Ekologiset käytävät

Eläinten on kuljettava ruokaa saadakseen isolla tai pienellä alueella. Pidemmät matkat liittyvät usein oman reviirin etsimiseen tai vuodeaikojen mukaan tapahtuvaan muuttoon. Viimeistään eläinten, ja myös kasvien ja sienten, on liikuttava, kun lisääntymisen aika koittaa. Kasveista ja sienistä liikkuvat toki pääsääntöisesti vain siitepöly, itiöt ja siemenet eläinten ja tuulen mukana.

Etelä-Suomessa elinympäristöltään vähänkin vaativampien eliöiden kannat, populaatiot, ovat jakautuneet osiin, osa-populaatioihin. Tällaisten lajien elinvoimaisuuden säilyttämiseksi on tärkeää, etteivät leviämisesteet ole täydellisiä. Jo yhdenkin yksilön tulo osa-populaatioon sukupolvessa tuo sen verran perinnöllistä vaihtelua, ettei  osa-populaation häviäminen ole todennäköistä pelkän sukusiittoisuuden takia. Sattuma hävittää kuitenkin pienen osa-populaation ennemmin tai myöhemmin. Kun leviämisesteet ovat ylitettävissä edes suotuisissa olosuhteissa, laji kykenee palaamaan takaisin entisille elinalueilleen, mikäli muualla on säilynyt elinvoimainen populaatio.

Moottoritie haittaa - ei estä - ekologisten käytävien käyttöä

Ilveksen ja saukon tiedetään alittavan Porvoon moottoritie tunneleita pitkin ja hirven ylittävän sen siltaa pitkin. Ekologisten käytävien kohdalla moottoritien yli kulkee yksi silta ja useampia alikulkutunneleita. Silta ja osa alikuluista sijaitsevat rauhallisilla paikoilla. Stora Dammista lähtevä puro alittaa moottoritien niin, että mm saukon tiedetään kulkevan sitä pitkin. Kartta tulossa. 

Eläimet käyttävät rakennettuja alikulkuja, jos niitä on tarjolla ja myös etsivät aktiivisesti tien alitus- tai ylityspaikkaa aidatulla tiellä. Eläinten kulkujärjestelyt voidaan yhdistää virkistyskäyttöön huolehtimalla riittävästä mitoituksesta. Ylikulkusilta voidaan laajentaa vihersillaksi tai jopa viherkanneksi.  Lisää eläinten kukureiteistä tiealueiden poikki.

Etenkin avoimia paikkoja karttavat linnut, liito-oravat, kuivuutta ja tuulta huonosti sietävät hyönteiset sekä, kasvien ja sienten itiöt hyötyvät suuresti, kun kulkureitin kohdalla tien molemmin puolin on tiheää metsää ja korkeita puita.

Sipoonkorven ekologiset käytävät

Mustavuoren ekologista käytävää luonnehtivat monipuoliset kalliomänniköt, joiden lomassa on pieniä suoalueita. Vantaan kaakkoiskulman Länsisalmen Länsimetsän arvokkaimmat osat ovat laajat kilpikaarnamänniköt ja monimuotoinen kalliomaisema, sekä kallioalueen eteläpuolelta löytyvät luonnontilaisen kaltaiset kangasmetsät, joissa on paljon lahopuustoa. Gubbackan-selännettä (kuva) luonnehtivat runsaslahopuustoiset kalliometsät, vaihtelevasti käsitellyt ja luonnontilaisen kaltaiset kangasmetsät sekä luonnontilaiset suot. Kasabergetin itäosa kuuluu samaan valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltuun kallioalueeseen kuin Natura-suojeltu länsiosakin. Koko suojelematon itäosa toimii erittäin tärkeänä Natura-alueen suojavyöhykkeenä, jota ilman Natura-alueelle aiheutuisi tulevaisuudessa vakavia kulumisongelmia. 

Stora Dammen ekolginen käytävä muodostuu Sipoonkorvesta Karlvikiin, Östersundomin lintuvesien Natura-alueelle laskevasta purosta ja puroa ympäröivistä metsäalueista. Porvoonväylän pohjoispuolella käytävä muodostuu purolaaksosta rehevine korpineen, lehtoineen ja runsaslahopuustoisine kuusivaltaisine kangasmetsineen. Purolaakson itäpuolella käytävä on jyrkkäpiirteinen, erittäin edustavien luonnontilaisten kalliometsien, luonnontilaisten rämeiden ja luonnontilaisen kaltaisten kangasmetsien mosaiikki, jolla on myös huomattavia linnustonsuojeluarvoja.  Porvoonväylän eteläpuolella käytävän ytimen muodostavat puro (kuva), sitä ympäröivä monipuolinen lehtoalue ja Stora Dammenin lampi, joita täydentävät niitä ympäröivät vaihtelevat kangasmetsät. Nykyisin vain kolmasosa lehtoalueesta on suojeltu, mutta koko Porvoonväylän eteläpuolinen puroa ympäröivä rajausalue on lainvoimaisen seutukaavan suojeluvarausta. Yhteys on erityisen tärkeä vesien äärellä viihtyvälle lajistolle, joka käyttää hyväkseen sekä Östersundomin lintulahtien ruovikoita että Sipoonkorven metsäalueita. Purolaakson lajistoon kuuluvat mm. saukko ja erityissuojeltava eteläntytönkorento.
 
Immersbackan ekologinen käytävä yhdistää itä-länsi –suunnassa  Sipoonkorven kaakkoisosan alueet Sipoon puolella sijaitseviin Hemängsbergetin ja Falkbergsklobbarnan arvokkaisiin kallio-metsä -mosaiikkeihin. Moottoritien ja toisaalta Puroniityn asuinalueen aiheuttama estevaikutus sekä  Hältingträskin toimiminen eläinten juomapaikkana korostavat entisestään käytävän merkitystä nisäkkäiden kulkuväylänä. Porvoonväylän eteläpuolella ekologinen käytävä koostuu Fallbäckenin keskijuoksua ympäröivästä, erittäin runsaslahopuustoisesta lehtoalueesta ja sen itäpuolisista luonnontilaisen kaltaisista, kuusivaltaisista sekametsistä, luonnontilaisista kalliometsistä sekä äskettäin harvennushakatuista metsistä. Porvoonväylän pohjoispuolella yhteys käsittää Skinnarskogin reheviä luonnontilaisen kaltaisten metsien ja luonnontilaisten korpien alueita, sekä luonnontilaisia kalliometsiä sekä näiden väliin jääviä äskettäin hakattuja alueita. Immersbackan ekologinen käytävä puuttuu Metsähallituksen kansallispuistoesitykestä.

Edellä esitetyt ekologiset käytävät on osoitettu viheryhteystarpeina lainvoimaisessa maakuntakaavassa. Meri on enimmäkseen vain hidaste maaeliöiden leviämiselle, vuosittain Sipoon saariin ja saarista kulkee mm hirviä. Sipoonkorven ekologiset käytävät ovat myös merkittäviä ihmisten ulkoilureittejä.

Kuvat: Osku Ryhänen: Rentukoita Stora Dammenista lähtevän puron varrella, Stora Dammen ekologinen käytävä. Gubbacka, Mustavuoren ekologinen käytävä ja Stora Dammenista lähtevän puron vartta, Stora Dammen ekologinen käytävä.