Perinnebiotoopit ovat Suomen ympäristökeskuksen tuoreen selvityksen mukaan uhatuimpia luontotyyppejä maassamme. Reilu neljännes uhanalaisista lajeista on perinneympäristöjen lajeja.

Monilla suomalaisilla on idyllisiä muistoja väriloistosta kukkivilla niityillä ja suoraselkäisistä heinäseiväsrivistöistä kumpuilevassa maalaismaisemassa. "Hankkeessa elvytetään lajistoa ja kaunista maisemaa. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja maisema-arvot ovat osa ympäristöystävällistä raideliikennettä. Monet harvinaiset lajit ovat löytäneet turvapaikan avoimina pidetyiltä radanvarsilta tai ratapihoilta," kiteyttää VR:n ympäristöpäällikkö Otto Lehtipuu.

VR kutsuu asiakkaansa mukaan ympäristötalkoisiin. Jokaisesta tulevan syyskuun aikana myydystä kaukoliikenteen junalipusta ohjataan 5 senttiä perinnemaisemien kunnostamiseen.

"VR:n tuki antaa Luonnonsuojeluliitolle mahdollisuuden tehostaa ja laajentaa merkittävästi perinnemaisemien hoitotyötä. Se on samalla arvokas tunnustus työlle, jota piireissä ja paikallisyhdistyksissä on tehty vaihtelevin voimin jo parikymmentä vuotta", toteaa Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen.

Hanke toteutetaan Luonnonsuojeluliiton maanlaajuisen piiriverkoston kautta. Hoidettavia kohteita on liki neljäkymmentä Salon Kirjolanmäestä Kittilän Reidar Särestöniemen taiteilijakodin pihapiiriin. Kohteet hoidetaan pääasiassa vapaaehtoisvoimin, kaikille avoimilla talkoilla. Käytännössä viikatteet viuhuvat ja haravat heiluvat loppukesällä ja alkusyksyllä.

"Perinnemaisemalla tarkoitetaan perinteistä maaseutumaisemaa kokonaisuudessaan, latoineen ja kiviaitoineen. Perinnebiotoopit puolestaan ovat perinteisten maankäyttötapojen, kuten laidunnuksen, niiton tai lehdestyksen, muovaamia elinympäristöjä. Tällaisia ovat mm. niityt, kedot, hakamaat, metsälaitumet ja merenrantaniityt," kertoo perinnemaisemahankkeen koordinaattori Katja Holopainen.

Maatalouden rajut muutokset viidenkymmenen viime vuoden aikana ovat pyyhkineet kartalta yli 90 prosenttia perinnebiotoopeista. Tärkeimmät syyt uhanalaistumiselle ovat umpeenkasvu, rehevöityminen ja metsittäminen. Perinnebiotoopit eivät säily ilman hoitoa. Vesakkoa raivaamalla ja korkeaa kasvillisuutta niittämällä alueet saadaan pysymään avoimina, valoisina ja niukkaravinteisina. Jäljellä olevasta perinnebiotooppialasta arviolta puolet on enää hoidon piirissä.

Tarkemmat tiedot perinnemaisemakohteista ja piirikohtaisista lisätietojen antajista löytyvät osoitteesta http://www.sll.fi/luontojaymparisto/maaseutu/perinnemaisemakohteet

Lisätietoja:

- Otto Lehtipuu, ympäristöpäällikkö, VR, puh. 040-8622 014
- Eero Yrjö-Koskinen, toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 050-347 8778
- Katja Holopainen, hankkeen koordinaattori, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 050-3515201