18.1.2010

Ursula Immonen

Luonnon LUMOa koko vuosi 2010


Luonto lumoaa. Tänä talvena on saatu nauttia "kunnon" talvesta jopa Helsingin leveysasteilla. Kaveri soitteli joulunpyhien jälkeen suoraan Suomen eteläisimmiltä laduilta, Hangosta! Hyvin luisti suksi sielläkin! Juttua riitti tätä ihmettä päivitellessä... Onko siis ilmastonmuutos ja lämpimät talvet puppupuhetta? Enpä usko.

Ilmastonmuutoksesta on paljon todisteita. Kuten siitäkin, että me ihmiset aiheutamme juuri parahultaisesti omalla käyttäytymisellämme kuudetta sukupuuttoaaltoa. "Lajit vähenee, otsoni ohenee...", lauloi opettajani, ympäristönsuojelija Ripa Willamo opiskeluaikoinani. Totta toinen puoli, sillä otsonin vähenemisen me ihmiset olemme saaneet pysäytettyä erilaisin sopimuksin! Voisiko tuosta ympäristönsuojelun menestyksestä ottaa jotenkin opikseen näissä kamppailuissa lajien vähentymistä ja hiilidioksidin lisääntymistä vastaan?

Ilmiöt kulkevat käsi kädessä: kun ilmasto muuttuu luonnon ajanlaskussa kovin äkkiä, lajit eivät ehdi sopeutua ja häviävät. Lajeja häviää toki muutenkin eli lähinnä tilan puutteen ja elinympäristöjen häviämisen vuoksi. Ihminen valtaa yhä enemmän tilaa asutukselle, viljelyksille, infrastruktuurille ja muille "tarpeilleen". Näin tapahtuu joka puolella maapalloamme. Luonto joutuu väistymään. Sillä ei  kohta ole enää tilaa, jonne väistyä! Maapallomme on perin rajallinen elinympäristö.

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri on tarttunut ilmasto- ja sukupuuttokysymyksiin vakavasti. Tämän LUMO2010 -teemavuoden aikana tullaan kamppailemaan erityisesti esimerkiksi Sipoonkorven kansallispuiston puolesta, koska se voi toteutuessaan pelastaa lajien elinympäristöjä. Lajien elinmahdollisuuksista taistellaan myös silloin, kun halutaan kaavoja paremmiksi eri eliöille, ei vähiten ihmiselle. Ekologiset vyöhykkeet, viherkehät ja viherkaavat ovat piirin tavoitteina paikallisesti ja maakunnallisesti. Sekä Uudellamaalla että Itä-Uudellamaalla on menossa maakuntakaavojen uusintakierrokset. Lisäksi nämä Uudenmaan liitot yhdistyvätkin ennen pitkää. Valitettavasti piiriä ei taaskaan huolittu maakunnan keskustelukerhoon eli MYR:ään. Teemme kuitenkin kaikkemme, että "luonnon ääni" saadaan kuulumaan maakuntien asioissa.

Ilmastonmuutostakin torjutaan monin tavoin. Autoilun vähentäminen on välttämätöntä. Keinoja on monia, mutta esimerkiksi "ruuhkamaksut" ovat Lontoossa ja Tukholmassa toimineet - siis vähentäneet autoilua. Kustannus saastuttamisesta pitäisi osua sille, joka saastuttaa. Isompia kysymyksiä on tietenkin se, että luonnonvarojen kulutusta pitäisi yleisemminkin hillitä paljon tehokkaammin. Verot ja maksut (keppi) toimivat nopeammin ja tehokkaammin kuin porkkana. Jos saataisiin luonnonvarojen kulutukselle enemmän veroja - tavarat tietysti kallistuisivat kaikille. Mutta hei - mihin me enää tarvitsemme lisää tavaroita? Käsi sydämelle, tarvitsetko Sinä vielä jotakin tavaraa?

Ja voisimmehan ruveta oikein joukolla keksimään hyviä porkkanoita, eli miten asioita hoidetaan kannustimilla. Voitaisiinko vaikka hinnoittelua muuttaa siten, että ympäristöystävällisyys olisikin se halvempi vaihtoehto? Energiassa, asumisessa, liikkumisessa, ruoassa. Miksi maapallon pelastaminen on se kalliimpi vaihtoehto? Eikö sen pitäisi olla juuri päinvastoin?

Siis luonnon lumoa kaikille - tasapuolisesti. Iloitkaa toistaiseksi vielä ilmaisista ekosysteemipalveluista.

Toivottavasti ne ovat tarjolla vielä lapsillemmekin!

* * * * * * * *

15.12.2009

Joulu on jo joka ovella ja ikkunalla, vaikka sen pursuamisen postilaatikosta olisikin saanut estettyä. Arkihuolensa voi kauppias jo heittää, sillä kilisee kilisee kassassa, niin arkena kuin sunnuntaina. Vaikka aattoiltaan aikaa on, ei taival ole suinkaan valoton - soihdut syttyy vaikka kaikki väki nukkuu, ettei vain yksikään hetki menisi mainosmieheltä ohi suun. Yötä päivää on käytettävä ilosanoman kertomiseen: joululahjat etunenässä tuovat valon pimeään?

Jonkinlaista valoa olisi pimeään kuitenkin saatava, mutta miten? Energiansäästölamput säästävät energiaa vaikka toisenlaisiakin näkemyksiä on esitetty: TKK:n alustavissa tutkimuksissa hehkulamppujen tuottama lämpö vähensi lämmityskuluja. Niin kauan kuin villapaita toimii samassa tehtävässä, pitäisiköhän alustavat tutkimustulokset kuitenkin pitää alustavina tutkimustuloksina?

 Oikea ongelma kuitenkin on, että elohopeaa sisältävät energiansäästölamput ovat ongelmajätettä, mutta niiden keräys on järjestetty surkeasti. Keräyspisteitä on koko maassa tällä hetkellä alle 400, pienemmillä paikkakunnilla ei yhtään - vain harvat kaupat vastaanottavat myymiään energiansäästölamppuja.

Nyt lumi on jo peittänyt roskat tienpientareella ja autoilijan menopeli hyytynyt on talvipakkasella... Saako sitä edes toivoa, että olisi hanget korkeat nietokset ja kylmät paukkuvat pakkaset? Sehän tietää energian kulutuspiikkiä, joka lisää hiilidioksidipäästöjä, jotka kiihdyttävät ilmaston lämpenemistä, josta seuraa vähemmän lunta, mikä johtaa taas pimeisiin talvi-iltoihin, jotka lisäävät valaistuksen tarvetta...?

 Mutta vaikka loistehessa nietosten, tuikkisi tuikkisi tähtöset, ei niitä kaupungin valosaasteelta näkisi, vaikka tahtoisikin. Lapista kotoisin oleva ystäväni väitti hiljattain kirkkain silmin, ettei hän Kittilässä asuessaan tarvinnut iltaisin valoja, kun pohjoiseen avautuvasta ikkunasta loistavat revontulet valaisivat huonetta joka ilta.

Kynttilän valossakin on tunnelmaa: nykyisinhän kynttilöitähän saa myös puhtaasti palavina soijaversioina. Aina ei kynttilä kuitenkaan valon lähteenä toimi. Retkeily mielessä tilasin joululahjaksi muutaman veivattavan taskulampun, jolla voi ladata myös kännykän. Nähtäväksi jää, kuinka paljon on veivattava, että lämpövaikutus olisi sama kuin hehkulampussa...?

Tärkeämpää kuin kattaus on kuitenkin se, että on aikaa katata. Jouluna sitä pitäisi olla: aikaa rauhoittua perheen parissa, ja niin - ladata sitten samalla vaikka niitä akkuja.

Lämmintä -eikun-...Rauhallista joulua!

* * * * * * *

5.10.2009
Ursula Immonen


Kuuluuko hiljaisuus?

Onko sinulla mahdollisuus nauttia hiljaisuudesta lähialueellasi?
Täytyykö sinun lähteä kilometrien päähän kodistasi, jotta voisit kuulla hiljaisuutta? Voiko taajamissa ylipäätään olla hiljaista?

Melu on ikävä naapuri. Melua ei pääse pakoon, ei edes nukkuessaan. Juuri siitä syystä melu onkin hankala ympäristöongelma. Epämiellyttävältä näyltä pääsee pakoon sulkemalla silmänsä, mutta melu tunkeutuu häiritsevänä korviisi, vaikket haluaisi. Ihmiset myös kokevat ääniä eri tavoin. Toisen melu on toiselle yhdentekevää. Siinä eivät desibelirajat ratkaise.

Mitä sitten voimme tehdä? Rakennammeko kiinanmuurin ja paneudumme linnoituksien sisään turvaan? Olisiko syytä kehittää hiljaisempia autoja (sähköauto!?) kuin hiljaista asfalttia? Mitä ihmiset ovat joutuneet tekemään puolustaessaan hiljaisuutta?

Näitä ja monia muitakin kysymyksiä pohditaan keskiviikkona 7.10. Balderin salissa (Aleksi 12, Helsinki) piirin järjestämässä HILJAISUUS! - seminaarissa klo 13 alkaen.

Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan!