Uudenmaan ympäristökeskukselle täydentävä lausunto ehdotuksesta Kymijoen - Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla
Uudenmaan ympäristökeskukselle
Viitteenne Dnro UUS-2008-R-23-56
Asia: Täydentävä lausunto ehdotuksesta Kymijoen – Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla
Tämä Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin lausunto täydentää piirin 27.2.2009 lähettämää lausuntoa.
JÄSENNYS
Dokumentin toimenpideosioon muokataan kappaleesta 11.2.10 ("Ehdotukset muiden ohjauskeinojen kehittämiseksi") kolme erillistä kappaletta: "Maankäytön ja kaavoituksen keinojen kehittäminen", "Lainsäädännön kehittäminen" sekä "Muut ohjauskeinot".
Lisäksi kappaleen 11.2.10 taulukkotarkastelu laajennetaan tekstimuotoon.
7 VEDENKÄYTÖN TALOUDELLINEN ANALYYSI
Kappale 7.1. Seuraavaa vesienhoitokautta varten selvitetään ja analysoidaan vedenkäytön taloudelliset vaikutukset monipuolisesti ottaen huomioon myös ympäristö- ja luonnonvarakustannukset.
Kommentti: Asia tulisi sisällyttää myös toimenpideosioon (kappale 11.2.10).
11 VESIENHOIDON TOIMENPITEET
11.2.1 Yhdyskunnat (s. 96 -100)
Kappale 11.2.1 Lisätoimenpiteisiin: Vesilain mukaista valvontaa tehostetaan myös jätevedenkäsittelylaitosten lupien, erityisesti käsittelemättömän tai osin käsitellyn jäteveden ohijuoksutusten osalta.
Kappale 11.2.1 Ohjauskeinolistaan (s. 99): Puhdistamolietteen hyötykäytön tekniikan ja käytäntöjen kehittäminen perustuen ravinteiden kierrätykseen.
11.2.2 Haja-asutus (s. 100-102)
Kappale 11.2.2 Ohjauskeinolistaan (s.102):
- Jätevesijärjestelmän uusimiseen myönnettävien avustusten ohjaaminen kuiva- ja vähävetisille käymäläratkaisuille
- Laitepuhdistamoiden sijoittaminen mahdollisimman etäälle vesistöistä tai muista herkistä alueista
11.2.3 Teollisuus ja yritystoiminta: Maa-ainesten otto (s. 106-107)
Maa-ainesten oton yhteydessä ei ole vesienhoitosuunnitelmassa lainkaan mainittu maa-ainesten ottoa merialueilla eikä maa-ainesten oton haittavaikutuksia lähteisiin tai lähdeperäisiin soihin.
11.2.3 Teollisuus ja yritystoiminta: Turvetuotanto (s. 107-111)
Kappale 11.2.3. s. 109 toiseksi viimeisen kappaleen loppuun:
Tämä toteutuu siten, että ne (turvetuotannosta vapautuvat alueet) ennallistetaan ensisijaisesti kosteikoiksi. Uusia alueita ei oteta turvetuotantokäyttöön Uudellamaalla.
11.2.4 Maatalous (s. 111-118)
Kappale 11.2.4. Taloudellishallinnolliset ohjauskeino-listaan s. 117:
- Maatalouden ympäristötukijärjestelmää kehitetään tehokkaammaksi vesiensuojelun osalta. Tämä tarkoittaa, että ympäristö- ja investointituet tulee voida kohdentaa vesiensuojelun kannalta ongelmallisimmille alueille.
- Kaltevien, eroosioherkkien rantapeltojen sekä säännöllisesti tulvivien peltojen poisto kuormittavasta viljelykäytöstä, erityisesti Uudellamaalla.
- Kosteikkojen tukitason korottaminen ja tukiehtojen lieventäminen. Esimerkiksi kosteikot muutetaan tukikelpoisiksi myös alueilla, jossa peltojen osuus valuma-alueesta jää alle 20 prosentin.
Tukea tulee saada myös pienemmille kosteikko- ja laskeutusallasratkaisuille, esimerkiksi ketjumaisille pidätys- ja kosteikkorakenteille.
- Suojakaistojen minimileveyttä kasvatetaan ravinteiden ja kiintoaineksen pidättämiseksi.
11.2.5 Metsätalous (s. 118-120)
Kappaleeseen 11.2.5. s. 120 Ohjauskeinot:
- Metsälannoitusta ei harjoiteta vesiensuojelun kannalta herkillä ja ongelmallisilla alueilla.
- Suojavyöhykkeen vähimmäisleveyden tulee olla 15 metriä kaikkien vesistöjen varsilla ja 20-30 metriä biologisesti arvokkailla ranta-alueilla. Taimenpurojen varsilla tulee luopua avohakkuista ja puron molemmin puolin jätetään vähintään 50 metriä leveä puustoisena säilytettävä suojavyöhyke.
- Ojitetut suot, jotka eivät ole puuntuotannollisesti kannattavia, ennallistetaan.
11.2.6 Liikenne (s. 120-122)
Kappale 11.2.6 s. 122 Muita keskeisiä ohjauskeinoja -listaan:
- Liikenneväylien rakentamisessa otetaan huomioon ekologisten yhteyksien säilyttäminen.
Esimerkiksi purokäytävät ovat tärkeitä saukkojen ja muiden eläinten kulkureittejä.
- Vesialueiden käytön hallinnassa otetaan huomioon vesiliikenteen vaikutukset, kuten potkurivirtausten haitat matalilla vesialueilla sekä väylien ja satamien ruoppausten ja ruoppausmassojen läjittämisen ympäristövaikutukset.
11.2.7 Vedenotto (s. 123-124)
Kappale 11.2.7 s. 123 Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet / Toisen kappaleen loppu: Vedenotto voi aiheuttaa haittaa esimerkiksi pohjavesistä riippuvaisille ekosysteemeille kuten lähteille ja lähteisille soille.
Kappale 11.2.7 s. 123 Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi: Pienen joen tai puron virtaamasta suuri osa voi kulua kasteluun ja vesistö käytännössä kuivua. Samassa vesistössä voi olla useita kasteluveden ottajia, joiden yhteisvaikutukset vesistöön täytyy arvioida huolella lupaa annettaessa. Toiminnanharjoittajilta tulee voida vaatia mm. veden kierrätystä, hulevesi- ja tulvavesialtaita sekä vesivarastoiksi rakennettuja kosteikkoja.
Kappale 11.2.7 Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi: Lupamääräykset, mukaan lukien vesivoimalaitosten luvat ja säännöstelyluvat tarkistetaan vastaamaan vesipuitedirektiivin tavoitteita. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että jatkuvat luvat muutetaan määräaikaisiksi.
11.2.8 Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen (s. 124-125)
Kappale: 11.2.8. Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi ensimmäisen kohdan jälkeen: Ensisijaisesti lohi- ja siikapitoisiksi määritellyistä vesistöistä tulee poistaa ihmisen tekemät vaellusesteet.
11.2.10 Ehdotukset muiden ohjauskeinojen kehittämiseksi (s. 129)
Kappale 11.1. sekä kappale 11.2.10: Kuluvalla suunnittelujaksolla tarkastellaan kattavasti toimenpiteiden kustannustehokkuutta sekä jokaisen vesimuodostuman osalta että eri sektorien välillä (maatalous, metsätalous jne.). Vesiensuojelutoimet suunnataan tarkastelujen perusteella.
Kappale 11.2.10: Vesilain tulkintaa selkiytetään, jotta sen avulla voidaan puuttua paremmin myös toimintaan maa-alueilla.
Kappale 11.2.10: Ympäristörikosten tuomiokäytäntöä kiristetään siten, että rangaistukset vastaavat saatuja hyötyjä.
Kappale 11.2.10: Purojen suojelun sääntely jakaantuu metsälain, vesilain, luonnonsuojelulain, maankäyttö- ja rakennuslain sekä ympäristönsuojelulain kesken, mutta lakien tulkinta purojen suojelussa on osin sekavaa ja purot luontokokonaisuutena jäävät usein huomioimatta. Vesistön määrittely ja tulkinta purojen ja norojen suhteen on ollut horjuva. Osittain juuri lakien tulkinnan epäselvyyksien takia purovesistöissä on paljon laittomia patoja.
Toimenpiteenä tehdään purokartoituksia tai purorekistereitä, joissa määritellään vesistön rajat. Lisäksi luodaan selkeä menettelytapa, jolla viranomaiset puuttuvat laittomiin patorakennelmiin.
Kappale 11.2.10: Maankohoamisrannikolla fladoille ja kluuveille tehdään kartoituksia, joiden perusteella annetaan ruoppausrajoituksia herkimmille alueille.
Kappale 11.2.10: Lohikalojen alamittoja nostetaan Uudenmaan pintavesien toimenpideohjelman s. 112 ehdotuksen mukaisesti. Uhanalaisten kalakantojen suojelemiseksi voidaan käyttää määräaikaisia kalastuskieltoja (esim. Vantaanjoki lohen ja taimenen parhaimman nousun aikaan).
Toimenpidelista uuteen kappaleeseen "Maankäytön ja kaavoituksen keinojen kehittäminen"(jos uutta kappaletta ei synny, kappaleeseen 11.2.10):
- Hulevesisuunnitelmien laatiminen kunnille ja ylikunnallisesti
- Valuma-alueiden merkitseminen kaavakartoille kaikilla kaavatasoilla pohjavesialueiden tapaan
- Kaavoituksen ulottaminen koskemaan kattavammin myös vesialueita
- Rantakaavoista laaditaan kattavat vaikutusarviot vesiluontoon
- Kaavoittajille laaditaan selkeä ohjeistus vesien suojelutoimista ja vesien osalta huomioitavista asioista kaavoitusprosessissa.
VOIMAKKAASTI MUUTETUT VEDET: MUSTIONJOKI
Uudenmaan pintavesien toimenpideohjelma kappale 4.5.1: Mustionjokeen rakennetaan sen luonnonarvojen (jokihelmisimpukka, lohi, meritaimen) turvaamiseksi ja ennallistamiseksi kalatiet, joilla ohitetaan voimalapadot.
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry.
Leo Stranius Tapani Veistola
puheenjohtaja luonnonsuojelusihteeri
