Kampanja-alueet
Metsäkampanjassa kerätään varoja Etelä-Suomen, Pohjois-Suomen ja pääkaupunkiseudun metsien inventointityöhön.
- Lue juttu "Kaarina antoi metsälle lahjan" Luonnonsuojelijasta 4 / 2009
Etelä-Suomi
Metsiensuojelussa Etelä-Suomi tarkoittaa aluetta, joka jää linjan Pello - Rovaniemi - Ranua - Vaala - Kajaani - Kuhmo etelä- ja länsipuolelle. Alue tunnetaan myös METSO-Suomena, koska se on valtiollisen metsien monimuotoisuusohjelma METSOn painopistealue.
METSO-Suomen metsistä on suojeltu vain noin 2 %, mikä lukuisten asiantuntija-arvioiden mukaan ei riitä alueen lajiston tai luontotyyppien säilymisen turvaamisen. Jo pelkästään tästä syystä METSO-Suomeen tarvitaan lisää suojeltuja metsiä.
Valtaosa Suomen
väestöstä asuu METSO-Suomen alueella, ja sen metsillä on siten
suuri virkistysmerkitys suurelle joukolle ihmisiä. Vanhat ja
luonnontilaiset metsät sitovat myös runsaasti hiiltä. Ne toimivat lisäksi
geenipankkina, jolla voi olla ratkaiseva merkitys suomalaisen
metsäluonnon sopeutumiselle ilmastonmuutokseen.
Valtaosa Suomen suojelluista metsistä sijoittuu tämän Pello - Kuhmo -linjan itä- ja pohjoispuolelle, metsiensuojelusta puhuttaessa Pohjois-Suomeen.
METSO-Suomen metsissä elää kuitenkin monia lajeja, joiden suojelusta ei voida huolehtia Pohjois-Suomessa, koska lajien luontainen esiintymisalue rajoittuu METSO-Suomeen tai johonkin sen osaan. Tällaisia ovat mm. monet rehevien metsien ja kalliomänniköiden lajit sekä lajit, joiden levinneisyys on ilmastollisista syistä eteläinen.
METSO-Suomen metsissä on myös monia luontotyyppejä, jotka ovat Pohjois-Suomessa hyvin harvinaisia, tai niitä ei esiinny siellä lainkaan. Esimerkiksi tervaleppäluhtien levinneisyys rajoittuu METSO-Suomeen. Useita lehtotyyppejä, maankohoamisrannikon ja savimaiden metsiä tai lajistoltaan edustavimpia harjumetsiä ei myöskään tavata pohjoisimmassa Suomessa.
Metsäkampanjassa Luonnonsuojeluliitto kartoittaa METSO-Suomen suojelunarvoisia metsiä Pellosta Haminaan ja Kuhmon rajoilta Kustaviin ulottuvalta alueelta. METSO-Suomeen kuuluva pääkaupunkiseutu on erotettu omaksi erilliseksi alueekseen.
Kuva siuntiolaisesta yksityismetsästä (SLL / Noora Kuusela)
Pohjois-Suomi
Pohjois-Suomessa metsien suojelu tukee usein metsätaloudelle vaihtoehtoisia elinkeinoja, kuten luontomatkailua ja poronhoitoa.
Maamme laajimmat aarniometsäalueet ja erämaat ovat Pohjois-Suomessa: linjan Pello - Rovaniemi - Ranua - Vaala - Kajaani - Kuhmo pohjoispuolella. Osa näistä alueista on suojeltu, osa on edelleen suojelematta.
Hakkuut ovat suojelemattomien alueiden suurin uhka.
Esimerkiksi Savukosken valtionmailta hakattiin äskettäin 300-vuotiasta aarniometsäpuuta suoraan Stora Enson sellukattiloihin.
Kampanjalahjoituksina saatavia varoja käytetään sekä suojelunarvoisten metsien paikallistamiseen että niiden luontoarvojen ja uhanalaisten lajien esiintymien selvittämiseen.
Maan eteläosista poiketen tällä alueella selvitetään pääosin valtion omistamia metsäalueita, sillä valtio on Pohjois-Suomessa suuri metsänomistaja. Laajimmat suojelemattomat vanhan metsän alueet ovat myös valtion mailla.
Lisätietoja Metsä-Lapin suojelemattomista erämaametsistä saa osoitteesta http://www.forestinfo.fi/metsalappi.
Kuva Oulangan kansallispuiston kotkansiipilehdosta (Kuvaliiteri / Heikki Ketola)
Pääkaupunkiseutu
Pääkaupunkiseudun uhatut arvometsät
Pääkaupunkiseutu ja sen kehyskunnat kasvavat ja muuttuvat nopeasti. Kasvun hintana luonnonalueiden määrä vähenee ja jäljellä olevat alueet pirstoutuvat.
Alueen säilyneillä metsillä on erityismerkitystä osana yli miljoonan pääkaupunkiseudulla asuvan suomalaisen elinympäristöä. Alueita käytetään ulkoiluun, marjastukseen, sienestykseen, koirien ulkoilutukseen, suunnistukseen ja moneen muuhun hyvään elämään kuuluvaan välttämättömyyteen.
Monilla pääkaupunkiseudun metsäalueista on säilynyt huomattavasti myös perinteisiä luonnonsuojeluarvoja. Alueilta löytyy muun muassa arvokkaita kangas- ja kalliometsiä, lehtoja, puustoisia soita sekä liito-oraville ja lukuisille muille uhanalaistuneille lajeille tärkeitä elinympäristöjä. Pääkaupunkiseudun ja sen kehyskuntien alueelta löytyy muun muassa tuhansia hehtaareja suojelemattomia metsiä, jotka täyttävät Etelä-Suomen metsäluonnon monimuotoisuusohjelmassa (METSO) arvometsille asetetut luonnontieteelliset valintakriteerit.
Luonnolle ja virkistyskäytölle tärkeiden metsäalueiden arvoa ei ole riittävässä määrin tunnistettu. Monille nämä tähän päivään asti viheralueina säilyneet metsäalueet ovat lähinnä esimerkkejä turhan tehottomasta maankäytön suunnittelusta.
Luontoarvojen säilyttämisen kannalta tilannetta pahentaa se, että tällä hetkellä ei ole olemassa ajantasaista yhteenvetoa siitä, mitkä metsäiset luonto- ja viheralueet ovat erityisen arvokkaita. Myöskään olennaisia metsäekologisia yhteyksiä ei ole viranomaisten toimesta riittävän yksityiskohtaisesti määritetty, mikä heikentää yhteyksien säilyttämismahdollisuuksia. Metsäalueiden maankäytön suunnittelu eteneekin pahimmillaan yksittäisten asema- ja osayleiskaavojen kautta, jolloin arvokkaiden alueiden huomiointi on sattumanvaraista. Lisäksi alueiden luontoarvoja vaarantaa metsätalous ja kaupunkien sekä kuntien virkistysalueilla liian intensiivinen luonnonhoito.
Nyt käynnissä olevan kampanjan avulla rahoitettava hanke sisältää maastoselvityksiä, aluekohtaisten maankäyttöuhkien selvittämistä sekä olemassa olevan tiedon keruuta. Selvitys koskettaa Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ohella niitä naapurikuntien (Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula, Vihti) reuna-alueita, jotka rajoittuvat kyseisiin kuntiin.
Tiedonkeruulla pyritään muun muassa vaikuttamaan luontoarvojen huomioinnin edistämiseen pääkaupunkiseudun kuntien yhteisessä yleiskaavassa. Lisäksi selvitys tuottaa aluekohtaisia tietoja METSO-ohjelman hankintojen ja kunnallisten suojelutoimien suuntaamiseksi arvokkaille alueille. Työ auttaa myös kaavoitusta seuraavia ympäristöviranomaisia sekä luonnonsuojeluyhdistyksiä kiinnittämään huomiota erityisten arvoalueiden maankäytön suunnitteluun.
Viime vuosien järjestöselvitysten tuloksia on jo hyödynnetty mm. Vantaan kaupungin viime vuosien metsiensuojeluratkaisuissa, Espoon ja Vantaan metsä- ja luonnonhoitosuunnitelmien jalostamisessa, Sipoonkorven suojelutoimissa sekä Espoon 550-juhlavuosihankkeen suojelualueiden määrittelyssä.
- Tiedote "Luonnonsuojeluliitto onnittelee 550-vuotiasta Espoota suojelupäätöksestä" (SLL, 16.12.2008)
- Tiedote "Paras luontoteko Espoon juhlavuoden 550 suojeluhehtaaria" (YM, 25.3.2009)
Kuva Espoon Kuurinmetsästä (SLL / Mauno Särkkä)
"Metsiä miljoonalle"
Teksti Keijo Savola, julkaistu Luonnonsuojelijassa 4 / 2009
Pääkaupunkiseutu on nostettu Etelä- ja Pohjois-Suomen lisäksi omaksi kohdealueekseen sen erityislaatuisuuden takia.
Pääkaupunkiseudun neljän kunnan alueella elää yli miljoona ihmistä. Vuotuinen kasvu on yli kymmenen tuhatta ihmistä. Se näkyy: alueella on käynnissä satoja kaavoitus- ja rakennushankkeita. Laajenevan ja tiivistyvän maankäytön yhteisvaikutuksesta luontoalueet pirstoutuvat ja niiden määrä vähenee.
Pääkaupunkiseudun säilyneet metsät ovat joka viidennen suomalaisen lähiluontoa. Siksi ne on valittu yhdeksi metsäkampanjan pääkohteeksi. SLL haluaa tuoda konkreettisia suojelutoimia sinne, missä niille on selvää tarvetta.
Hyötyjiä metsiä pysyvästi säilyttävistä ratkaisuista ovat muun muassa marjastajat, sienestäjät, koirien ulkoiluttajat ja muut luonnossa liikkujat. Tällaisia ihmisiä asuu seudulla satojatuhansia.
Pääkaupunkiseudun erityishuomioinnille on myös luonnonsuojelubiologisia perusteita. Alueella on säilynyt luonnoltaan yllättävän rikkaita alueita. Erityishuomiota ansaitsevat muun muassa vanhat kangas- ja kalliometsät sekä edustava lehtoluonto.
Näiden arvometsien sekä niitä yhdistävien ekologisten yhteyksien arvoa ei ole riittävästi tunnustettu. Säilyvienkin alueiden luontoarvoja vaarantavat liian voimaperäiset metsänhakkuut, mukaan lukien kaupunkien harjoittama virkistysalueiden ”luonnonhoito.”
Metsäkampanjan avulla rahoitetaan tiedonkeruuta ja -tuottoa sekä metsien säilymistä ja lisäsuojelua edistävien lausuntojen ja aloitteiden tekoa. Tällä pyritään turvaamaan jatkuvuus sille pääosin vapaaehtoispohjalta tehdylle työlle, jonka tulokset näkyvät muun muassa Sipoonkorven suojelussa, Vantaan viime vuosien suojelupäätöksissä ja uunituoreessa metsäsuunnitelmassa sekä Espoon kaupungin juhlavuosihankkeessa, jonka tuloksena suojellaan 550 hehtaaria metsiä.
