Lausunto Metsähallituksen Länsi-Suomen luonnonvarasuunnitelmasta

BirdLife Suomi ry                    5.6.2009
Annankatu 29 A 16
00100 Helsinki

Luonto-Liitto ry
Annankatu 26 A
00100 Helsinki

Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Kotkankatu 9
00510 Helsinki

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry.
Kotkankatu 9
00510 Helsinki



Metsähallitus
Niklas Björkqvist
PL 36
40101 Jyväskylä



Asia: Lausunto Länsi-Suomen luonnonvarasuunnitelman päivityksestä


BirdLife Suomi ry, Luonto-Liitto ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry sekä Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry kiittävät Metsähallitusta lausuntopyynnöstä ja toteavat seuraavaa.


Kokonaisuutena lausuntokierroksella olevassa luonnoksessa on kolme merkittävää ongelmaa:

1) Metsien hakkuumäärien liian voimakas nostaminen (500 000 kuutiosta 900 000 kuutioon), joka tulee väistämättä haittaamaan valtionmaiden muuta käyttöä, kuten luonnonsuojelua, ulkoilua ja virkistystä

2) Soidensuojelun riittämätön huomiointi, jonka parantamiseksi SLL ja Luonto-Liitto tekivät oman esityksensä, joka esiteltiin yhteistyöryhmän toisessa kokouksessa.

3) Metsähallituksen aikomus valtion maiden ja rantojen kaavoittamista luonnonvarasuunnitelman yhteistyöryhmän enemmistön tahdon vastaisesti

Yleisesti todettakoon, että luonnonvarasuunnitelmaa valmistelleessa yhteistyöryhmässä esille noussut kritiikki on tuotu lausuntoluonnoksessa varsin hyvin esille, mutta sitä ei ole otettu toiminnan jatkosuunnittelussa juurikaan huomioon. Monista laajaa kritiikkiä saaneista asioista vain todetaan toiminnan jatkuvan samoin kuin ennenkin. Esimerkiksi päälinjojen tarkistuksessa (s.14) kritiikki ei ole muuttanut alkuperästä esitystä juuri mitenkään. Tämä ei mielestämme ole nyky-yhteiskuntaan sopiva päätöksentekotapa ja herättää kysymyksen, miksi näin on tehty ja onko osallistaminen vain silmänlumetta.  Esitämme päivitystyön aloittamista uudelleen eri lähtökohdista kuin nyt valittu tehometsätaloutta ja maksimaalista taloudellista hyödyntämistä korostava malli.


1. Kuluneen jakson 2004-2008 kuvaus

Kuluneen toimintajakson 2004-2008 osalta haluamme kommentoida kolmea asiaa.

Sivulla viisi on mainittu, että metsätalouden vesistökuormitus on yleisesti ottaen pieni. Jatkossa todetaan, että latvavesillä kuormitus voi olla suurempikin. Monilla latvavesillä metsätalous ja turpeenkaivu vastaavat pääosasta vesistökuormitusta ja tämä pitäisi tuoda paremmin esiin. Vaikka aiheesta on vähän tutkimustietoa saatavilla, ei näillä alueilla ole kaukokulkeutumien lisäksi juuri muuta kuormitusta, mutta silti sinileväkukintoja on yleisesti.

Sivulla yhdeksän mainitaan, että  metsätalous työllisti kuluneella jaksolla yhteensä 280 henkilöä, joista noin 140 suoraan (loput urakoitsijoita). Muut tulostoiminnot työllistivät 170 henkilöä (ilman urakoitsijoita tms). Tekstistä puuttuukin kokonaan maininta siitä, paljonko oli suojelualueiden hoidon ja muun Luontopalvelujen alaisen toiminnan osuus? Entä paljonko työllistävät läheisten valtionmaiden mahdollisuuksiin luontomatkailussa toimintansa perustavat yritykset?

Sivulla yhdeksän on mainittu, että lehtipuuvaltaisten metsien osuus talousmetsissä on vähentynyt vastoin luonnonvarasuunnitelman tavoitteita. Päivitetyssä suunnitelmassa ei kuitenkaan lainkaan esitetä, kuinka tämän kehityskulun kääntäminen suotuisaksi aiotaan toteuttaa jatkossa ?


2. Toiminnan päälinjojen tarkistus

Suurin ongelma liittyy mielestämme valittujen metsätaloustavoitteiden ja muiden maankäyttötavoitteiden väliseen ristiriitaan. Suunnitelmajaksolla 2004-2008 vuotuinen hakkuumäärä (566 000 kuutiometriä) ylittää aiemmin yhteisesti sovitun hakkuusuunnitteen noin kymmenellä prosentilla joka vuosi. Silti tämä aikaisempi hakkuusuunnite halutaan nyt lähes kaksinkertaistaa !

Lausunnolla olevan luonnoksen mukaan suunnitelman toimintalinja ja päälinjat ovat yhteistyöryhmän mielestä edelleen pääosin kohdallaan myös suunnitelman loppujaksolle. Luonnonsuojelua, virkistyskäyttöä, metsästystä ja kalastusta, metsätaloutta sekä vuorovaikutusta ja yhteistyötä koskeviin päälinjoihin oltiin tyytyväisiä.  Muun muassa sivulla 14 todetaan, että virkistys- ja luontopainotteista suunnitelmalinjaa halutaan jatkaa.

Tästä huolimatta keskeisimpänä korotetun hakkuutason perusteena on kerrottu olevan kolmen prosentin korkotaso. Metsähallituksen mukaan sitä käyttäen saadaan suurin kannattavuus, kun päätehakattavien metsien ikä lyhennetään uusittujen Tapion ohjeiden sallimaan alimpaan mahdolliseen tasoon. Näin voidaan – näennäisesti kestävästi - nostaa hakkuusuunnitetta lähes kaksinkertaiseksi. Korkolaskumenetelmä ei ylipäänsä ole taloudellisesta näkökulmasta kelvollinen menetelmä valtionmetsien hakkuutavoitteiden määrittämiseen, koska se perustuu malliin, jossa hakkuista saatavat tulot sijoitettaisiin kasvamaan rahallista korkoa. Valtionmetsien hakkuutulot menevät kuitenkin valtaosin valtion yleiseen kassaan ja sieltä suoraan valtion juoksevien menojen kattamiseen.

Haluammekin huomauttaa, että suunnitelman ”kestävyys” on määritelty vain ja ainoastaan taloudellisen kestävyyden (korkoprosentti) mukaan. Tällainen yksipuolinen määrittely ei ole hyväksyttävissä.  Koska haitat ekologiselle ja sosiaaliselle kestävyydelle (mm. virkistyskäytölle) ovat selviä, tulee suunnitelman päivityksessä avoimesti todeta, että osallistavassa suunnitteluprosessissa valitusta virkistys- ja luontopainotteisesta mallista luovutaan ja otetaan käyttöön tehometsätaloutta korostava malli. Mielestämme ylipäänsä kyseenalaista, onko metsäteollisuuden puuntarve kasvussa, jolloin valtionmetsien hakkuumäärien korottamiselta putoaa kokonaan pohja pois.

Suoluonnon säilyttäminen

Toiminnan päälinjoihin tulee lisätä yksiselitteisesti se, että luontoarvoja sisältäviä (kuten ojittamattomia) soita tai suon osia ei käytetä, vuokrata tai myydä turpeenottoon, eikä niiden luonnontilaa heikennetä metsätaloustoimilla. Näin voidaan esimerkiksi maakuntakaavoitusta ja pitkiä ympäristölupaprosesseja selkeästi tehokkaammin rajata suoraan turpeenotosta pois ne suot, joilla tällaisia luontoarvoja on. Vähintään soidensuojelussa tulee tehdä vastaavia suojelutoimia, kuin metsiensuojelussa tehdään suojelumetsiä perustamalla. Suotyyppien uhanalaistumiskehitys korostaa suojelusoiden lisäämisen tarvetta.

Länsi-Suomen luonnonvarasuunnitelman päivitysluonnokseen on ansiokkaasti kirjattu maankäytön periaatteeksi: ”Soiden ja turvemaiden maankäyttöön liittyvissä uusissa hankkeissa noudatetaan valtakunnallisia alueiden käytön tavoitteita ja tulevia poliittisia, kansallisen suostrategian linjauksia.” Järjestöt ovat suunnitelmaprosessin aikana koostaneet Metsähallitukselle esityksen siitä, mitkä suoalueet tulee jättää taloudellisen käytön ulkopuolelle.  Tästä olisi hyötyä luonnonsuojelun lisäksi riistalle, marjastukselle sekä tulvasuojelulle. Erityisen tärkeää on se, että soiden avulla voidaan lisätä ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta tärkeitä hiilivarastoja.

 
3. Toimintaohjelmaluonnos vuosille 2009-2013


Luku 5.1 Maankäyttö

Luvuissa 5.1 (Maankäyttö) ja 5.2 (Luonnonsuojelu) on merkittävä määrä toistoa ja päällekkäisyyksiä. Käytännössä luvun 5.1 voisi poistaa kokonaan, koska siinä mainitut asiat on jo sanottu muualla tai voidaan hyvin siirtää muihin kohdan 5 alalukuihin. Esimerkiksi luonnonsuojeluun liittyvät asiat olisi hyvä keskittää lukuun 5.2. Vastaavasti maankäyttöä vallitsevasta metsätaloudesta ei sanota sanaakaan luvussa 5.1, vaikka luvun otsikko onkin "Maankäyttö".

Luku 5.2 Luonnonsuojelu

Järjestöt haluavat muistuttaa, että vaikka Luontopalvelut ovatkin onnistuneet sijoittelemaan hyvin uudet, METSO-alueelle suunnatut rajalliset suojeluhehtaarit ja monia tärkeitä alueita saatiin tässä yhteydessä suojeltua, ei tällä päätöksellä voida turvata kaikkia suunnittelualueen suojelunarvoisia metsiä. Suunnitelman epätasapainoa monimuotoisuuden näkökulmasta korostaa hakkuutavoitteiden merkittävä nostaminen.

Kytkeytyneisyystarkastelusta on Valtioneuvoston METSO-päätöksessä todettu seuraavaa:
                                                     
" Metsähallitus laatii Metsähallituksen ympäristöoppaan linjausten mukaisesti luonnonvarasuunnittelun yhteydessä luonnon monimuotoisuutta painottavat metsien käytön suunnitelmat luonnonsuojelualueverkoston yhtenäisyyden ja kytkeytyneisyyden kannalta tärkeille alueille. "

Käsittääksemme tämä tarkoittaa sitä, että kytkeytyneisyys otetaan huomioon ja suunnitelma tehdään aina kun valtionmaapalstalla (tai sen vieressä yksityismaalla) on suojelualue, tai ainakin jos suojelualueita on kaksi tai valtionmaa sijaitsee kahden suojelualueen välissä. Pidämme välttämättömänä, että kytkeytyneisyystarkastelu tehdään kaikilla METSO-alueen valtionmailla. Erityisen tärkeää on tehdä suunnitelmat laajemmilla valtionmaa-alueilla, joilla on useampia suojelualueita.


Valtioneuvoston päätöksen mukaan monimuotoisuutta painottavat suunnitelmat tulee hyväksyä luonnonvarasuunnittelun yhteydessä. Velvoitteen toteuttaminen on siten myöhässä, koska Metsähallitus vasta esittelee, mille alueille tällaisia suunnitelmia ollaan tekemässä. Toistaiseksi esitellyt alueet ovat selkeästi riittämättömiä, sillä ne ovat pieniä, yksittäisiä ja usein vain osan jostakin valtionmaapalstasta sisältäviä. Tällaisilla suunnittelualueilla valtioneuvoston päätöksen mukaista kytkeytyneisyystarkastelua ei käsittääksemme voi mitenkään tehdä, vaan alueisiin on sisällytettävä moninkertaisesti laajempia kokonaisuuksia ja aina vähintäänkin yksi kokonainen valtionmaapalsta kerrallaan.  Asiassa tulee  edetä nopeasti, jottei valtioneuvoston päätöksen toteuttaminen enää myöhästy enempää.

Erityisen tärkeää on lisätä tarkasteluun seuraavat kytkeytyneisyystarkastelun kannalta oleellisen keskeiset laajemmat aluekokonaisuudet:

1. Seitsemisen ja Helvetinjärven väliset ja kansallispuistoja ympäröivät valtionmaa-alueet

2. Pylkönmäen Mahasuolta Mäkelänperän ympäristöarvometsän kautta Karstulan Aittonevan-Leppäsuon Natura-alueen ja Haukisuon – Härkäsuon suojelualueiden kautta Soinin Limaperän ns. Kuninkaanpuiston (Kukkoneva, Kokkoneva ym.) alueelle jatkuva alueverkosto.

3. Keski-Suomen pohjoisosan (Pihtipudas, Kinnula, Viitasaari) soidensuojelualueiden keskittymän välialueet Multarinmeren Natura-alueen eteläpuolelta aina Viitasaaren Väljännevalle saakka.

4. Salamajärven puistojen kaikki ympärysalueet

5. Multian - Saarijärven Kulhanvuoren ympäryksen pieniä suojelualueita sisältävä valtionmaakokonaisuus aina Lampuodinsuolle saakka.

Edellä mainitut toimet vaikuttavat myös hakkuutasoon. Täten tarvitaan myös kolmas yhteistyöryhmän kokous, jossa Metsähallitus voi kertoa miten nämä METSOn jatkotoimet valtioneuvoston päätöksen mukaisesti hoidetaan.


5.3 Virkistyskäyttö ja luontomatkailu

Järjestöjen  mielestä  virkistys- ja matkailukäytön edellytyksiä tulee kehittää myös talousmetsissä, koska yhteistyöryhmässä on nimenomaan valittu virkistys- ja luonnonsuojelupainotteinen malli toteutettavaksi.


5.5 Tehometsätalous

Koko metsätaloutta käsittelevä kappale tulisi siirtää tavoiteohjelman ensimmäiseksi kohdaksi, koska metsätalous on selkeästi eniten ympäristöön vaikuttava tekijä koko toimintaohjelmaluonnoksessa.

Muutettujen metsänkäyttöohjeiden salliessa keskenkasvuisten puiden hakkuut teoreettiset hakkuumahdollisuudet ovat peräti 850 000 - 900 000 kuutiota vuodessa. Tällaiset hakkuumäärät kuitenkin heikentäisivät rajusti valtionmaiden monimuotoisuutta ja virkistyskäyttömahdollisuuksia. Virkistys- ja luontopainotteisen mallin mukaisesti suurimpaan mahdolliseen tasoon ei pyritä, vaan hakkuutavoite pidetään alkuperäisellä tasolla. Koska hakkuutavoite on ylitetty keskimäärin
70 000 kuutiolla kaikkina edellisen luonnonvarasuunnitelmakauden alkuvuosina, hakataan suunnitelman loppukaudella hakkuutavoitteen tulee olla korkeintaan 450 000 kuutiota vuodessa.

Jos hakkuutasoa ei pidetä alkuperäisellä (500 000 kuutiota/vuosi) tasolla vaan nostetaan se kohtuuttomuuksiin, on valittu LVS-malli muutettava sisällön lisäksi myös nimeltään tehometsätaloutta korostavan toiminnan malliksi ja tuotava tämä avoimesti osallisten tietoon.

Ojituksia koskien linjauksiin tulee lisätä tavoite, jonka mukaan kunnostusojituksia tai muita luontoarvoja heikentäviä toimia ei tehdä luontoarvoja sisältävillä soilla tai suon osilla, eikä suojelualueiden lähiympäristössä.


5.6 Maakauppa ja kaavoitus sekä 5.7 Maa-ainestoiminnot

Tekstiluonnokseen tulee valtionmaiden kaavoitusta koskien lisätä tieto siitä, että kaavoituspäätös on luonnonvarasuunnitelman yhteistyöryhmän enemmistön tahdon vastainen.

Maa-ainesvarojen kartoittamista ja käyttöä koskevasta lauseesta tulee poistaa sana "markkinalähtöisesti". Valtionmaiden monikäyttötavoitteet huomioiden markkinalähtöisyyttä ei voida nostaa esille tällä tavalla. 

Toiminnan päälinjoihin tulee lisätä yksiselitteisesti se, että luontoarvoja sisältäviä (esim. ojittamattomia) soita tai suon osia ei käytetä, vuokrata tai myydä turpeenottoon, eikä niitä heikennetä metsätaloustoimilla.

Länsi-Suomen luonnonvarasuunnitelman päivitysluonnokseen on ansiokkaasti kirjattu maankäytön periaatteeksi: ”Soiden ja turvemaiden maankäyttöön liittyvissä uusissa hankkeissa noudatetaan valtakunnallisia alueiden käytön tavoitteita ja tulevia poliittisia, kansallisen suostrategian linjauksia.” Järjestöt ovatkin suunnitelmaprosessin aikana koostaneet Metsähallitukselle esityksen siitä, mitkä suoalueet tulee jättää taloudellisen käytön ulkopuolelle.  Tästä olisi hyötyä perinteisen luonnonsuojelun lisäksi riistalle, marjastukselle sekä tulvasuojelulle. Erityisen tärkeää on se, että soiden avulla voidaan merkittävästi lisätä ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta tärkeitä hiilivarastoja.



Liite 3. Yhteistyöryhmien työpajojen tulokset

Kaksi lyhyttä kommenttia työpajojen tulosten esittelyyn:

s. 40. Sanotaan, että ”yhteistyöryhmäläinen painotti…”. Saman sanoi myös Metsähallituksen Veikko Hiltunen, eli näin toimittiin myös Metsähallituksen  mukaan suunnitelman tekokierroksella, eikä asia siten ole mikään mielipide.

s. 41. Tarkennus uusiutuva energia - kohtaan: …kunhan vesistöjen suojelu otetaan erityisesti huomioon JA suojelualueiden lähiympäristössä ei tehdä energiapuun korjuuta JA MAANMUOKKAUSTA.

Helsingissä 5.6.2009       

Teemu Lehtiniemi, tutkimus- ja suojelupäällikkö, BirdLife Suomi ry
Mauno Särkkä, puheenjohtaja, Luonto-Liitto ry
Risto Sulkava, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Tapani Veistola, luonnonsuojeluasiantuntija, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry