Muutoksenhaku Espoo Myllypuron vesiluvassa

VAASAN HALLINTO-OIKEUS

VALITETTAVA PÄÄTÖS

Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 32/2009/1, Dnro LSY-2008-Y-104 (2.7.2009) Padon ja tulvavesialtaan rakentaminen Myllypuroon ja poikkeaminen vesilain 1 luvun 17 a §:n mukaisesta luonnontilaisen uoman muuttamiskiellosta, Espoo

VALITTAJAT

Espoon ympäristöyhdistys ry., Espoo
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry., Helsinki

PROSESSIOSOITE

Luonnonsuojelusihteeri Tapani Veistola
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri
c/o Suomen luonnonsuojeluliitto
Kotkankatu 9
00510 HELSINKI
Puhelin (09) 228 08 266
GSM 0400 615 530
Faksi (09) 228 08 200
Sähköposti tapani.veistola (at) sll.fi

VAATIMUKSET

Vaadimme hakemuksen hylkäämistä.


PERUSTELUT

1 Muistutustamme ei käsitelty

Lähettämäämme muistutusta asiassa ei ole käsitelty. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston lähettämän selityksen mukaan: "Sähköpostinne on tullut perille 29.9.2008, mutta sitä ei jostain syystä ole kirjattu kyseiseen asiaan." Tästä syystä vaadimme että asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi. (Liitteet 1-2).

2 Kaavan vastaisuus

Osa alueesta sijaitsee lainvoimaisen yleiskaavan luonnonsuojelualueeksi (SL1) varatulla alueella ja on siksi muun muassa MRL:n yleiskaavan sisältövaatimusten vastainen.

3 Luonnonsuojelulain vastaisuus

Kohdealueelle on perustettu Myllypuron lehtokorpilaakso -niminen luonnonsuojelualue ennen lupapäätöksen tekemistä, esimerkiksi Uudenmaan ympäristökeskuksen tiedote 12.6.2009: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=325853&lan=fi

Tällaiset hankkeet on luonnonsuojelualueella kielletty.

4 Luontoarvojen vaarantuminen

Hanke uhkaisi alueen luonnonarvoja monin tavoin, esimerkiksi:

Uoma on luonnontilainen ja meanderoiva. Lisäksi se on yhteydessä mereen, mikä mahdollistaa muun muassa taimenen lisääntymisen uomassa. Uomassa esiintyy myös lähteisyyttä, mikä mahdollistaa lähdevaikutteisuudesta riippuvaisten lajien (esimerkiksi purokatka) esiintymisen uomassa.

Kaikki purot ja norot ovat Etelä-Suomessa uhanalaisia (SY 8/2008 s. 65). Hanke vaarantaisi muutenkin epäsuotuisassa suojelun tasossa olevan luontotyypin suojelutavoitteita merkittävästi lisää.

Lisäksi kyseessä on muutenkin valtakunnallisesti arvokas luontokohdekokonaisuus. Puro on osa kohdetta, jossa on lehtoa ja lehtokorpea. Kaikki lehtotyypit ovat Etelä-Suomessa uhanalaisia tai silmälläpidettäviä (SY 8/2008 s. 122) ja lehtokorvet ovat Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisia (SY 8/2008 s. 87).

Luonnonsuojelulain 49 §:n lajeista saukko ja liito-orava kuuluvat alueen lajistoon. Alueelta on havaintoja saukosta, ja puron alajuoksulla mm. emo poikasineen jäänyt auton alle. Myös viime vuosilta tuoreita havaintoja. Alueella on myös liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Hankkeen vaikutuksia näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen häviämiselle tai heikentymiselle ei ole arvioitu.

5 Tulvadirektiivin ja vesipuitedirektiivin vastaisuus

Suunniteltu tulva-allas aiheuttaisi luonnontilaisen uoman ja sen reunojen voimakasta eroosiota. Veden mukanaan huuhtomat maamassat ja eloperäinen aines kertyisi uoman alajuoksulle, jossa se aiheuttaisi muun muassa kalojen kutualueiden tuhoutumista sekä lisäisi tulvahaittoja. Luonnontilainen uoma ympäristöineen muuttuisi voimakkaasti uoman suoristamisen sekä altaan rakentamisen ja käytön seurauksena. Pato välppineen estäisi kalojen kulun uomassa. Veden altaassa seisomisen seurauksena lehtokasvillisuudelle aiheutuisi vahinkoa.

EU:n tulvadirektiivi (2007/60/EY) korostaa luonnonmukaista tulvien torjuntaa. Sen mukaan tulvariskien hallinnassa tulee ottaa huomioon vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) ympäristötavoitteet (johdannon kohta 17), eli vesien hyvä ekologinen tila. Tulvadirektiivin johdannon kohdassa 14 ja artiklassa 7.3 viitataan luonnollisten tulvatasanteiden ylläpitoon ja/tai kunnostamiseen,  jotta virtavedet saisivat lisää tilaa tulvia.

Hakemuksessa ei ole esitetty vaihtoehtoisia menetelmiä alueen tulvien torjunnalle. Esitetty vaihtoehto (pato ja tulva-allas) ei edusta käytettävissä olevaa parasta tekniikkaa (BAT) tulvien hallinnassa.

Tulvien hallinta tulisi tehdä luonnonmukaisten menetelmien mukaisesti. Esimerkiksi valuma-alueen putkitettuja ja muokattuja osuuksia tulisi avata ja luontaisia tulva-alueita tulisi ennallistaa. Valuma-alueella hulevesien hallinta tulisi tehdä luonnonmukaisten menetelmien avulla, pidättämällä ja viivyttämällä hulevesiä mahdollisuuksien mukaan jo syntypaikallaan.

Tulvien hallintaa, maankäyttöä ja vesiensuojelua tulisi tulevaisuudessa tarkastella koko valuma-alueen mittakaavassa. Alueen mahdollisessa tulevassa maankäytössä tulisi jättää vesistön varrelle riittävä suojavyöhyke, jotta tulvavahingoilta vältyttäisiin.

6 Riittämättömät selvitykset

Päätös on monilta osilta riittämättömästi selvitetty, esimerkiksi:

Niipperin tulvavahinkoja ei ole selvitty: Milloin tapahtunut, mitä tapahtunut, millainen virtaama ja vedenkorkeus on ollut, ovatko rummut olleet kunnossa, kuka on havainnoinut, millaisia vahinkoja on syntynyt, olisivatko tulevat vahingot estettävissä muilla toimilla, ovatko ne seurausta rakennusluvan mukaisista rakenteista jne.? Nyt ei ole esitetty muun muassa tietoja tulvan aiheuttamista vahingoista kiinteistöille, joten hankkeen tarpeestakaan ja muista vaihtoehtoisista ratkaisuista ei ole riittävää selvitystä.

Ei ole selvitetty myöskään miten mahdollisen padotuksen aiheuttama eroosio ja puuston kuoleminen (sitoo maata) vaikuttaisi kiintoaineksen eroosioon purolaaksossa, ja sitä myöten kiintoaineksen kulkeutumiseen ja laskeutumiseen alavirrassa (uoman täyttyminen ja madaltuminen) vaikuttaisi.

Myöskään ei ole selvitetty heikentävätkö piha-alueiden rakennelmat uoman välityskykyä.  Haittaavatko ne vesieliöiden vaellusta ja ovatko rakennelmat ylipäänsä laillisia?

Lajistosta muun muassa kalasto sekä ravusto jäivät tutkimatta. Ne ovat yleensä keskeisiä vesiluvissa käsiteltäviä asioita.

Tulva-altaan muita mahdollisia sijoituspaikkoja ei ole selvitetty. Tällainen olisi mahdollista kaivaa muun muassa Myllypuron laakson yläpuolelle Storbergan tilan ja Niipperinmäen mäkialueen väliseen laaksoon, joka nykyisin on ns. joutomaata ja pensoittuvaa niittyä. Tämän yläpuolella seuraava mahdollinen altaan paikka olisi Nybackassa Niipperintien länsipuolella, jossa on nykyisin lähinnä pensoittuvaa niittyä. Kolmas mahdollinen altaan paikka olisi Hiirisuontien länsipuolella nykyisen asuinalueen ja Kalajärvensuon välisellä niityllä. Näiden kolmen mainitun paikan hyödyntäminen kosteikkona ja varastoaltaana paitsi tasaisi Myllypuron virtaamia, myös parantaisi sen vedenlaatua ja vähentäisi haitallista kiintoaineskulkeumaa ja hulevesien kuljettamien epäpuhtauksien kulkeutumista alapuolisiin vesistöihin ml. Espoon kaupungin pitkään kunnostamaan Pitkäjärveen ja Itämereen. Myös Kringelkärrin, Långkärrin ja Kalajärvensuon ennallistaminen lisäisi luonnollista kautta alueen vedenpidätyskykyä.


YHTEENVETO  

Hakemus on ainakin vesilain, kaavan, luonnonsuojelulain, tulvadirektiivin ja vesipuitedirektiivin sekä hallintolainsäädännön kannalta lainvastainen.



PÄIVÄYS           Helsingissä 3.8.2008

VAKUUDEKSI

Espoon ympäristöyhdistys ry.



Steven Venn            Pasi Raipola
puheenjohtaja          varapuheenjohtaja


Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry.



Leo Stranius        Tapani Veistola
puheenjohtaja      luonnonsuojelusihteeri


LIITTEET        Muistutuksemme lupavirastolle
                       Lupaviraston vastaus kysymykseemme muistutuksemme kohtalosta