Muutoksenhaku Vantaan Energia Oy:lle myönnetystä (jätevoimalan) ympäristöluvasta 29.1.2010

29.1.2010

VAASAN HALLINTO-OIKEUS


VALITETTAVA PÄÄTÖS


Uudenmaan ympäristökeskuksen päätös No YS 1696, Dnro UUS-2009-Y-207-111 (30.12.2009) koskien Vantaan Energia Oy:lle myönnettyä lupaa jätevoimalasta Vantaan Långmossebergenissä.


VALITTAJA

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry., Helsinki. Piirin toimialue on Etelä-Suomen lääni.


PROSESSIOSOITE

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry
Osoite: Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI
Sähköposti: uusimaa@sll.fi
Puhelin: +358 44 258 0598
Y-tunnus:  0471601-4



VAATIMUKSET

Ympäristölupa kumotaan ja hankkeelle ei anneta aloituslupaa.


PERUSTELUT


Yleistä

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry katsoo, että laitoksen toiminta toteutuessaan myönnetyn luvan mukaisena aiheuttaa merkittäviä haittavaikutuksia ihmisten terveydelle ja luonnolle. Lisäksi 
lupamääräykset ovat jätelain, ympäristönsuojelulain, YVA-lain, valtakunnallisen jätesuunnitelman (Ympäristöministeriö, 32/2008;  jäljempänä VALTSU), Etelä- ja Länsi-Suomen alueellisen 
jätesuunnitelman vuoteen 2020 (Pirkanmaan ympäristökeskus 8.12.2009; jäljempänä ELSU) vastaisia.

Suunniteltu jätteenpolttolaitos aiheuttaisi päästöillään terveyshaittoja ihmisille ja haittaa ympäristön virkistyskäytölle. Laitoksen päästöt ilmaan ja veteen voivat olla varsinkin poikkeustilanteissa merkittävä ympäristöriski. Tätä ei ole huomioitu luvassa riittävällä tavalla. Varsinkin pohjaveden pilaantumisriski on ilmeinen. Määräyksiä annettaessa ei piirin mielestä ole otettu huomioon toiminnan aiheuttama pilaantumisen todennäköisyyttä tai onnettomuusriskejä.

Ympäristöluvassa ei arvioida suunnitellun laitoksen taloudellisia riskejä, kuten polttoaineiden saatavuutta. Piirin mielestä polttoaineen saatavuus liittyy kuitenkin jätelakiin sekä ihmisten 
ja ympäristön suojeluun haitalliselta toiminnalta. Mikäli lupa myönnetään toiminnalle, joka selvästi estää estää jätteen synnyn ehkäisyn ja jätteiden kierrätyksen, ei toimita jätelain tavoitteiden mukaan.

Jätelain ensisijaisena tavoitteena on jätteen synnyn ehkäisy, sen jälkeen kierrätys ja vasta sitten jätteen hyödyntäminen muulla tavoin,  esimerkiksi polttamalla. YTV:n, nykyisin HSY:n, 
jätteenpolttolaitoksen suunnittelu- ja hankintaprosessissa ei kuitenkaan missään vaiheessa ole käsitelty tai verrattu jätteenpolttoa tai sen päästöjä jätteen synnyn ehkäisyyn tai kierrätykseen.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaan on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, ja mm. toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena. Käsillä oleva lupapäätös sinetöi pitkäksi ajaksi, jopa 30 vuodeksi, jätteen 
käsittelyn maamme merkittävimmällä talousalueella. Asian laajuuden huomioon ottaen, olisi tullut tarkastella tämän jätteenpolttolaitoksen sopivuutta Etelä-Suomen ja koko valtakunnan 
jätesuunnitelman tavoitteisiin. Laitos yhdessä muiden jo toteutettujen ja mahdollisten tulevien polttolaitosten kanssa estää valtakunnallisten, alueellisen sekä EU:n direktiivien jätteensynnyn 
ehkäisy- ja kierrätystavoitteiden saavuttamisen. Tässä mielessä jätteen riittävyyden tarkastelu on merkittävä tämän polttolaitossuunnitelman yhteydessä. Piirin mielestä kokonaisuutta ei siis ole tarkasteltu ympäristöluvassa kuten YSL 43 § edellyttää.

YSL:n 43 § jatkaa: Päästöraja-arvoja sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Tämän luvan ehdot eivät   perustu parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Lisäksi on tarpeen ottaa huomioon energian käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen. Luvassa ei ole määräyksiä energian käytön tehokkuudesta eikä onnettomuuksien ehkäisystä ja niiden seurausten rajoittamisesta.



1. Hankkeen valmistelun puutteellisuudet ja virheet taustatiedoissa

Jätteenpolttolaitoksen toteuttamiseen johtaneessa prosessissa on ollut paljon puutteita ja virheellisyyksiä. Jätelain ensisijaisena tavoitteena on jätteen synnyn ehkäisy ja kierrätys, mitä ei ole huomioitu käsillä olevassa laitoshankkeessa eikä siihen johtaneessa YVA-menettelyssä. Jätteenpolttolaitoksen toteuttamiseen johtaneessa prosessissa on ollut myös merkittäviä puutteita ja virheellisyyksiä. Muun muassa YVA-menettelyissä käytettiin virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja laitoksen päästöistä. Lisäksi laitoskokonaisuutta muutettiin yva-prosessin jälkeen ilman uutta YVA-menettelyä.

YTV:n jätestrategia muutettiin ilman YVA-prosessia ja tarkastelematta lainkaan jätelain ensisijaisia vaihtoehtoja jätteiden ehkäisyä ja kierrätystä. YTV:n hallitus päätti yhden selvityksen perusteella 
strategian muutoksesta siten, että jatkossa alueella syntyvä yhdyskuntajäte poltettaisiin arinapolttolaitoksessa. Selvityksessä verrattiin vain mekaanis-biologista laitosta erilaisiin 
jätteenpolttovaihtoehtoihin, ei siis erilaisia ehkäisy- ja kierrätysvaihtoehtoja. Lähtöoletuksena oli polttoa tarvitsevan jätemäärän valtava kasvu, vaikka kaatopaikalle päätyvän sekalaisen yhdyskuntajätteen määrä oli jo tuolloin laskusuunnassa ja on edelleen jatkanut laskuaan.

YTV:n teettämässä jätteenpolttolaitoksen YVA:ssa verrattiin kolmea jätteenpolttolaitoksen sijoituspaikkaa vain kaatopaikalle  sijoittamisen jatkamiseen, vaikka kaatopaikkasijoittaminen ei olisi mitenkään ollut mahdollista jo pelkästään EUn kaatopaikkalainsäädännön mukaan. Tässäkään vaiheessa prosessia ei verrattu polttovaihtoehtoja kierrätys- ja ehkäisyvaihtoehtoihin. YTV kielsi ottamasta YVAssa laskelmiin mukaan kaatopaikkakaasujen hyödyntämisellä aikaan saatavaa merkittävää kasvihuonekaasujen (khk) vähenemää. Tämä oli yksi pääkeinoista saada kaatopaikkavaihtoehto näyttämään ilmaston kannalta jätteenpolttovaihtoehtoa huonommalta. Toinen keino oli käyttää jätepolttoaineelle yleisesti jätteenpoltolle käytettävää khk-päästökerrointa 31,8, vaikka YTV:n oma tutkimus kaatopaikalle päätyvän jätteen sisällöstä osoittaa, että poltettavaksi aiotun jätteen fossiilisen aineksen osuus jätteen energiasisällöstä on noin 60 %. Kun vaihtoehtojen kasvihuonekaasupäästölaskelmissa otetaan nämä tosiasiat huomioon, osoittautuu jätteenpoltto ilmaston kannalta huomattavasti jopa kaatopaikkasijoitusta huonommaksi ratkaisuksi.

Vantaan Energian hanke-YVA-menettelyssä ei selvitetty lainkaan sellaisia vasta lupahakemukseen putkahtaneita, olennaisesti hankkeen luonnetta muuttavia seikkoja, kuten kaasuturbiinin ottamista mukaan hankkeeseen ja muun kuin yhdyskuntajätteen polttamista laitoksessa. YVAssa selvitettiin 320 0000 yhdyskuntajätetonnin polttamista, mutta lupa haettiin laitokselle, joka voi polttaa 175 000 tonnia muuta kuin yhdyskuntajätettä. Nämä ovat niin suuria muutoksia, että hankeYVA olisi tullut toteuttaa uudelleen.


2. 2. Kierrätys- ja ehkäisyvelvoitteet eivät toteudu

Hanke estää valtakunnallisen ja alueellisen jätesuunnitelman tavoitteiden tai toimenpiteiden toteuttamisen sekä EU:n kierrätystavoitteiden saavuttamisen.

Jätteenpolttolaitoksen kapasiteetti 340 000 merkitsee, että vähintään 2/3 laitoksen polttamasta jätteestä on kierrätyskelpoista jätettä. Tämän johdosta pääkaupunkiseudulla tai Länsi-Uudellamaalla (josta jätettä myös tuotaisiin polttoon) ei pystytä ennalta ehkäisemään tai kierrättämään lainkaan nykyistä enempää jätteitä. Suurimpana valtakunnallisena jätteenpolttohankkeena Vantaan laitos merkitsee valtavaa lisäystä jo olemassa olevaan polttokapasiteettiin, ja estää mahdollisuuden 
saavuttaa edes vaatimatonta yhdyskuntajätteen 50 %:n kierrätysasteen ilman, että Suomeen aletaan tuoda jätettä poltettavaksi muualta.

Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa (VALTSU) asetettiin yhdyskuntajätteelle 50 %:n kierrätystavoite. Energiahyödyntämiselle tavoite on  30 %. Valtsun mukaan energiahyödyntämiseen tulee ohjata vain kierrätyskelvoton yhdyskuntajäte. VALTSUssa esitetään jätteenpoltto- ja rinnakkaispolttokapasiteetin tarpeeksi 700 000 - 750 000 tonnia vuonna 2016. Kapasiteettia on vuoden 2010 alussa valmiina ja lainvoimaisesti luvitettuna yhteensä 1,73 miljoonalle jätetonnille eli yli kaksinkertainen määrä vuoden 2016 tavoitteeseen verrattuna.

Etelä- ja Länsi-Suomen alueellisen jätesuunnitelman (ELSU) mukaan ensisijaisena tavoitteena on ennalta ehkäistä biohajoavien jätteiden ja rakentamisen jätteiden syntyä. ELSUn mukaan rakentamisen materiaalitehokkuutta  parannetaan niin, että rakennusjätteen määrä vähenee 50 %. Luvan perusteluiden mukaan ELSU edellyttää, että polttoon ohjataan sellaisia biohajoavia jätteitä, joita ei voida kierrättää tai ehkäistä. Lisäksi perusteluissa viitataan siihen, että ELSUn mukaan polttolaitoksiin toimitettavan jätteen kierrätyskelpoisuutta seurataan.

Lupahakemuksessa ei ole uskottavaa arviota poltettavaksi aiotun jätteen kierrätyskelpoisuudesta. Lupaehtoihin ei myöskään ole otettu määräystä, joka estäisi kierrätyskelpoisen jätteen 
polttamisen laitoksella tai edes määräystä, joka velvoittaisi seuraamaan poltettavaksi tulevan jätteen kierrätyskelpoisuutta. Kohdassa 42 velvoitetaan vuosiraportissa esittämään yhteenveto 
polttoaineiden laadusta (tuhka-, rikki- ja klooripitoisuudesta), mutta ei kierrätyskelpoisuudesta. Lupahakemuksessa poltettavista jätteistä annettujen tietojen perusteella sekä jätetilastoihin ja 
jätteenpolton kapasiteetin kehittymiseen paneutumalla voi selvästi havaita, että pääosa laitoksella poltettavasta yhdyskuntajätteestä on kierrätyskelpoista.

Lupaa ei näin olisi tullut myöntää sekä VALTSUn että ELSUn tavoitteiden ja ELSUn ympäristölupamenettelyä koskevien velvoitteiden vastaisena.

Tilastokeskuksen mukaan yhdyskuntajätteen kierrätysaste LASKI vuodesta 2007 vuoteen 2008 jopa viisi prosenttiyksikköä 36 %:sta 31 %:iin.  Samanaikaisesti jätteenenergiahyödyntämisen eli käytännössä jätteenpolton osuus nousi 11 %:sta 17 %:iin. Jätteenpoltto siis vähensi yhdyskuntajätteen kierrätystä. Jätteenpolttokapasiteettia on Suomessa vuoden 2010 alussa seuraavasti (tonnia vuodessa):

Käytössä massapolttolaitokset                    300 000
(Turku, Kotka, Riihimäki)

Käytössä oleva ja/tai lainvoimaisen luvan saanut           900 000
rinnakkaispolttokapasiteetti
(mm. Lahti, Eura, Rauma, Anjalankoski, Kokkola)

Lainvoimaisen luvan saaneet massapolttolaitokset          530 000
(Mustasaari, Oulu, Lahti)

Käytössä ja parissa vuodessa käyttöön saatavissa oleva     1 730 000
kapasiteetti yhteensä


Ympäristökeskuksen luvan saanut massapolttolaitos          340 000
(Vantaa)

Yhteensä polttokapasiteettia, jos Vantaan Energiakin saa luvan    2 070 000


Lisäksi lupahakemuksen jättänyt ainakin                    160 000           
(Riihimäki 2)

Kaikki lainvoimaisesti luvitettu polttokapasiteetti ei ole vielä käytössä.

Näiden lisäksi jätteistä kilpailevat lähivuosina jätedirektiivin mukaan kierrätykseksi laskettavat, mutta myös jätteen energiasisällön hyödyntävät bioetanolin valmistus (St1:n suunnittelema 300 000 etanolikuution valmistamiseen tarvitaan 4 milj. tonnia jätettä), biokaasun valmistus (suunniteltu ja tukea saava tuotanto pystyisi hyödyntämään kaiken teollisuuden ja yhdyskuntien biojätteen sekä lannan ja puhtaat lietteet) sekä biodieselin valmistus (tarvitsee kaiken Suomesta saatavissa olevan puuperäisen jätteen). 

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 Suomessa päätyi polttoon lähes puoli miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä ja kaatopaikoille 1,6 milj. tonnia sekalaista yhdyskuntajätettä. Vuonna 2008 kaatopaikalle päätyi enää 1,36 milj. tonnia yhdyskuntajätteen kokonaismäärän ollessa 2,8 milj. tonnia. Yhdyskuntajätettä syntyy nyt enää noin 2,5 milj. tonnia vuodessa, sillä kotitalousjätteen määrä on ennakkoarvioiden mukaan viime vuonna vähentynyt 5-10 % ja yritysjätteen noin 20 % vuoteen 2009.  Jos yhdyskuntajätteen kierrätysaste nousisi eurooppalaisittain siedettävälle tasolle runsaaseen 60 %:iin, ja kaatopaikalle sijoitettaisiin palamaton ja poltossa haitallinen 20 %, jäisi polttoon puoli miljoonaa tonnia jätettä.

Kaikesta muusta Suomessa kaatopaikalle päätyneestä jätteestä vuonna 2007 palavaksi luokiteltavaa oli noin 100 000 tonnia. Yhdessä yhdyskuntajätteen puolen miljoonan tonnin kanssa tämä ei riittäisi täyttämään edes jo lainvoimaisen luvan saaneiden polttolaitosten kapasiteettia. Vantaan Energian ja Ekokemin 2. Riihimäen laitos sekä etanolin, -dieselin ja kaasun tuottajat jäisivät nuolemaan näppejään

Edellä olevat luvut osoittavat selvästi, että jokainen uusi jätteenpolttolaitos estää osaltaan jätteen kierrätyksen lisäämisen. Massapolttolaitokset tarvitsevat kapasiteettinsa mukaisen jätemäärän noin 30 vuoden ajan ja ne hankkivat pääosan jätteistään sitouttamalla kunnalliset jäteyhtiöt yhdyskuntajätteen toimituksiin.


3. Lupaehdot

Lupaehdoilla ei tule sallia erilliskerättyjen jätejakeiden, poltossa haitallisten jätteiden ja kierrätyskelpoisten jätteiden polttamista

Lupaehtojen mukaan polttolaitoksessa saa polttaa mm. puunsuojakemikaalijätteitä, painekyllästettyä puuta, eläinten lantaa ja elintarvikkeiden valmistuksessa syntyviä jätteitä. Näiden jätejakeiden polttaminen tulisi kieltää. Lisäksi tulee kieltää sellaisen sekalaisen jätteen polttaminen, jossa on yli 20 p-% biojätettä, sähkö- ja elektroniikkalaitteita, kierrätyskelpoista paperia tai kuitupakkauksia.

Luvassa on edellytettävä, että toiminnanharjoittaja tekee kaikkien jätettä laitokselle toimittavien tahojen kanssa sopimuksen, jossa jätteen toimittaja sitoutuu jatkuvasti valvomaan, ettei jäte sisällä muuta kuin luvassa sallittuja jätteitä. Lisäksi Vantaan Energia on velvoitettava säännöllisesti tarkistamaan satunnaisotannalla eri jätteentoimittajilta ja eri kuljetusliikkeiden toimittamina tulevia kuormia, palauttamaan sopimuksen vastaiset kuormat sekä antamaan jätteen toimittajille huomautuksia vääristä materiaaleista jätteessä.

Puunsuojakemikaalit ja painekyllästetty puu sekä vastaavat muut ongelma- tai ongelmalliset jätteet aiheuttavat haitallisia päästöjä ja ne on syytä ohjata ongelmajätteiden polttolaitokseen, jossa riittävän korkeilla polttolämpötiloilla sekä tehokkaalla savukaasun puhdistustekniikalla estetään haitallisten yhdisteiden pääsy ympäristöön. Ongelmajätteen poltto on kiellettävä kokonaan.

Biokaasun tuottamiseen (ja ennen tuotannon alkamista kompostointiin soveltuvan) jätteen polttokielto on perusteltua siksikin, että pääkaupunkiseudulla suunnitellaan parhaillaan järjestelmää, jolla yhdyskuntien ja teollisuuden biojätteestä, lietteistä ja lannasta tuotetaan biokaasua liikennepolttoaineeksi. Muualla Suomessa ja EU:ssa tällaista tuotantoa jo on. Biokaasulaitos ja siihen yhdistetty jälkikompostointi tuottavat liikennepolttoaineeksi sopivaa biokaasua ja korkeatasoista maanparannusainetta. Korvattaessa bensiini biokaasulla vähenevät useimmat liikenteen merkittävistä päästöistä yli 90 %. Eläinten lannan, elintarvikkeiden valmistuksessa syntyvän biohajoavan jätteen ja yli 20 % biokaasutukseen soveltuvaa biojätettä sisältävän sekalaisen jätteen polttaminen on kiellettävä. 


4. Läheisyysperiaate ei toteudu

YSL:n läheisyysperiaatteen mukaan jätteet on käsiteltävä jossakin lähimmistä käsittelypaikoista. Jotta läheisyysperiaate toteutuisi (eli jätteitä ei jouduttaisi kuljettamaan pitkiä matkoja) ja jotta 
Suomessa olisi mahdollisuus nostaa yhdyskuntajätteen kierrätys 31 %:sta EU:n edellyttämään 50 %:iin ja rakennusjätteen kierrätysaste EU:n edellyttämään 70 %:iin ja edistää EU-velvoitteiden mukaisesti ensisijaisesti jätteiden synnyn ehkäisyä, ei jo olemassa olevan ja luvitetun  jätteenpolttokapasiteetin (1,7 milj tonnia) lisäksi voida antaa lupaa 340 000 tonnin massapolton lisäkapasiteetille. Jos laitos toteutetaan, joudutaan vastaava määrä poltettavaa jätettä tuomaan Suomeen.

Vuosaaren satamaradan tunneli kulkee voimalaitosalueen alitse. Yksi satamaradan ajotunneleiden suuaukoista sijaitsee jätevoimalan alueella. Kun Ruotsi jo hankkii yli 0,5 miljoonaa tonnia poltettavaa jätettä mm. Baltiasta, lienee lähinnä Pietari ainoa mahdollinen  suunta Vantaan polttolaitoksen jätehankinnoille. Satama ja ratayhteys näyttävät jo tukevan tätä, mutta jätteiden tuonti muualta poltettavaksi pääkaupunkiseudulla on ympäristön kannalta kestämätöntä. Lupaehdoissa tulee siksikin rajata poltettavan jätteen kertymäalue pääkaupunkiseudulle.

Rosk'n Rollin (RR) alueen eli Länsi-Uudenmaan jätteiden kuljettaminen poltettavaksi yli 60 km:n päähän  Vantaalle ei ole läheisyysperiaatteen mukaista, kun valtaosalle jätteestä on erilliskeräys- ja kierrätysvaihtoehdot tarjolla huomattavasti lähempänä. Lisäksi RR:n käsittelyvaihtoehtojen YVA-prosessissa tai YTV:n YVA-prosesseissa ei ole tarkasteltu Länsi-Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun välisten kuljetusten ympäristövaikutuksia. Tarkastelu rajattiin vaikutuksiin mahdollisten laitoksen sijaintipaikkojen ympäristöön. tarkastelussa olisi pitänyt ottaa huomioon mm. vaikutukset liikenneturvallisuudelle tulevaisuudessa, kun monet rakentamissuunnitelmat kasvattavat merkittävästi Turun moottoritien liikennemääriä. 

Luvan perusteluissa todetaan, että VALTSUn mukaan jätteen hyödyntämistä lisätään, mutta samalla huolehditaan, että polttoon ei merkittävässä määrin ohjaudu kierrätykseen soveltuvaa jätettä. Ympäristöluvassa ei kuitenkaan ole mitenkään rajoitettu kierrätyskelpoisen jätteen polttamista eikä edes sitä, miltä alueelta jätettä saa tuoda poltettavaksi. YTV:n tutkimuksin mukaan sen alueella kaatopaikalle päätyvä sekalainen kotitalousjäte sisältää 40 % biojätettä, 17 % kierrätyskelpoista paperia, pahvia ja kartonkia, 4 % lasia,  3 % metallia ja lisäksi jonkin verran sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Kaikki tuo jäte eli kaksi kolmasosaa jätteenpolttoon suunnitellusta 
yhdyskuntajätteestä on siis kierrätyskelpoista ja lisäksi kaikille noille jätejakeille on pääkaupunkiseudulla toimivat erilliskeräys- ja kierrätysjärjestelmät.

Jokaisen rakennettavan jätteenpolttolaitoksen toiminta turvataan solmimalla suurten jätteentoimittajien kanssa pitkiä, useimmiten vähintään 15 vuoden sopimuksia poltettavan jätteen 
toimittamisesta. Ainoat pitkiin sopimuksiin suostuvat riittävän suuret jätetoimijat ovat kunnalliset jäteyhtiöt, jotka voivat määrätä vain asumisen ja julkisten palveluiden jätteiden 
käsittelystä. Koska jätteen toimittajat eli kunnalliset jäteyhtiöt joutuvat korvaamaan taloudellisesti polttolaitokselle, mikäli eivät pysty toimittamaan sovittua jätemäärää johtaa tämä siihen, että kunnat joutuvat jo taloudellisin perustein pidättäytymään ehkäisyn ja kierrätyksen edistämisestä.



5. Jätteenpolton haittoja ja riskejä vähätelty

Jätteenpoltto haittaa merkittävästi läheisten alueiden virkistyskäyttöä ja asumisviihtyvyyttä. Jätteenpolton haittoja ja riskejä ei ole huomioitu riittävästi.

Polttolaitos vaikuttaa valtavan väestömäärän asuinympäristöön:  3,5 kilometrin säteellä asuu jo nyt noin 50 000 asukasta. Lähin koulu sijaitsee 650 metrin, lähin päiväkoti 1,2 kilometrin ja 
lähin terveysasema 2,2 kilometrin etäisyydellä jätevoimalasta. Länsimäen jalopuumetsikkö sijaitsee  kilometrin päässä ja Koivumäen lehmuslehto 1,4 kilometrin päässä. Jätevoimalan pohjoispuolella sijaitsee Ojangon ulkoilualue. Ojangon lähimmät rakennetut reitit kulkevat noin 400 metrin ja asemakaavan mukaiset ohjeelliselle ulkoilureitille 200 metrin päässä jätevoimalan sijoituspaikasta.

Polttolaitoksen aiheuttamat päästöt, mm. liikenteen aiheuttamat päästöt ilmaan ja melu vähentävät olennaisesti viihtyvyyttä lähiympäristön asuinkiinteistöillä sekä käytännössä johtavat lähimpien virkistykseen osoitettujen reittien ja alueiden käytön huomattavaan vähenemiseen.

Jätteenpolton suuret ilmapäästöt (mm. raskasmetalleja, dioksiineja, rikkiä, hiukkasia) kohdistuvat läheisille, koko pääkaupunkiseudun asukkaita palveleville suojelualueille: Lähin Natura 2000 -alue, Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet on kahden kilometrin päässä, Sipoonkorven Natura 2000 -alue neljän kilometrin päässä ja Sipoonkorven muut luonnonsuojelualueet 900 metrin päässä. Alueella vallitsevilla tuulensuunnilla suuri osa laitoksen ilmapäästöistä ohjautuu vilkkaassa  marjastus-, sienestys- ja muussa vapaa-ajan käytössä olevaan Sipoonkorpeen. Jätteenpolton aiheuttama vuosikymmenten raskasmetalli- ja dioksiinipäästöt muodostavat terveysriskin ja haittaavat merkittävästi alueen käyttöä.


6. Tärkeiden pohjavesin pilaantumisriski kasvaa merkittävästi

Fazerilan ensimmäisen luokan pohjavesialueen raja kulkee 250 metrin päässä jätevoimalan länsipuolella. Pohjavesialueella toimii kolme vedenottamoa (Valio noin 600 metrin, Fazer II noin 1,4 kilometrin ja Fazer I noin 1,7 kilometrin päässä jätevoimalasta). Niiden vettä 
käytetään elintarviketeollisuuden raakavetenä. Jätevoimalan sijoituspaikan läheisyydessä on noin kymmenen yksityiskaivoa. Lähimmät kaivot sijaitsevat noin 400 metrin päässä.

Kun jätteenpolttolaitoksen alueelta on louhittu ja louhitaan vielä paljon kalliota, ei ole varmuutta siitä, että pohjaveden virtaussuunnat pysyvät sellaisina kuin miksi ne nyt on arvioitu. Pohjavesien virtaus voi hyvin suuntautua kallion poistamisen ja laitoksen pohja- ja perustustöiden yhteydessä tehtävien kaivantojen myötä Fazerilan pohjavesialueelle. Suunnitellulla polttolaitoksen alueella pohjavedessä on jo nyt havaittavissa lievää pilaantumista. Jatkuvan kaivamisen voidaan olettaa lisäävän haitallisten aineiden pitoisuuksia laajemmankin alueen pohjavedessä. Kun kyseessä on 
jätteenpolton, jätteen esikäsittelyn ja jätteen säilytyksen salliva lupa, on otettava huomioon onnettomuus- ja tulvariskit: viime vuosien kokemusten mukaisesti mahdollisuus niin tulipaloon kuin tulviinkin on merkittävä. Luvassa tätä ei ole riittävästi huomioitu.

Kaksi Suomen suurimmista elintarvikealan yrityksistä käyttää pohjavesialuetta raaka-vesilähteenään, ja pohjaveden laadun pienikin heikkeneminen tai jopa riski yrityksen käyttämän 
pohjaveden pilaantumisesta voi vaarantaa ihmisten terveyden ja johtaa suureen imagohaittaan ja merkittäviin taloudellisiin tappioihin. Yhtään vähämerkityksisempää ei ole jätteenpolttolaitoksen ja 
sen tuoman liikenteen aiheuttama pohjaveden pilaantumisriski lähistön asuinkiinteistöillä, joilla käytetään omien kaivojen vettä. Terveysriski lienee vielä suurempi, sillä toisin kuin 
suuryritys, asukkaat eivät pysty tutkituttamaan käyttämänsä kaivoveden laatua jatkuvasti. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti näin lähelle pohjavesialuetta ei tule rakentaa näin riskialtista 
toimintaa. Lupahakemuksessa ei ole esitetty erilaisten onnettomuuksien riskiarviota puhumattakaan suunnitelmasta riskien toteutumisen varalta. Luvassa olisi tullut ehdottomasti vaatia 
suunnitelmia poikkeustilanteiden varalle.


7. Energian hyödyntäminen tehotonta

Tehokas jätteen sisältämän energian hyödyntäminen edellyttää, että itse polttoprosessi ottaa tehokkaasti talteen jätteen sisältämän energian ja että mahdollisimman suuri osa talteen 
saadusta energiasta hyödynnetään. Luvan perusteluissa siteerataan VALTSUa "Lupaohjauksella varmistetaan riittävä energiahyötysuhde." Luvassa ei kuitenkaan ole määräyksiä laitoksen tuotannon 
energiahyötysuhteesta eikä laitoksen tuottaman energian hyödyntämisestä. Lupahakemuksen  mukaan laitoksen hyötysuhde on 82 %. Hyötysuhde on matala, kun sitä verrataan esim. modernin maakaasuvoimalan hyötysuhteeseen tai edes verrattuna modernien BAT-tasoa edustavien jätteenpolttolaitosten hyötysuhteeseen.

Energian hyödyntämisen kannalta olisi ollut huomattavasti tehokkaampaa rakentaa jätteenpolttolaitos ja 60,4 milj kuutiota maakaasua käyttävä turbiini erillisinä. Näin laitoksilla (siis  maakaasulla) olisi saatu tuotettua huomattavasti enemmän sähköä kuin valitussa vaihtoehdossa, jossa maakaasulla tuotettavaa lämpöä käytetään jätteenpolton savukaasujen tulistamiseen jätteenpolton sähkönsaannin kasvattamiseksi muutamalla prosenttiyksiköllä noin 25 %:iin.

Tästä maakaasun tuhlaamisesta huolimatta jätteenpoltolla tuotettavasta energiasta (pääosin lämpöä) ei saada hyödynnettyä edes puolia. Kaukolämmön tarve on kesäkaudella vähäinen, vaikka jätemäärä pysyy ennallaan. Lupahakemuksen mukaan apulauhduttimen avulla lauhdutetaan ilmaan vuosittain aluksi 7 viikon ajan 13 GWh, mutta kaukolämmön tarpeen kasvu vähentää lauhdutustarpeen vuonna 2020 8 GWh:iin ja lopulta 2 GWh:iin.

Lämpöä joudutaan lauhduttamaan vuosienmittaan yhä enemmän, sillä  kaukolämmön tarve tulee mm. kaukolämmön tuottajia edustavan Energiateollisuus ry.n mukaan kääntymään Suomessa laskuun jo vuonna 2020. Syynä on pääasiassa rakennusten energiatehokkuuden paraneminen, mutta myös ilmaston lämpeneminen. Vantaalla kaukolämmön tarve ei viime vuosina ole (tätä poikkeuksellista talvea lukuun ottamatta) kasvanut väestömäärän ja rakennuskannan kasvusta huolimatta.


8. Jätteenpolton khk-päästöille tarvitaan päästörajat

YSL 43 §:n mukaan jätteenpolton khk-päästöille voidaan asettaa rajat. Kun samaisen pykälän mukaan on asetettava päästörajat ympäristöhaittojen estämiseksi, on raja khk-päästöille perusteltu. Ympäristölupa on tehokas keino rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä päästökaupan ulkopuolisilla aloilla, kuten jätteenkäsittelyssä. Muita tehokkaita keinoja ei täälä hetkellä ole käytettävissä. Päästöraja Vantaan Energian jätteenpoltolle tulisi asettaa siten, että se rajaisi polton khk-päästöt yleisesti jätteenpoltolle käytettävän päästökertoimen osoittamalle tasolle eli fossiilista alkuperää olevan energian osuus saisi olla tuotetusta energiasta 31,8 %, kun se ilman päästörajaa nousisi yli 60 %:iin.

YTV:n tutkimuksen mukaan alueelta kaatopaikalle päätyvä yhdyskuntajäte sisältää:
Kierrätyskelpoiset:
40 % biojätettä
4 % lasia
4 % metallia
1 % sähkö- ja elektroniikkaromua
17 % kierrätyskelpoista paperia, kartonkia ja pahvia
5 % tekstiilejä, vaatteita, kenkiä, laukkuja, huonekaluja ja 
puutavaraa (joista ilmeisesti osa kelpaisi uudelleenkäyttöön ja osa 
polttoon)

Ei kierrätyskelpoiset, mutta pääosin polttoon kelpaavat:
16 % muovia
3 % kierrätyskelvotonta paperia ja kuitupakkauksia

Ei kierrätyskelpoiset, poltossa haitalliset tai energiaa tuottamattomat:
7 % vaippoja ja kuukautissiteitä (eritteineen)
3 % hienoa ainesta yms kierrätys- ja polttokelvotonta
0,2 % ongelmajätteitä

Lähde: YTV

Poltettavassa jätteessä on kierrätyskelpoista jätettä noin 70 %, palavaa, ei kierrätyskelpoista jätettä noin 20 % ja palamatonta tai poltossa haitallista, vain kaatopaikalle kelpaavaa jätettä noin 10 %.

Lasi, metalli sähkö- ja elektroniikkaromu sekä hienoa aines yms. eivät käytännössä tuota poltossa lainkaan energiaa. Ulosteen/virtsan/veren sisältävät vaipat ja terveyssiteet tuottavat poltossa 
vähän energiaa (alle 10 Mj/kg), mutta aiheuttavat paljon päästöjä.  Biojäte tuottaa poltossa 3-4 MJ/kg, jätteistä kostunut paperi ja pahvi noin 10 MJ/kg  ja muovi noin 40 MJ/kg. Sekalaisen yhdyskuntajätteen poltossa saatavasta energiasta siis yli 60 % on fossiilista alkuperää.

Kuitenkin lupahakemuksessa oletetaan poltettavan jätteen hiilidioksidin määrä virheellisesti puolet pienemmäksi 31,8 %, jota yleisesti ja virheellisesti käytetään jätteenpolttolaitoksissa poltettavan jätteen kasvihuonekaasu-kertoimena.

YVA-vaiheessa esitetyt laskelmat jätteen arinapolttovaihtoehdon kasvihuonekaasupäästöistä perustuivat 31,8 % fossiiliosuuteen. Vantaan laitoksessa poltettavan jätteen sisältöön perustuvat (yli 
60 %) khk-päästöt ovat tuotettua ja käytännössä hyödynnettävää energiayksikköä kohti jopa suuremmat kuin kivihiilen polton aiheuttamat päästöt Martinlaakson kivihiilivoimalassa. Verrattuna 
tilanteeseen, jossa vastaava määrä energiaa tuotettaisiin modernilla maakaasukombivoimalalla aiheuttaa Vantaan jätteenpoltto tuotettua ja hyödynnettävää energiayksikköä kohti selvästi 
suuremmat khk-päästöt.

9. Jätteenpoltolla valtavat päästöt

Jätteenpolttolaitos tuottaa vuosittain
- hiukkasia 13 tonnia (0 tonnia)
- kaasumaisia ja höyrymäisä orgaanisia aineita (TOC) 13 tonnia
- kloorivetyä  (HCl) 13 tonnia
- fluorivety (HF) 1,3 tonnia
- rikkidioksidia (SO2) 65 tonnia
- typpimonoksidi ja typpidioksidi (No ja NO2) typpidioksidina  280 tonnia
- hiilimonoksidi (CO) 30 tonnia
- fossiilinen hiilidioksidi (/CO2) arviolta noin 200 000 tonnia perustuen yllä olevaan laskelmaan jätteen fossiilisesta energiaosuudesta (ei  siis 110 000 tonnia, kuten lupahakemuksessa virheellisesti esitetään)
- raskasmetalleja (mm. kadmium, elohopea, yhteensä 77 kg)
- dioksiineja ja furaaneja 0,1 mg

Jos vastaava määrä energiaa tuotettaisiin maakaasulla vähenisivät energian tuotannon päästöt ainakin seuraavasti:
- hiukkaset, raskasmetallit, dioksiinit, rikkidioksidi, CO, HCl, HF -100 %

Koska maakaasulla pystytään tuottamaan 52 % sähköä (jätteenpoltolla vain 25 %) ja koska maakaasulla toimiva energiantuotanto voidaan suhteuttaa energian tarpeeseen, tuottaa maakaasuun perustuva energiantuotanto hyödynnettävää energiayksikköä kohti vielä suhteessa vähemmän päästöjä kuin jätteenpoltto.

Lupahakemuksessa ei kerrota, mikä puhdistustekniikka savukaasujen puhdistamiseen valitaan. Esitetyt päästöt perustuvat jätteenpolton BAT-asiakirjan mukaisiin päästöihin. Kuitenkin hakemuksen mukaan jätteenpoltosta syntyy hiukkaspäästöjä 7 g/MJ, kun määrä jätteenpolton BAT-asiakirjan mukaan on 1-5. Hakija esittää käyttävänsä joko kuivaa tai puolikuivaa savukaasujen puhdistusmenetelmää. Näin ollen lupaviranomaisen on ollut mahdotonta päätellä, edustaako valittava menetelmä tällä hetkellä BAT-tasoa. EU:n BAT-referenssiasiakirjan tiedot perustuvat yli 10 vuotta vanhaan tilanteeseen, ja savukaasujen puhdistustekniikoita ja -menetelmiä on kehitetty EU:ssa Suomessa.

Lupaehdoissa päästörajat on asetettu jätteenpolttodirektiivin mukaisesti, mikä merkitsee lähes 20 vuotta sitten EU:n keskitasoa edustavien menetelmien ja tekniikoiden BAT-tasoa. Nykyisiä edistyneimmissä maissa käytössä olevia parhaita menetelmiä ja tekniikoita käyttäen olisi mahdollista päästä huomattavasti pienempiin päästöihin, jotka ovat jätteenpolton BAT-referenssiasiakirjan BAT-tason päästöjen alarajoilla. Tämä on perusteltua, kun kyse on uudesta, isosta pääkaupunkiseudun asutuksen keskelle tulevasta polttolaitoksesta, jossa on mahdollista käyttää uusinta puhdistustekniikkaa ja valita poltettava jäte ja polttoprosessit siten, että päästöt minimoidaan.


10. Jätteenpoltto tuottaa ongelmajätteitä ja vähentää vain vähän Ämmässuolle päätyvän materiaalin määrää

Päätös polttaa sekalaista jätetä merkitsee, että polttoon päätyy huomattavan paljon ongelmajätteitä, huonosti palavaa ja palamatonta jätettä ja tuhkan määrä ja haitallisuus ovat huomattavasti suuremmat kuin poltettaessa polttotarkoitukseen lajiteltua jätettä. Tuhkaa ja kuonaa syntyy siis enemmän kuin energiajätettä polttavissa laitoksissa, todennäköisesti selvästi yli 30 % poltettavan jätteen määrästä. Yhtenä jätteenpolttolaitoksen rakentamisen perusteluina esitetty väite on Ämmässuon kaatopaikan tilan säästäminen. YTV aikoo ohjata polttoon vuosittain 272 000 tonnia jätettä. Jos puolet siitä ohjattaisiin kierrätykseen, ei kierrätyksestä tulisi tuhkia ja kuonia Ämmässuolle, vaan sinne päätyisi vain 136 000 tonnia jätettä.

Kun YTV:n alueen lisäksi polttolaitokseen tuodaan Länsi-Uudenmaan jätteitä 68 000 tonnia ja kun koko poltettavasta massasta oletetaan 35 % lopulta päätyvän kaatopaikalle, joudutaan Ämmässuolle sijoittamaan 120 000 tonnia jätettä, josta osa on ongelmajätettä.

Luvasta puuttuvat määräykset, joilla velvoitetaan estämään ennalta jätteiden määrän ja haitallisuuden syntyä.

Lisäksi valittu polttotekniikka (arinapoltto) energiatehottomuutensa lisäksi tuottaa paljon tuhkia ja kuonia eikä näin edusta jätteenpolton nyky-BAT:ia.


11. Asemakaavoituksen

Voimassa olevan asemakaavan tarkoitus ei ollut varata alutta jätteenpoltolle eikä kaavoituksen yhteydessä selvitetty riittävästi jätteenpolton vaikutuksia.

Alueen asemakaavaan laitettiin (aikaisemman rakennuslain voimassa ollessa) merkintä ET, jolla osoitettiin yhdyskuntateknisen huollon rakennusten ja laitosten, kuten voimaloiden, vedenottamoiden, vedenpuhdistamoiden tai jätteenkäsittelylaitosten alueet. Olennaista on, mitä toimintoja alueelle suunniteltiin kaavoituksen avulla sijoitettavan ja selvitettiinkö alueelle asemakaavassa sijoitettavaksi suunniteltujen toimintojen vaikutuksia.

Asemakaavan valmisteltaessa ja siitä päätettäessä ei ollut tarkoitus sijoittaa alueelle jätteenpolttolaitosta, vaan hiiltä, maakaasua  tms polttoainetta käyttävä tavanomainen voimalaitos ja lähinnä siirtokuormausasemana käytettävä jätteenkäsittelyn tukikohta (siirtokuormausasema). Koska hiilivoimalan tilantarve on tavanomaisista voimalaitoksista suurin, selvitettiin kaavoitusta varten hiilivoimalan ja jätteenkäsittelyn tukikohdan sijoittamisen mahdollisuudet ja vaikutukset alueelle. Jätteenpolttolaitoksen sijoittamista alueelle ei tuolloin esitetty eikä selvitetty. Myöhemminkään, uuden MRL:n tultua voimaan ei selvitetty asemakaavoituksen muuttamista siten, että kaava sallisi jätteenpolttolaitoksen sijoittamisen alueelle. Asemakaavoituksen missään vaiheessa ei ole selvitetty jätteenpolttolaitoksen sijoittamisen vaikutuksia alueelle. Näin ollen voimassa oleva asemakaava olisi tullut muuttaa vallitsevaa tilannetta vastaavaksi ja selvittää jätteenpolttolaitoksen vaikutukset alueelle.


Yhteenveto

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri katsoo, että ympäristölupa on myönnetty virheellisin perustein ja tulee siksi kumota.



Helsingissä 29.1.2010

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry


Leo Stranius             Ursula Immonen
puheenjohtaja            toiminnanjohtaja



Liite
1. YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS No YS 1696
Dnro UUS-2009-Y-207-111, Helsinki 30.12.2009
(sähköisesti PDF-muodossa)