Puisto luonnolle
Sipoonkorven luonto on valtakunnallisesti arvokas. Alueella on vanhoja metsiä, lehtoja ja arvokkaita perinnebiotooppeja. Sipoonkorpi on elintärkeä monille Etelä-Suomessa harvinaistuneille metsälajeille. Sipoonkorven alueelta on havaintoja noin sadasta uhanalaisesta tai silmälläpidettävästä lajista. Mustavuori-Östersundomin alueelta on havaintoja noin 50 uhanalaisesta ja silmälläpidettävästä lajista.
Vain murto-osa Etelä-Suomen metsistä on tällä hetkellä rakenteeltaan
luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista metsää. Näiden alueiden
suojelemisella on kiire. Luonnontilaisimpien metsien suojeleminen ei
kuitenkaan yksin riitä. Niiden määrä on niin vähäinen ja
keskimääräinen koko niin pieni, että toimiakseen monimuotoisuuden
ylläpitäjinä ne tarvitsisivat tuekseen ennallistettavia talousmetsiä. Sipoonkorvesta löytyy näitä molempia. Yhtenäisten
metsäalueiden sirpaloituminen on yksi merkittävimmistä Etelä-Suomen
metsiin
kohdistuvista uhista, sillä moni metsälaji tarvitsee elinympäristössään
laajan yhtenäisen metsänpeitteen.
Metsämantereen ei toimiakseen
tarvitse olla erämainen, eli sen sisällä voi olla myös normaaleja
talousmetsiä, metsäautoteitä sekä pienialaista asutusta.
Sipoonkorven metsät ovat hyvin monipuolisia ja vaihtelevia. Alueen reunoilla ja purolaaksoissa on runsaasti edustavia lehtoja. Pähkinäpensasta esiintyy siellä täällä. Toista ääripäätä edustavat kalliomäkien vanhat kilpikaarnamänniköt, joista osa on huomattavan luonnontilaisia.
Kallioiden rinteillä ja niiden välisissä notkoissa varttuneet metsät ovat enimmäkseen kuusivaltaisia sekametsiä, mutta myös lehtipuuvaltaisia alueita esiintyy. Lisäksi Byäbäckenin laaksossa on hakamaita ja metsälaitumia. Nuuksioon verrattuna Sipoonkorven metsät ovat rehevämpiä, ja niissä on enemmän haapaa ja pähkinäpensasta.
Metsien biologista arvoa kuvaa Sipooonkorvesta tavattujen kääpien lajimäärä (134), mikä on tämänkokoiselta alueelta maamme huippua. Koko Suomesta on tavattu noin 230 kääpälajia ja Uudeltamaalta 191.
Alue on myös luokiteltu kansallisesti arvokkaaksi lintualueeksi. Sen lintulajistoon kuuluvat muun muassa monet petolinnut, metso, harmaapäätikka ja pikkusieppo. Tringa on selvittänyt Sipoonkorven linnustoa.
Sipoonkorven alueen kuvauksiin vuodelta 2006 voit tutustua ympäristöjärjestöjen tuolloin tekemän kansallispuistoesityksen liitteestä. Sipoonkorven suojeluaueesta, perustettu 2006, löytyy tieotoa Metsähallituksen sivuilta.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on seurannut satelliittipannoin uusmaalaisten ilvesten liikkumista. Tammikuussa 2009 pannoitetun naarasilveksen liikkeet Itäisellä Uudellamaalla ovat ulottuneet itä-länsisuunnassa Herttoniemestä Porvooseen asti. Lähes kolmasosa paikannuksista osui laajimman V3 kansallispuisto rajauksen sisäpuolella. Ekologiset käytävät nousevat erityisen merkittävään osaan tutkimusilveksen liikkumisessa. Vaikka käytävät ovat pinta-alaltaan vain noin 16 % suppeimman rajauksen pinta-alasta, niiltä löytyi enemmän ilveksen paikannuksia kuin suppeimman vaihtoehdon alueelta. Yhdessä laajin rajaus ja ekologiset käytävät kattavat jo lähes 40 % ilveksen Sipoonkorven lähialueen paikannuksista. Tällä yksilöllä ekologiset käytävät ovat siis olleet tehokkaassa käytössä. Suunnitteilla oleva kansallispuisto on tärkeä myös ilvekselle (tiedote 4.5.2010).
Sipoonkorven luontoarvoihin voit tutustua tarkemmin luonnonsuojeluliiton vanhoilla Sipoonkorpi-sivuilla.
Sipoonkorpi liittyy metsäisten ekologisten käytävien kautta Porvoon moottoritien eteläpuoliseen Mustavuori-Östersundomin Natura -alueeseen. Alueiden väliset metsäiset alueet on arvioitu jopa valtakunnallisesti tärkeäksi ekologiseksi yhteydeksi. Siksi Länsisalmen ja Itäsalmen alueiden mahdolliset tulevat rakennuspäätökset vaikuttavat vääjäämättä myös Sipoonkorpeen. Sipoonkorpi olisi ensimmäinen kansallispuistomme, missä olisi lintulahtia ja takamaata.
Talvikuva Ismo Tuormaa, kesäkuva Pentti Taskinen
