Julkilausuma soiden puolesta
(27.5.2008) Suomen luonnonsuojeluliitton kaikki elossa olevat puheenjohtajat ovat antaneet SLL:n 70-vuotisjuhlapäivänä 27.5. julkilausuman soiden puolesta. Julkilausuma alla.
JULKILAUSUMA SOIDEN PUOLESTA
YK:n ilmastosopimus velvoittaa sopijat suojelemaan, hoitamaan ja lisäämään ekosysteemien hiilinieluja ja -varastoja sekä vähentämään ja estämään ihmistoiminnan niistä aiheuttamia kasvihuonekaasujen päästöjä. YK:n apulaispääsihteeri Achim Steiner lausui joulukuun 2007 ilmastokokouksessa Balilla: "Soiden suojelu ja ennallistaminen on kustannustehokkaimpia ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja."
Suot ovat Suomen luonnon suurin hiilivarasto, lähes 6 miljardia tonnia. Viimeisen sadan vuoden aikana noin 60 prosenttia soistamme on ojitettu tai muuten tuhottu. Suomme ovat muuttu-neet miljoonien tonnien vuotuisesta hiilen sitojasta yli 20 miljoonan tonnin nettopäästölähteeksi. Tästä turpeen polton osuus on yli 10 miljoonaa tonnia. Metsäojitetuista turvemaista ja suopelloista vapautuu saman verran hiiltä ilmakehään.
Suomessa ei ole haluttu kuunnella Euroopan unionin, Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) ja Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) kannanottoja turpeen polton ilmastohaitoista. Edel-leen meillä väitetään turvetta uusiutuvaksi energiaksi, vaikka IPCC määrittelee turpeen uusissakin ohjeissaan fossiiliseksi hiileksi. Turpeen kasvihuonekaasupäästöt ovat tuotettua energiayksikköä kohti kivihiiltä suuremmat, oli turve peräisin luonnonsuolta tai metsäojitetulta suolta.
Turveteollisuus ilmoittaa tarvitsevansa ensi vuosikymmenellä noin 70 000 hehtaaria uusia turvesoita. Ympäristölupavirastoissa on kymmenittäin uusia lupahakemuksia. Päinvastaisista va-kuutteluista huolimatta mukana on runsaasti luonnontilaisia tai ennallistamiskelpoisia sekä virkistyskäytölle tärkeitä soita. Ympäristönsuojelulaki, jonka perusteella lupa myönnetään, noteeraa vain turpeen tuotannon päästöt vesistöihin, mutta ei estä itse suon hävitystä. Uusien soiden otto turvetuotantoon lisää vesistöjen kuormitusta ja tulvia.
Nykyisen kaltainen turvepolitiikka vaikeutuu viimeistään ensi vuosikymmenellä kasvihuonekaasujen suurten päästöleikkausten ja päästömaksujen alkaessa. Tarvittavia päästövähennyksiä on mahdotonta saavuttaa ilman turpeen energiakäyttöön puuttumista ja turvemaiden hiilivuodon tukkimista. Keinoja ovat vain turpeen polton vähentäminen ja korvaaminen uusiutuvilla energialähteillä sekä ojitusalueiden palauttaminen hiiltä sitoviksi soiksi. Ennallistaminen tulee kohdentaa toisaalta biodiversiteetiltään arvokkaille soille ja toisaalta hiilitaseen parantamiseksi heikosti kannattaville metsäojitusalueille ja runsaasti kasvihuonekaasuja päästäville, käytöstä poistetuille suopelloille. Ensitoimena tulee lainsäädännöllä estää turpeenotto luonnontilaisilta, pääosin ojittamattomilta tai ennallistamiskelpoisilta ojitetuilta soilta.
Suo on suomalaista luontoa ja maisemaa aidoimmillaan. Uhanalainen suoluonto tarvitsee lisäsuojelu- ja ennallistamisohjelman, jonka tavoitteena on soiden monimuotoisuuden ja hiilitaseen säilyttäminen. Ilmaston lämpenemistä lisäävän turve-energian käyttöä ei nykytilanteessa voi perustella millään hyväksyttävillä syillä.
Helsingissä 27.5.2008
Pekka Nuorteva
Olli Ojala
Harri Dahlström
Matti Lähdeoja
Rauno Ruuhijärvi
Satu Huttunen
Timo Helle
Heikki Simola
Heikki Susiluoma
Risto Sulkava
Lisätietoja:
- Risto Sulkava, nykyinen puheenjohtaja, puh. 050 560 2113
- kooste turpeen energiakäytön haitoista SLL:n verkkosivuilla: http://www.sll.fi/tiedotus/julkaisut/turpeen-energiakaytto
