Ennen luonnonsuojeluyhdistystä

Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Kaarlo Linkola valotti Säätytalossa toukokuun 27. päivän iltana vuonna 1938 pitämässään esitelmässä mielenkiintoisella tavalla historiaamme: "Ajatus erityisen luonnonsuojeluyhdistyksen perustamisesta maahamme lienee ensi kerran lausuttu 33 vuotta siten. Vuonna 1905 näet professori Johan Axel Palmén piti Suomen Maantieteellisen Seuran vuosikokouksessa esitelmän luonnonsuojelusta, kiinnittäen huomiota varsikin sellaiseen luonnon varjelemiseen, jonka tulisi ulottua laajalle yleisön keskuuteen. Tällaisen luonnonsuojelun toteuttamiseksi tuli Palménin mielestä ryhtyä valmistaviin toimiin Maantieteellisen Seuran piirissä. Mutta kun työ varmasti pian kävisi Seuralle ylivoimaiseksi, olisi soveliainta, että asian edelleen kehittämisen ja asiasta huolehtimisen ennen pitkää ottaisivat tehtäväkseen asianharrastajat, jotka muodostaisivat erityisen yhdistyksen maamme luonnon suojelemiseksi."

Tarkasti ottaen J.A. Palmén, maailmankuulu lintutieteilijämme, sanoi: "Det förefaller...mest överensstämma med traditionerna hos oss, om ett dylikt arbete kunde omhändertagas af en grupp sakligt intresserade, som för ändamålet sammansluta sig till en egen förening för naturskydd."

Luonnonsuojelua tieteellisissä seuroissa

Kaarlo Linkola jatkoi: "Professori Palménin ajatus saavutti Maantieteellisen Seuran pöytäkirjojen mukaan kannatusta ja sitä päätettiin kehittää edelleen. Käytännöllisiin toimenpiteisiin ei kuitenkaan päästy. Ilmeisesti tämä johtui pääasiassa siitä, että uuden yhdistyksen työ olisi ainakin pitkäksi aikaa joutunut etupäässä samojen henkilöiden hartioille, joiden varassa eräiden tärkeimpien tieteellisten seurojemme johto oli ja joiden vapaat harrastusvoimat olivat täten täysin käytännössä."

"Luonnonsuojeluyhdistyksen puutetta korvattiin sillä, että luonnon suojelemisen aatteellinen ja käytännöllinen harrastaminen omaksuttiin entistä läheisemmäksi Fauna et Flora -seurassa, jonka puheenjohtaja Palmén oli. Tämän seuran keskuudessa onkin enemmän kuin muiden tehty merkittävää työtä luonnonsuojelun hyväksi maassamme."

Kaarlo Linkola toi esitelmässän esiin myös muut luonnonsuojelumyönteiset yhdistykset: "Muita luonnonsuojelua harrastaneita seuroja ovat, kuten tunnettua, etenkin Suomen Maantieteellinen Seura, Vanamo ja Suomen Metsätieteellinen Seura."

Myöhemmin Uunio Saalas, maanviljelys- ja metsäeläintieteen professori, on kertonut, kuinka luonnonsuojeluyhdistystä aikanaan puuhattiin: "Jo verraten aikaisin oli eri tahoilla ollut esillä kysymys tällaisen yhdistyksen tarpeellisuudesta. Niinpä oli mm. Societas pro Fauna et Flora Fennicassa 13.12.1921 asetettu toimikuntakin asiaa valmistelemaan. Mutta yrityksestä ei silloin vielä tullut mitään."

Vanamo-seuran historiikin kirjoittaja Uunio Saalas tuntee Vanamossa käydyn keskustelun: "10.10.1925 piti lehtori Hannes Salovaara Vanamon kokouksessa matkahavaintoihinsa nojautuen esitelmän luonnonsuojelutyöstä Keski-Euroopassa ja sanoi tällöin pitävänsä välttämättömänä, "että Suomeenkin perustetaan luonnonsuojeluharrastajien yhtymä, luonnonsuojeluliitto, ja että se alun pitäen luodaan mahdollisimman leveälle pohjalle; siihen olisi saatava jäseniä kaikista yhteiskuntakerroksista eikä rajoituttava vain luonnontieteilijäin, metsänhoitajain yms. ammattimiesten ahtaaseen piiriin"".

Aktiivisimmin luonnonsuojeluyhdistyksen perustamista vuosien ja vuosikymmenten mittaan ajaneen henkilön Kaarlo Linkola nosti esiin esitelmässään 60 vuotta sitten: "Niiden kolmen vuosikymmenen aikana, jotka ovat vierähtäneet Palménin monipuolisesti valaisevasta ja herättävästä esitelmästä, on kysymys luonnonsuojeluyhdistyksen aikaansaamisesta monta kertaa sukeltanut esille. Se, joka sitä useimmin on muistanut ja useita kertoja painetussakin sanassa sen tärkeydestä huomauttanut, on maisteri Rolf Palmgren, meidän innokkain ja ansioitunein luonnonsuojelumiehemme..."

Miksi luonnonsuojeluyhdistyksen perustaminen viivästyi

Kaarlo Linkola tunsi erittäin läheisesti ne syyt, jotka olivat estäneet luonnonsuojeluyhdistyksen synnyn: "Yhdistyksen syntymistä on viivästyttänyt ensi sijassa sama pääsyy, mikä sen synnyn lykkäsi hämärään tulevaisuuteen 33 vuotta sitten; useimpien asiaa eniten harrastavien henkilöiden kiinnittyminen toisten luonnontieteellisten tai muiden erikoisseurojen vilkkaaseen toimintaan."

Mutta oli toinenkin syy: "Kymmenen viime vuoden aikana on luonnon- ja kansallispuistojen asia ollut niin etualalla ja olisi vaatinut luonnonsuojeluyhdistykseltä siksi kireää taisteluasennetta erinäisiä määrääviä piirejä vastaan, että on pidetty viisaimpana odottaa, kunnes kireyden aihe on poissa."

"Nyt se on onnellisesti poissa", Kaarlo Linkola saattoi riemuita runsaat kolme kuukautta sen jälkeen kun laki ja asetus eräistä valtionmaiden luonnonsuojelualuista oli 18.2.1938 annettu.

TERHO POUTANEN
Luonnonsuojelija 1/98 (12.1.1998)