Lausunto luonnoksesta Etelä- ja Länsi- Suomen jätesuunnitelmaksi vuoteen 2020
Helsinki 6.10.2009
Pirkanmaan ympäristökeskus
Kirjaamo
Lausunto luonnoksesta Etelä- ja Länsi- Suomen jätesuunnitelmaksi vuoteen 2020
(ELSU)
1. Yleistä
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri on pettynyt esitettyyn luonnokseen Etelä- ja Länsi-Suomen
jätesuunnitelmaksi vuoteen 2020 (jäljempänä ELSU). Suunnitelma ei toteuta kestävän kehityksen
periaatteita. Erityisesti jätteiden synnyn ehkäisytavoitteet ovat liian vaatimattomia ja irrallaan
jätteenkäsittelykapasiteetin mitoituksesta ohjatakseen luonnonvarojen säästöön. Luonnoksen linjaus
on jätteenpolttoa suosiva, mikä lisää luonnonvarojen kulutusta ja johtaa ympäristön tilan
huononemiseen sekä ilmasto- ja muiden päästöjen lisääntymiseen.
Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin mielestä Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelmaan on
otettava kunnianhimoiset tavoitteet ja voimakkaampia toimenpiteitä jätteen synnyn ehkäisyyn ja
kierrätykseen. Mahdollisuuksia esimerkiksi biojätteen jalostamiseen liikennepolttoaineeksi tulisi
kehittää. Ympäristöviranomaisten on toimittava voimakkaasti ympäristön tilan parantajana ja kehitettävä strategioissaan uusia toimintatapoja.
2. Suunnitteluprosessin kulusta
Prosessin kulkua johti alueellisten ympäristökeskusten johtajista muodostettu johtoryhmä. Ryhmä
oli asettanut suunnitelman painopistealueet jo prosessin alussa ennen kuin esimerkiksi alueen
jätemäärätietoa oli koottu yhteen. Uudenmaan alueen yhteistyöryhmä kokoontui vasta prosessin jo
jatkuttua jonkin aikaa, jolloin oleellisiin asioihin, kuten painopisteisiin ei voinut enää vaikuttaa.
Yhtenäinen esitys jätesuunnitelma-alueen jätemääristä, jätejakeista ja jätteen laadusta on
ensimmäistä kertaa esillä nyt kommentoitavassa ELSU-luonnoksessa. Tiedot ovat kuitenkin jätteen
polton osalta puutteellisia, virheellisiä ja vanhentuneita. Yhdyskuntajätettä ilmoitetaan
poltettavan alueella 141 000 tonnia, vaikka todellinen määrä on jo tänä vuonna noin 700 000
tonnia. Polttokapasiteettia on nyt 860 000 tonnia ja se nousisi yli 2 miljoonaan tonniin, jos kaikki lupa ja YVA-vaiheessa olevat ja pitkälle suunnitellut hankkeet toteutuvat.
Vaikka ajantasaista tietoa jätteenpolton kapasiteetista ja suunnitelmista olisi ollut saatavilla, ei tietoa ole käytetty hyväksi suunnittelussa. Tämä on johtanut suunnittelutyön pahaan vääristymään. Jätteenpolton lisäyssuunnitelmat ELSU-alueella aiheuttavat valtavan ylikapasiteetin.
Alun perin painopisteistä puuttui kokonaan jätelain, EU:n jätedirektiivin (jätehuollon
puitedirektiivin 2008/98/EY) ja VALTSUn edellyttämät jätteen synnyn ehkäisy ja kierrätys. Tästä
puutteesta tuli ensimmäisen kuulemisen aikana isoin osa palautteesta. Asia luvattiinkin korjata.
Lainaus Uudenmaan yhteistyöryhmän kokouksessa 1.4.2009 esitetystä kalvosta:
Sirje Sten 1.4.2009, Pirkanmaan ympäristökeskus,
Painopisteisiin tulleen palautteen huomioon ottaminen
- Jokaisesta painopisteestä käsitellään jätteen synnyn ehkäisy, hyödyntäminen ja käsittely.
Suunnitelman painopisteiden valinnasta saatua palautetta ei ole juurikaan otettu huomioon.
Lukuisat järjestöt esittivät, että suunnitelmassa keskityttäisiin ensisijaisesti jätteiden synnyn
ehkäisyyn ja että suunnitelma kohdistuisi merkittäviin jätevirtoihin, mutta näin ei ole tehty.
Suunnitelmaa varten tilattua ideapaperia jätteen synnyn ehkäisyn edistämisestä on hyödynnetty vain
pieneltä osin.
Myöskään asiantuntijatyöryhmien kunnianhimoisia tavoitteita ja useita työryhmien tehokkaiksi
katsomia toimenpiteitä jätteen synnyn ehkäisemiseksi ei ole otettu suunnitelmaan. Ainakin
rakennusjätteitä ja biohajoavia jätteitä käsitelleiden asiantuntijaryhmien antamat
asiantuntijamielipiteet ja toimenpide-ehdotukset on suodatettu laimeiksi versioiksi siitä, mitä
ryhmien kokouksissa oli esitetty.
Osin hyvätkin esitetyt ehkäisytoimet ovat suunnitelmassa mukana kuin päälle liimattuina, ilman
arviota vaikutuksesta tarvittavaan käsittelykapasiteettiin. Yleisessä osiossa esitetyt ehkäisytoimet
ovat hyvin puutteelliset.
3. Luonnoksen tavoitteet
Suunnitelmaluonnoksen tavoitteet ovat ristiriitaisia ja painotukset kestävän kehityksen vastaisia.
Muun muassa OECD:n Strategic Waste Prevention –oppaassa hallinnolle todetaan, että määrälliset,
mitattavat tavoitteet ovat keskeinen tekijä jätteen synnyn ehkäisyssä edistymisen kannalta. Ilman määrällisiä tavoitteita ei ole toimintavelvoitteita eikä myöskään voi mitata onnistumista. Nyt määrällisistä, mitattavista ehkäisytavoitteista on ilman perusteluita luovuttu tai niitä on alennettu asiantuntijaryhmissä ja taustaraporteissa esitetyistä ja vaikutusten arvioinnissa käsitellyistä. Biohajoavan jätteen osalta arvioinnissa mukana ollut 15 % vähennystavoite on vesitetty muotoon ”syntyy vähemmän henkeä kohden” (siis periaatteessa promillenkin vähennys riittäisi). Uudisrakentamisen osalta rakentamisen materiaalitehokkuuden asiantuntijoiden esittämä 50 % vähennystavoite on puolitettu 25 %:iin ilman perusteluita.
Määrällisten ehkäisytavoitteiden puuttuminen pyrkii kätkemään sen, että suunnitelmassa on
esitetty keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Biohajoavien jätteiden käsittelyvaihtoehtojen
tarkastelussa ehkäisyvaihtoehdon ainoa (ja merkittävänä pidetty) negatiivinen vaikutus on, että
”jätteenpolttolaitokset joutuisivat etsimään polttoainetta suunnittelualueen ulkopuolelta tai
ulkomailta”. Eli jos suunnitelmassa todella asetettaisiin tavoite ja tätä tukevat toimet jätteen synnyn
vähentämiseksi, näyttäytyisi suunniteltu jätteenpolttokapasiteetti ylimitoitettuna.
Tilanne on ratkaistu suunnitelmassa tekemällä linjaus polton hyväksi ehkäisyä vastaan:
ehkäisytavoitteista on tingitty ja asiantuntijoiden ehkäisyn alalta esittämiä toimenpide-ehdotuksia
karsittu, vaikka vaikutusten arvioinnin mukaan ehkäisyvaihtoehto olisi paras kestävän kehityksen
uusiutumattomien ja uusiutuvien luonnonvarojen säilymisen, energian säästön ja ilmaston
kannalta.
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri pitää tätä täysin kestämättömänä linjauksena
ympäristöviranomaisten taholta. Ympäristöviranomaiset ovat sivuuttaneet kestävän kehityksen,
ilmastopolitiikan sekä jätedirektiivin ja -lain hierarkian vaatimukset.
4. Kaavoitus
Maakuntakaavojen valmistelun pohjaksi jätehuollon pitkän aikavälin aluetarpeita on
suunnittelualueella kartoitettu laajassa erillisselvityksessä ainoastaan Uudenmaan ja Hämeen
ympäristökeskusten toimialueilla. Laitos- ja muut tarpeet on syytä kartoittaa koko ELSU-alueella ennen maakuntakaavoitusta.
Jätehuollon kaavamerkinnät ovat hyvin kirjavat eri kaavoissa. Jätehuollon aluevarausten esittämistapaa on tarpeen yhdenmukaistaa. Osin hyvinkin vanhat (asema- ja muut) kaavat mahdollistavat esimerkiksi jätteenpolttoa. Vanhoissa kaavoissa ei ole voitu arvioida riittävästi esimerkiksi polttolaitosten riskejä ja muita ympäristövaikutuksia ja siksi ne on ajanmukaistettava ennen sijoittamispäätöksiä. Kaavoissa tulee ottaa huomioon myös jätteen ennaltaehkäisy ja kierrätysvaihtoehdot. Lisäksi tulee huolehtia siitä, että asianmukaiset selvitykset tehdään suunniteltujen laitosten kaikkien ympäristövaikutusten ja riskien osalta.
5. Ympäristövaikutusten arviointi
Ympäristövaikutusten arvioinnissa olisi tullut laskelmiin perustuen esittää, miten painopisteissä valitut eri vaihtoehdot vaikuttavat jätelain ja ilmastokysymyksen kannalta tärkeimpiin tekijöihin, kuten luonnonvarojen kulutukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin. Lisäksi olisi tullut arvioida, miten erilaiset ehkäisy-, kierrätys- ja polttotavoitteet vaikuttavat kunkin tavoitteen toteutumiseen. Ympäristövaikutuksina arvioitiin lähinnä vain se, miten eri vaihtoehdot toteuttavat VALTSUn tavoitteita. Tämä on aivan liian suppea näkökulma eikä paljasta suunnitelman ympäristövaikutuksista juuri muuta kuin sen, että muut kuin jätteiden synnyn ehkäisyyn perustuva vaihtoehto estävät toteuttamasta edes VALTSUn (yhdyskuntajätteenpolttoa edistäviä) tavoitteita.
Suunnitelman SOVAus osoitti kuitenkin, että biohajoavan jätteen osalta vain ehkäisy/kierrätys-vaihtoehto toteuttaa edes VALTSUn tavoitteet, olisi suunnitelmassa tullut vajavaisenkin SOVAn perusteella valita tavoitteet ja toimenpiteet, jotka edistävät tämän vaihtoehdon toteutumista. Esitetytkään toimenpiteet eivät voi parhaalla mahdollisella tavalla edistää jätteen synnyn ehkäisyä, kun luonnoksessa suositaan jätteen polttoa.
Rakennusosiossa vertailtaviksi vaihtoehdoiksi valittiin talonrakentamisessa rakentamisen laadun parantaminen (kilpailuttamismallin luominen ja käyttöönotto, materiaalitehokkuussopimukset, rakennusalan laatu- ja kehittämisohjelmien käyttöönoton edistäminen) ja rakenteiden ylläpidosta huolehtiminen (korjausrakentamisen koulutuksen, tiedotuksen ja neuvonnan lisääminen ja rakennuksen purkuosien välityksen tehostaminen). Maarakentamisessa vertailtavia vaihtoehtoja olivat viranomaisohjauksen kehittäminen ja maapankkien perustaminen.
On selvää, etteivät nämä ohjauskeinot mitenkään riitä toteuttamaan edes suunnitelmaan vesitettyä uudisrakentamisen 25 %:n materiaalitehokkuustavoitetta, korjausrakentamisen 25 %:n tavoitetta ja maarakentamisen 10 % tavoitetta. Vaikuttavuusarvioinnissa ei edes yritetä arvioida, mihin vähennystasoon esitetyillä toimenpiteillä voidaan päästä. Sanallisesta arvioinnista käy kuitenkin ilmi, etteivät tekijätkään usko kovin suureen vaikuttavuuteen. Ohjauskeinot jäävät lähinnä toimijoiden vapaaehtoisuuden varaan ilman, että toimintaa ohjaisivat taloudelliset seikat.
Vaikka taloudelliset ohjauskeinot ja määräykset todetaan suunnitelmassa tehokkaimmiksi ohjauskeinoiksi, ei tärkeimmiksi tiedettyjen ohjauskeinojen vaikutuksia edes selvitetä. Ne jätetään itse suunnitelman toimenpiteiden ulkopuolelle. Tämä on piirin mielestä virheellinen ratkaisu.
6. Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin vaatimukset
Piiri haluaa jätesuunnitelmaan kunnolliset määrälliset tavoitteet jätteiden synnyn ehkäisyyn ja kierrätykseen.
Ainakin seuraavat asiat on huomioitava.
Biojätteen mädätystä kaasuksi ja maanparannusaineeksi sekä bioetanolin ja biodieselin tuotantoa eri jätejakeista tulee lisätä huomattavasti. Yhdyskuntajätteen ja lietteiden syntyä on vähennettävä vähintään 3 % vuosittain. (Viiden prosentin vuotuinen vähennys olisi linjassa esim. KTM:n Ekotehokkuutta käsitelleen raportin laskelmien kanssa). Kierrätyskelpoisen, nyt sekalaisena kaatopaikalle päätyvän jätteen ja biohajoavan jätteen polttoa ei tule esitetyllä tavalla edistää. Rakennusjätteiden määrää tulee vähentää asiantuntijatyöryhmän esityksen mukaisesti (uudisrakentaminen -50 %/rakennettu neliö tai kuutio, korjausrakentaminen -25 %/rakennettu neliö tai kuutio ja yhdyskunta- ja maarakentaminen -10 %). Tuhkille ja kuonille tulee asettaa kunnianhimoiset määrälliset vähentämistavoitteet, jotka koskevat niin määrää kuin laatua. Myös poikkeuksellisten tilanteiden ja maaperän pilaamisen tuottamalle jätteelle on asetettava määrälliset ja laadulliset tavoitteet.
Lietteiden osalta esitetään mahdollisena lähinnä vain laadullinen jätteiden synnyn ehkäisy, vaikka
käytännön kokemukset eri teollisuuslaitoksista ja monista ruotsalaiskunnista osoittavat, että myös
lietteiden määrää voidaan ehkäistä tehokkaasti. Lietteiden ehkäisy-/käsittelyvaihtoehtojen valitut
painotukset ovat ristiriidassa ympäristövaikutusten arvioinnin tulosten kanssa. Tuhkien ja kuonien
osalta todetaan, ettei määrän vähentäminen ole mahdollista ja että jätteenpoltto lisää merkittävästi syntyvien tuhkien määrää. Loogisena johtopäätöksenä olisi ollut esittää tavoite estää uusien jätteenpolttolaitosten rakentaminen jätteen synnyn ehkäisyllä ja ohjaamalla jäte kierrätykseen. Poikkeuksellisten tilanteiden jätemäärien ehkäisyä ei suunnitelmassa edistetä lainkaan. Myöskään pilaantuneiden maiden muodostumisen ehkäisylle ei aseteta tavoitteita.
VALTSUa tiukemmat tavoitteet sekä kunnianhimoisemmat ja kohdennetummat toimet ovat perusteltuja ELSU-alueella.
Valtakunnallisen jätesuunnitelman vaatimattomana tavoitteena on yhdyskuntajätteiden määrän vakiinnuttaminen 2000-luvun alun tasolle ja sen jälkeen jätemäärän kääntäminen laskuun vuoteen 2016 mennessä. Myös yhdyskuntajätteen kierrätystavoite asetettiin VALTSUssa eurooppalaisittain matalaksi, 50 %:iin. Energiana hyödyntämisen tavoite valtakunnan tasolla on 30 % ja loppusijoitettavaksi kaatopaikalle päätyisi enintään 20 % yhdyskuntajätteistä.
Alueellisissa jätesuunnitelmissa olisi tullut asettaa tiukempia tavoitteita jätteen synnyn ehkäisylle.
Etelä- ja Länsi-Suomen muuta maata tiheämpi asutus antaa syyn asettaa myös muuta maata
tiukemman kierrätystavoitteen. Biohajoavat jätteet -taustaraportista käy ilmi, että käytännössä
kierrätyksen osuus on laskenut 37 %:sta 33 %:iin vuosina 2007-2009, kun polton osuus on noussut.
ELSU-luonnoksen tavoite ohjata kaatopaikalle vain 10 % yhdyskuntajätteistä yhdistettynä
jätteenpolton ylikapasiteettiin johtaa väistämättä kierrätysasteen laskuun edelleen. 10 %:n tavoite tai edes 20 %:n tavoite kaatopaikalle sijoitettavalle yhdyskuntajätteelle ei ole perusteltua senkään vuoksi, että ilmastomielessä kaatopaikkasijoitus on SYKEn tutkimusten perusteella taajamaan sijoitettavaa arinapolttoa (jollaista ELSU-alueen polttokapasiteetti pääasiassa on ja tulisi olemaan) parempi vaihtoehto. Yhdyskuntajätteiden synnyn ehkäisy ja biokaasun tuottaminen biojätteestä ovat kaatopaikkaakin parempia, mutta 10 %:n kaatopaikkatavoite ei auta niiden edistämisessä.
Suunnitelmassa kerrotaan, että jo pelkästään Vantaan Energian, Westenergyn ja Ekokemin yhteen
laskettu lisäpolttokapasiteetti olisi 620 000 tonnia, mikä ylittää huomattavasti VALTSUnkin
tavoitteen. Jätteenpoltto- kapasiteettia on valmiina pelkästään ELSU-alueella 860 000 tonnia (massapolttokapasiteetti n. 300 000 ja rinnakkaispolttokapasiteettia 560 000 t.). Lisäksi ilman jätteenpolttolupaa poltetaan kymmeniä tuhansia tonneja jätteenpolttosäädösten alle kuuluvaa puujätettä. Pelkästään Ekokem II (150 000 t), YTV (340 000), Vaasa (lupa jo 130 000 tonnille), Pietarsaari (100 000), Turun uusi (100 000) ja Tampere (100 000) sekä suunnitelmissa olevat vähäisemmät rinnakkaispolttohankkeet nostavat jätteenpolttokapasiteetin ELSU-alueella yli 2 miljoonan tonnin. Muun maan laitoshankkeet nostavat jätteenpolttokapasiteettia tästäkin vielä merkittävästi.
Yhdyskuntajätteestä päätyy siis jo nyt polttoon yli 30 % (VALTSUn tavoite vuodelle 2020), mutta kierrätykseen vain 37 % (VALTSUn tavoite vuodelle 2020 vaatimattomasti 50 %, kun monissa maissa on jo ylitetty 60 %).
Tulossa on siis valtava jätteenpolton ylikapasiteetti, joka estää kierrätyksen ja jätteen synnyn ehkäisyn lisäämisen muun muassa ELSUssa käsiteltyjen jätejakeiden, biohajoavien jätteiden, lietteiden ja rakennusjätteen osalta ja lisää merkittävästi tuhkien ja kuonien määrää. Kaikesta tästä huolimatta suunnitelmassa ei esitetä tehokasta keinoa rajoittaa polttolaitosylikapasiteettia: ympäristölupia. Keino on lisäksi suunnitelman valmistelevien ympäristökeskusten käytettävissä. Suunnitelmassa tulee sitoutua myöntämään ympäristölupa vain sellaisille jätteenpolttolaitoksille, joiden kapasiteetti ei ylitä VALTSUn tavoitetta ja jotka polttavat vain kierrätyskelvotonta jätettä. Käytännössä tämä merkitsisi, ettei ELSU-alueelle voida myöntää ympäristölupaa yhdellekään uudelle polttolaitokselle.
Suunnitelmaluonnoksessa on esitetty kaksi skenaariota, joista toinen myötäilee VALTSUa ja
toisessa jätemäärät jopa kasvaisivat. ELSU lähinnä toteaa olemassa olevan tilanteen jätteenpolton osalta ja jäteyhtiöiden polttolaitossuunnitelmat otetaan annettuina "tavoitteina". Tämä myönnetään jo luonnoksessakin (s. 44). ELSU-luonnoksessa ei sen sijaan esitetä, mistä tämä valtava määrä poltettavaa jätettä tuodaan, kun syntyvän jätteen määrää on pakko vähentää ja kierrätys lisääntyy mm. EU:n edellyttämän tuottajavastuun laajentamisen myötä ja rakennusjätteen 70 %:n kierrätystavoitteen toteutuessa.
Ympäristöviranomaisen tulisi strategioissa edistää jäte- ja energiavaihtoehtoja, jotka vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä. Jätteiden synnyn ehkäisy on osoitettu tehokkaimmaksi jätepoliittiseksi keinoksi vähentää ilmastovaikutusta. Biojätteiden hyödyntämisen osalta biokaasun tuotanto on osoitettu parhaaksi vaihtoehdoksi (tosin kattavaa vertailua biodieselin ja bioetanolin tuotannon kanssa ei liene tehty).
Esimerkiksi rakentamisen materiaalitehokkuus -työryhmä totesi, että taloudellinen ohjaus ja
säädösohjaus ovat tehokkaimmat keinot jätteiden synnyn ehkäisyn edistämiseksi. Suunnitelmasta
on kuitenkin karsittu lähes kaikki muunkin suunnitteluprosessin aikana esiin tullut taloudellinen ja
säädösohjaus pois ilman perusteluita. Alueellisessa työssä koottu asiantuntemus hyödyttää myös
kansallista työtä, eikä sitä ole perusteltua sivuuttaa. Alueen, johon suuri osa väestöstä ja esimerkiksi
uudisrakentamisesta keskittyy, tulee aktiivisesti nostaa esiin ja viedä kansalliseen keskusteluun ja
päätöksentekoon omaan toimintaympäristöönsä vaikuttavia asioita. Taloudellinen ja säädösohjaus
olivat keskeisiä toimenpiteitä, jotka asiantuntijatyöryhmissä ja SOVA-haastatteluissa tulivat esille.
Eri jätejakeita koskeviin toimenpide-ehdotuksiin ei ole otettu valtaosaa edes taustaraporttien perusteella ilmiselvistä toimenpiteistä. Esimerkiksi jätteenpolton tuhkien osalta taustaraportissa todetaan, että arinapolton lentotuhkan haitta-ainepitoisuudet voivat olla jopa 50-kertaiset leijukerrospolttoon verrattuna. Itse suunnitelmaluonnoksessa ei esitetä johtopäätöksenä tämän perusteella ilmiselvää toimenpidettä: jätteenpoltossa, jos se ylipäätään on tarpeen, valitaan arinapolton (massapolton) sijaan leijupoltto (yleinen rinnakkaispolttomenetelmä).
7. Suunnittelun aikana esille nousset lainsäädännön ja hallintokäytännön muutostarpeet
Luonnoksessa todetaan, että "Vaikka alueellisen jätesuunnitelman ei ole tarkoitus tuoda esiin lainsäädännön ja hallintokäytäntöjen muutostarpeita on tässä esitetty laajan osallistujajoukon käsittelyssä esiin nousseita muutostarpeita." Alueellisen jätesuunnitelman toimeksiannossa nimenomaan mainitaan, että työssä voidaan nostaa esiin mm. lainsäädännön kehittämistarpeet.
Useissa tapauksissa lainsäädäntö ja hallintokäytännöt ovat aivan ratkaisevassa asemassa jätehierarkian toteutumisessa ja nämä muutostarpeet tulee esittää ELSUssa. Esimerkiksi jäteverolaki ei kannusta kierrätykseen ja ehkäisyyn, sillä poltettavasta jätteestä ei kanneta jäteveroa. Polttolaitosten ympäristölupakäytännöt kannustavat kierrätyksen sijaan polttoon, sillä polttolaitosten luvissa ei yleensä rajata kierrätyskelpoisen jätteen polttamista laitoksella. YSL ja laki jätteenpoltosta estävät KHO:n tulkinnan mukaan soveltamasta BAT-säädöksiä jätteenpolttolaitoksiin, ja tähän vedoten jätteenpolttolaitosten lupaehtoja ei Suomessa ole voitu asettaa jätteenpolttoasetuksen määräyksiä tiukemmiksi, vaikka käytettävissä olevalla parhaalla tekniikalla ja menetelmillä päästäisiin huomattavasti pienempiin päästöihin.
Jäteverolain osalta suunnitelmaan olisi tullut ottaa tavoite saada polttoon päätyvälle jätteelle vero. Lisäksi jätteenpolton osalta sähkön tuotannon tuki olisi poistettava.
Suunnitelmaluonnoksessa kerrotaan tuottajavastuu-järjestelmän kehittämistavoitteista, mutta on unohdettu päätavoite, ennalta ehkäistä jätteiden syntyä ja sen mukaiset muutostarpeet: tuottajavastuumääräyksissä on asetettava tavoitteet jätteiden synnyn ehkäisylle.
Tuhkien osalta mainitaan hyödyntämisen edistäminen ympäristölupien nopeuttamisella, hyväksymällä luvat laitoskohtaisina kohdekohtaisuuden sijaan ja seurantavelvoitetta keventämällä.
Esimerkiksi jätteenpolton tuhkien haitallisten aineiden pitoisuudet voivat vaihdella suuresti, ja tuhkien käytön vaikutus vaihtelee olennaisesti tuhkien käyttökohteen mukaisesti. Esityksen toteutus johtaisi villiin tuhkien "hyötykäyttöön" kohteissa, joiden soveltuvuutta ei tarvitsisi arvioida. Varoittavana esimerkkinä on Ruotsissa yleinen jätteenpolton tuhkien villi sijoittelu, johon valtion tarkastustoimintakin puuttui. Erilaisia haitta-aineita sisältävien tuhkien holtiton sijoittelu ympäristöön johtaa suurella todennäköisyydellä ympäristökatastrofeihin.
Lakiin ympäristövaikutusten arvioinnissa olisi tullut esittää hyödyntämis- ja käsittelylaitosten YVAan pakolliseksi vertailuvaihtoehdoksi jätteen synnyn ehkäisyyn perustuva vaihtoehto. Nyt ei missään vaiheessa tarvitse ottaa huomioon tai edes esittää vertailua jätelain ensisijaisen hierarkian mukaiseen vaihtoehtoon.
Lainsäädäntöön olisi tullut ehdottaa myös lukuisia muissa maissa tehokkaiksi osoittautuneita keinoja jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseksi, joista useat on tuotiin esiin suunnittelutyön kuluessa (esimerkiksi kielto myydä fosfaattia sisältäviä pesuaineita).
Lopuksi
Suunnitelma-alueella asuu lähes neljä miljoonaa ihmistä. Jätehuollon ratkaisut vaikuttavat merkittävästi mahdollisuuksiin toteuttaa kestävää kehitystä ja luonnonvarojen säästöä. Ennaltaehkäisy on jäteongelmassa paras ratkaisu ympäristön ja ihmisten tulevaisuuden kannalta. Siihen tulee panostaa resursseja ja rahaa.
Helsingissä 6.10.2009
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry
Leo Stranius Ursula Immonen
puheenjohtaja toiminnanjohtaja
Jakelu
Pirkanmaan ympäristökeskus
Kirjaamo
Projektipäällikkö Sirje Stén
Tiedoksi
Johtaja Marketta Virta, Uudenmaan ympäristökeskus
Ylitarkastaja Matts Finnlund
