Suomi vähättelee elohopeaongelmaa

Luonnossa elohopea päätyy lopulta ravintoketjun huipulle, vesiympäristössä kaloihin. Suomen luonnonsuojeluliitto painottaa, että haitallisia aineita tulisi mitata sieltä, mistä pitoisuudet saadaan parhaiten selville.

Suomen metsämaahan on varastoitunut suuri määrä elohopeaa, jota vapautuu vesistöihin mm. ojitusten yhteydessä ja hakkuiden jälkeisessä metsämaan muokkauksessa. Vaikka elohopean käyttöä on 1980-luvulta lähtien vähennetty, sitä vapautuu edelleen ympäristöön metalli- ja kemianteollisuudesta, jätteenpoltosta, elohopeaa sisältävistä tuotteista sekä energiantuotannosta, erityisesti kivihiilen poltosta. Suomeen elohopeaa tulee pääasiassa ilman mukana kaukokulkeumana.

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä tieteellisesti perustellun luokituksen tehtävä on kuvata ympäristön tosiasiallista tilaa, riippumatta siitä, mistä haitalliset aineet Suomen vesiin kulkeutuvat. Luokituksen säätäminen sellaiseksi, että se ei enää tunnistaisi kalojen elohopeapitoisuuksia, olisi täysin väärä ratkaisu.

Suomalaisten saamasta elohopeasta suurin osa tulee ravinnosta, noin 60-90 % kalasta. Pitkäaikainen altistuminen elohopealle voi aiheuttaa mm. keskushermoston vaurioita sekä vahingoittaa paksusuolta ja munuaisia. Erityisesti raskaana olevat naiset kuuluvat riskiryhmään, koska elohopea vaurioittaa helposti sikiötä.

Euroopan komissiossa valmistellaan parhaillaan ympäristönlaatunormeja eli suurimpia sallittuja pitoisuuksia vesistöissä esiintyville haitallisille ja vaarallisille aineille. Suomi haluaa epäreiluin perustein ja keinotekoisesti pitää yllä mainettamme puhtaiden vesien maana.

Linkki ympäristöministeriön aihetta sivuavaan tiedotteeseen (vieritä sivua alaspäin) 28.6.2007:

http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=239927&lan=fi

LISÄTIETOJA:

• vesiasiantuntija Hannele Ahponen, puhelin 050 528 9055

• luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen, puhelin 0400 153 133