Kansallinen suo-ohjelma loppusuoralla

Työryhmältä odotetaan konkreettisia toimenpide-esityksiä, joilla soiden ja turvemaiden käytön kestävyys turvataan. Suomen luonnonsuojeluliiton teesit strategiatyön onnistumiselle tiivistyvät kolmeen kohtaan:

1. Ojittamattomat ja muut luonnoltaan arvokkaat suot tulee säilyttää turpeenkaivun ulkopuolella.

2. Suomen tulee laatia ainutlaatuisen suoluontonsa suojeluun ja ennallistamiseen tähtäävä toimintaohjelma (RIEKKO), jolle varmistetaan riittävät resurssit. Ohjelma edistää myös soiden hiilivarastojen säilymistä ja siten vastuullista ilmastopolitiikkaa.

3. Vesistöjen kunnosta huolehtiminen nostetaan suometsätaloudessa ja turvetuotannossa vesipuitedirektiivin ja vesienhoitosuunnitelmien edellyttämälle tasolle.

Jos turpeen energiakäyttöä yhä aiotaan jatkaa, ojittamattomien ja luonnoltaan arvokkaiden soiden säilyttämiseksi on luotava reunaehdot, joilla luontotyyppien ja lajien suotuisa suojelutaso saavutetaan. Ympäristönsuojelulakia tulisi muuttaa siten, että luontoarvot suolla otetaan turveluvan myöntämisessä huomioon. Toinen vaihtoehto on niin sanottu muuttamiskielto ojittamattomille soille.

Myös maakuntakaavoituksen olisi ohjattava nykyistä paremmin soiden suojelua ja turpeen kaivua.

Suomen luonnonsuojeluliitto pitää lakisääteisen lisäsuojelun vähimmäismääränä vuoteen 2020 mennessä 100 000 hehtaaria, joka on noin prosentti Suomen alkuperäisestä suopinta-alasta.Tämän tulisi painottua eteläisen Suomen laajoille ja ojittamattomille suomuodostumille sekä uhanalaisimmille suotyypeille. Soiden ennallistaminen on tehtävä maanomistajille yhtä mahdolliseksi ja kannattavaksi kuin soiden ojituskin.

Luonnonsuojelu- ja metsälain suojelemien luontotyyppien joukkoon on lisättävä Suomessa uhanalaisiksi muuttuneita suotyyppejä.

Turpeen haitallisia vaikutuksia vesistöihin ei ole kyetty toistaiseksi estämään. Korkein hallinto-oikeus linjasi päätöksellään 20.8., että vesienhoitosuunnitelmien tavoite veden laadusta on otettava huomioon turpeenotossa. Jos vesistöjen tila on huonontunut, ei turpeenkaivuun lisäkuormitusta voida sallia.

Ojitus, suometsien ojitusmätästys sekä pellonraivaus on saatava säädellyksi siten, että vesistökuormitukseen voidaan vaikuttaa aluekohtaisesti. Mikäli vesistöalueen tilan arvioidaan heikkenevän, tulee turpeenkaivuuta, ojitusta tai turvepeltojen raivausta alueella voida rajoittaa.

“Odotan työryhmän tunnustavan Suomen soiden merkityksen ekosysteemipalvelujen ylläpitäjänä ja hiilivarastona”, puheenjohtaja Risto Sulkava sanoo.

Luonnonsuojeluliitto pahoittelee, että olennaisimmat suoluontoa koskevat tuki- ja veropäätökset kiertävät ryhmän päätöksenteon. Näitä ovat esimerkiksi turpeen syöttötariffin kaavailtu jatkaminen sekä turpeen liian alhaiseksi kaavailtu energiavero.

“Kuinka kauan Suomen kannattaa sivuuttaa yltyvä kansallinen ja kansainvälinen turpeenkäytön kritiikki? Viime vuosina Suomen turvepolitiikkaa ovat kritisoineet esimerkiksi Suomalainen Tiedeakatemia, hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC sekä kansainvälinen suotutkijoiden järjestö IMCG. Turpeen laajamittaisen käytön tukeminen on saanut kritiikkiä myös OECD:ltä ja kansainväliseltä energiajärjestöltä IEA:lta”, Risto Sulkava muistuttaa.

Luonnonsuojeluliiton mielestä turpeenpoltosta on luovuttava hallitusti vuoteen 2020 mennessä. Sen kielteiset vaikutukset ilmastoon, luonnon monimuotoisuuteen ja vesiensuojeluun ovat niin merkittävät ettei pelkkä kotimaisuus riitä perusteeksi turpeen polton jatkamiseen. Turve voidaan korvata kotimaisella puulla.

Työryhmän ehdotus kansalliseksi suo- ja turvemaiden strategiaksi on määrä valmistua 30.9. mennessä. Valtioneuvos tekee tämän jälkeen periaatepäätöksen asiasta.


Lisätietoja:

• Risto Sulkava, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 358 50 5602113, risto.sulkava@sll.fi (SLL:n edustaja suo-strategia työryhmässä)
• www.suo.fi (SLL:n suosivut)
• www.imcg.net (International Mire Conservation Group IMCG)