja liikenneyhteydet

Helsingin uusi liitosalue ei ole vähän rakennettu sattumalta tai Sipoon rakentamisnihkeydestä johtuen. Liitosalueen suunnitteluprojektia johtava arkkitehti Matti Visanti näyttää kuitenkin näin uskovan. Hän hämmästelee haastattelussa, miten paljon alueella on suojelualueita ja rakentamista rajoittavia kulttuurikohteita (HS 31.5.2008). "Luulen, että Sipoo on halunnut toimia niin, että Helsinkiä vastaan on mahdollisimman tyhjät alueet."

Husön pellot jäävät tulvan alle useita kertoja vuodessa. Järjestöt haluavat Talosaaren maisemaan kuuluvine peltoineen osaksi kansallispuistoa, Helsingin kaavoittajat laativat suunnitelmia Talosaaren ja peltojen rakentamiseksi. Kuva: Laura Räsänen

Varjokaava esillä

Helsinki, Vantaa ja Sipoo ovat käynnistäneet kolmen kunnan yhteisen yleiskaavan. Varjokaava

on Helsingin, Vantaan ja Sipoon luontojärjestöjen sekä Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin yhteishanke, jossa yleiskaava-alueelle esitetään vaihtoehtoinen maankäytön suunnitelma. Se perustuu alueen luonto-, virkistys- ja kulttuurihistoriallisiin arvoihin. Varjokaavassa ekologia ja luonto määrittävät minne voidaan ja kannattaa rakentaa. Hankkeen toteuttajapuolena oli designtoimisto dadadotank.

 

Liitosalueen rakentamista rajoittavat monet luonnosta ja kulttuuriarvoista johtuvat syyt

  Suurin osa rannoista ja pelloista on tulva-aluetta. Tulva nousee jopa Uuden Porvoontien pohjoispuolelle. Ne olisivat rakennustekniikaltaan kalliita rakentaa, kun pehmeä maa vaatisi paalutusta ja runsaasta kiviaineksen tuontia.

• Uudenmaan rannikkoalueiden yleispiirteinen tulvavaarakartta (pdf) ks. liitekartta 13, eli viimeinen sivu.
  
• Itä-Uudenmaan yleispiirteinen tulvavaarakartta (pdf)
• Keväällä 2011 lausunnolla oleva ehdotus Uudenmaan merkittäviksi tulvariskialueiksi
  

Pienipiirteiset ja rikkonaiset kallionyppylät ovat estäneet pientalojen ja viljelysten leviämistä Sipoonkorpeen

• Suurten rakennusprojektien tieltä kalliot olisi toki nykytekniikalla mahdollista louhia ja saada samalla himoittua kiviainesta.

• Se ei kuitenkaan käy luontoarvojen takia. Kasaberget on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi.

Rakennusperintö- ja kulttuurimaisema-arvot ovat suuria.

• Vanhan Porvoontien molemmin puolin levittäytyvä Östersundomin kulttuurimaisema on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Sen osia ovat Östersundomin puinen kappeli vuodelta 1754, Östersundomin kartanoalue ja peltoaukea sekä merenrannassa sijaitseva Villa Björkudden, Sakari Topeliuksen vanhuudenkoti vuodelta 1859.
  
• Husön Kartanomaisema on varsin ehyenä säilynyt viljelymaisema, joka on luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi.
  

Liitosalue on luonnonarvoiltaan erittäin arvokas – luonnonarvoiltaan huonoimmatkin alueet edustavat uusimaalaista keskitasoa. Monet alueella esiintyvät luontotyypit – kuten metsäluhdat, useimmat lehtotyypit, useimmat luonnontilaisen kaltaiset kangasmetsät, useimmat suotyypit, purot ja kuivat kedot – on luokiteltu Etelä-Suomessa uhanalaisiksi luontotyypeiksi. Edellä mainittujen metsäisten luontotyyppien ohella mm. luonnontilaisen kaltaiset kalliometsät kuuluvat ns. METSO-luontotyyppeihin. Ne on katsottu niin arvokkaiksi, että kelpaavat suojelualueiden perusteeksi.

Natura 2000 -alueet täyttävät tiukat eurooppalaiset kriteerit. Ne ja muut suojelualueet ovat luonnoltaan erityisen arvokkailla alueilla. Suojelullisesti arvokkaita alueita ei voi valita tai siirtää sen mukaan mikä sopii ihmisten levittäytymissuunnitelmiin. Östersundomin lintuvedet kuuluvat EU:n Natura 2000 -suojelualueverkostoon. Rakentaminen heikentäisi suojeluarvoja merkittävästi. Tällaiseen rakentamiseen ei ole Suomessa annettu yhtään poikkeuslupaa. Rantarakentaminen ei missään nimessä ole lain vaatima "erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy", jolle ei olisi vaihtoehtoisia ratkaisuja.  Tarkemmin maankäyttö- ja rakennuslaista sekä Naturan poikkeusluvista.

Ilmastovaikutukset, rakennustehokkuus ja liikenne

Suurin osa asuinalueen ilmastovaikutuksista on käytön aikaisia: lämmityksestä, asumistavoista ja liikkumisesta johtuvia. Lämmityksen, asumistapojen ja rakennusmateriaalivalintojen ilmastovaikutuksiin ei rakennustehokkuudella ole olennaista vaikutusta, tai haitallisuus asuntoa kohti vähenee tehokkuuden kasvaessa.

Yhtenäisten alueiden rakentaminen on mahdollista vain Porvoon moottoritien ja Uuden Porvoontien väliin sekä Landbon itä- ja pohjoispuolelle. Rakentamalla nämä samalla tehokkuudella kuin Helsingin keskusta saataisiin sekä riittävä väestöpohja hyvälle julkiselle liikenteelle että kaikki luonto- ja virkistysalueet säilymään, eikä edes melualueelle tarvitsi rakentaa. Tiivistä rakentamista puoltaa myös ihmisten saaminen joukkoliikenteen käyttäjiksi. Tutkimusten mukaan jo yli puolen kilometrin matka pysäkille vähentää julkisen liikenteen käyttöä. Vertailun vuoksi laskelma miten 45 000 ihmistä mahtuisi 250 metrin säteelle kolmesta metroasemasta.

Samassa puolessa tunnissa jonka pikaratikka, bussi (tai metro) ajaisi Östersundomiin pääsee Helsingin keskustasta junalla Järvenpäähän, Vantaankoskelle tai Masalaan. Maksukykyisille löytyy erilaista asuntotarjontaa näistä kaikista ja niitä lähempääkin. Se mitä Östersundom voisi tarjota näitä enemmän on kävelyetäisyys sekä julkiseen kulkuneuvoon että kansallispuistoon ja viljelypalstoille. Tämä toteutuu parhaiten rakentamalla  tiiviisti ja korkealle se mitä rakennetaan. Pientalovaltaisia alueita hajalleen rakentaen tuotaisiin yksityisautoiluun perustuva numijärvettyminen Helsingin rajojen sisäpuolelle.

Helsinkiläisille ja tamperelaisille tehty kysely paljasti, etteivä tiiviisti rakennetut pientaloalueet kiinnostivat asukkaita juurikaan. Tampereen yliopiston psykologian professori Kalevi Korpela arvioi (Aikalainen 5.2.2010), että ihmiset pitävät 300–400 neliön tonttikokoja jo liian pieninä. "Pieni tontti poistaa oman pihan ja yksityisyyden tuntua. Kun istutukset ja pensaat ovat pieniä, voi nähdä koko alueen läpi. Syntyy vaikutelma, että se on kerrostaloalue, jossa ei ole yksityisyyttä ja omaa rauhaa. Se mitä ihmiset omakotialueelta hakee on se, että on oma tupa ja oma lupa."

 

Järejestöjen ehdotus kansallipuistoksi ja ekologiksi yheyksiksi sekä Helsingin kaupungin liikenne suunnitelmia samalla kartalla (pdf).

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen (Helsy) 30.11.2009: Mielipide [Kaupunkisuunnitteluvirastolle] Karhusaaren suunnitteluperiaatteista (pdf).

Mikko Niskasaari Takiaisessa 1/2009 (ks. 6-7): "Sipoon liitosalueelle ei mahdu mitä vain - Helsinki lupasi liikoja"  (pdf).

Kuvat: Tapio Solonen (toinen alhaalta) Mustavuoren Natura 2000 -alue. Antti Below: Östersundomin kappeli. Laura Räsänen Tiiviisti rakennettua Helsingin ydinkeskustaa Kaisaniemen puistosta kuvattuna.

Päivitetty 5/2011