Jokaisella on oikeus omaan ääniympäristöönsä

Valtakunnallista Hiljaisuuden päivää vietetään kuudennen kerran Hiljan päivänä 8.10. Tänä vuonna teemana on luonnonrauhan kokeminen sekä kaupungeissa ja taajamissa asuvien oikeus valita hiljainen ääniympäristö. Hiljaisuuden päivää viettävät Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Latu, Kuulonhuoltoliitto, Ekopsykologian yhdistys Metsänpeitto ja Suomen Akustisen Ekologian Seura.

Kampanjassa mukana olevat järjestöt muistuttavat, että monet ihmiset arvostavat hiljaista ääniympäristöä eivätkä esimerkiksi halua asioida jatkuvan taustamusiikin soidessa tai television ja radion pauhatessa. Hiljaisuutta arvostavien tarpeet tulee huomioida ääniympäristön suunnittelussa ja hiljaisuuden kulttuuria vaalivia tiloja lisätä.

Korostamme myös, että ympäristöääniin liittyvät tekijät ja hiljaisten alueiden säilyttäminen on otettava painokkaammin huomioon kaavoituksessa, rakentamisessa, liikennesuunnittelussa, ympäristölupaharkinnassa ja rakennustekniikassa. Taajamien sisällä ja välittömässä läheisyydessä tulee säilyttää riittävästi puistoja, virkistysalueita ja muita luontoalueita, jonne ihmiset voivat vetäytyä toipumaan melun aiheuttamasta stressistä. Hiljainen äänimaisema ja luonnon äänistä nauttiminen on kaikille tärkeää levon ja virkistäytymisen kannalta.

Järjestöt avaavat Hiljan päivän klo 12.00 viettämällä hiljaisen vartin ja kehottavat kaikkia sulkemaan kännykät sekä tarpeettomat meluavat laitteet. Kehotamme ihmisiä liikkumaan jalan ja hakeutumaan johonkin luonnonrauhaisaan tai suhteellisen luonnonrauhaisaan paikkaan kokemaan sen elvyttävä vaikutus.

Ympäristömelun haitat

Melulla on monia kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Melu häiritsee ja vaikeuttaa muun muassa lepoa ja nukkumista, työskentelyä, viestintää ja oppimista. Niinpä melu aiheuttaa stressiä.

Suomalaisista joka viides asuu melualueilla, joilla keskiäänitaso ylittää sallitun ohjearvon, 55 dB(A). Ongelma on suurin pääkaupunkiseudulla, jossa asukkaista neljännes asuu tie- ja katuliikenteen melualueilla.

Häiritsevyys on yleisin ympäristömelun haitoista. Tutkimuksissa on todettu, että kaupunkiympäristöissä melu h äiritsee suurinta osaa asukkaista. Meluherkät ihmiset, joita arvioidaan olevan noin kolmannes väestöstä, kokevat jo hyvin alhaisetkin melutasot häiritsevinä.

Kaupungeissa eniten melua tuottavat liikenne, teollisuus, rakentaminen ja työkoneet, työpaikoilla hurisevat työ- ja toimistokoneet sekä ilmanvaihtolaitteet. Nämä lähteet tuottavat runsaasti myös pienitaajuista melua (< 200 Hz), joka leviää tehokkaasti ja vaimentuu huonommin kuin muu melu. Pienitaajuinen melu ei useinkaan ylitä kuulokynnystä, mutta voidaan aistia epämiellyttävänä värähtelynä tai huminana.

Oman lisänsä päivittäiseen meluannokseen tuovat julkisissa tiloissa, kuten kaupoissa, kuntosaleilla, takseissa ja jopa terveyskeskusten odotustiloissa jatkuvasti soiva taustamusiikki, päällä oleva radio tai televisio.

Ääniympäristö vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Melussa ihmisten väliset kontaktit supistuvat ja niiden luonne muuttuu yksitoikkoisemmaksi ja karkeammaksi. Puhutaan yhä kovempaa ja lyhyin lausein. Empatia- ja auttamiskyky vähenee, aggressiivisuus lisääntyy ja suhtautuminen kanssaihmisiin kovenee.

Melussa ei pysty erottamaan, mikä akustisessa ympäristössä on tärkeää ja varoittavat äänet saattavat jäädä kuulumatta. Suoritukset heikkenevät ja onnettomuusriski kasvaa. Tämä koskee erityisesti lapsia - esikouluikäisten suorituskapasiteettiin melu vaikuttaa selvästi enemmän kuin aikuisten.

Meluisassa ääniympäristössä käynnistyy suojautumis- ja pakoreaktio. Pulssi kiihtyy ja lihasjännitys lisääntyy. Stressihormoneja erittyy verenkiertoon. Tällaisessa tilanteessa ihminen voi turvautua muun muassa nukkuessaan peiton vetämiseen korviin tai korvatulppien käyttöön.

Melussa ihminen saattaa turvautua korvalappustereoiden kuunteluun peittääkseen epämiellyttäviä ääniä. Kuuntelu lisää entisestään onnettomuusriskiä, koska havaintokyky heikkenee. Myös kuulovaurion vaara kasvaa, sillä meluisassa ympäristössä stereoiden äänenvoimakkuutta joutuu usein huomattavastikin nostamaan. Avoimet tai nappikuulokkeet eivät vaimenna ympäristön ääniä.

Melun kielteiset vaikutukset terveyteen, kuten unihäiriöt ja stressihormonien nousu, heikentävät muun muassa vastustuskykyä ja lisäävät sydän- ja verisuonisairauksia, vaikkakin pitkällä viiveellä. Vaikutuksia on todettu myös niillä, jotka eivät koe melua häiritsevänä. Ihmisten on vaikea tiedostaa kaikkia melun terveysvaikutuksista, koska ne eivät ilmene välittömästi.

LISÄTIETOJA:

• järjestöpäällikkö Tarja Ketola, Suomen luonnonsuojeluliitto, p. (09) 22808 211, 040-527 5212, tarja.ketola@sll.fi
• ulkoilupäällikkö Matti Hirvonen, Suomen Latu, p. (09) 4159 1126, 040--5894979, matti.hirvonen@suomenlatu.fi
• tiedottaja Annette Fagerström, Kuulonhuoltoliitto, p.(09) 5803 373, 0400-864 460, annette.fagerstrom@kuulonhuoltoliitto.fi.
• psykologi Irma Heiskanen, Ekopsykologian yhdistys Metsänpeitto, p. (014) 636 501, 040-730 9308, irma.heiskanen@kolumbus.fi
• sihteeri Meri Kytö, Suomen Akustisen Ekologian Seura, p. (03) 264 7841, meri.kyto@tamk.fi
• dosentti Erkki Björk, Kuopion yliopiston melulaboratorio, p. (017) 163224, 050-3414794, email: erkki.bjork@uku.fi